MAUNULAN GEOLOGISTA HISTORIAA

Maunulan - kuten koko pääkaupunkiseudun - maaperän rakenne on syntynyt satoja miljoonia vuosia sitten syntyneiden poimuvuoristojen muodostumisen ja niihin liittyvän tulivuorikauden purkauksista. Kuuma laava tunkeutui poimuvuorten rakoihin ja puristuksessa kinnteytyi liuskaiseksi. Vuosimiljoonien aikana poimuvuoret kuluivat ilmaston ja jääkausien vaikutuksesta muutaman kilometrin paksuudelta. Myöhemmin ei mannerten liike enää pystynyt poimuttamaan kallioperää, sensijaan maankuoren liikkeet aiheuttivat maanjäristyksiä, joiden seurauksena syntyi murtumia ja säröilyä. Yksi tärkeimmistä säröilyalueista on mm. Maunulan ja Pakilan alueella. Murtumakohdilla oli rapautuminen voimakkaampaa ja niihin muodostui irtonaista maata.

Viimeisen miljoonan vuoden aikana on Euroopassa ollut useita jääkausia., jotka ovat aina siirtäneet irtonaisen maan Venäjälle tai Keski-Eurooppaan. Viimeisen jääkauden jälkeen  

n.12000 vuotta sitten oli Eteläsuomessa “vedenpaisumus”, jota sanotaan Baltian jääjärveksi. Mannerjään sulamisen jälkeen alkoi maa kohota koko Fennoskandian alueella. Ajoittain Itämeren alue oli yhteydessä Atlantin valtamereen.  Itämeren alue oli joko suolapitoinen meri  (Yoldianmeri)  tai suolaton järvi (Ancylusjärvi), joka vasta n 7000 vuotta sitten muutuui Litorinamereksi. Sen loppuvaiheen aikana alkoivat Maunulankin korkeimmat kohdat nousta näkyviin. Nykyisin on Patterinmäki  45 m, Hyppyrimäki 40 m ja Rajametsäntien korkein kohta 35 m. merenpinnan yläpuolella. Maa nousee edelleen Helsingin seudulla n. 30 cm sadassa vuodessa.

Litorinameren aikana kerrostui merenpohjaan runsaasti savea - etenkin kallioperän murtumien ja säröjen kohdille. Maunulan kohdalla savikerroksen paksuus saattaa olla yli 10 m, meren rantavyöhykkeille muodostui sora- ja hiekkakerroksia. Maan edelleen noustessa hahmottui pääkaupunkiseutu nykyiseen muotoonsa, tasaiset savikkotasangot ympäröivät jään kulutuksen kestäneitä kallioita. Vettäläpäisemättöminä ne alkoivat vähitellen soistua (Suursuo), turvekerros ei kuitenkaan ehtinyt tulla kovin paksuksi, ennenkuin maanviljelys otti ne käyttöön. Ensimmäiset asukkaat tulivat alueelle yli 2000 vuotta sitten, jolloin myös voidaan sanoa Litorinameren muuttuneen Itämereksi. Samoihin aikoihin ilmeisesti myös Vantaanjoki    siirtyi Mätäpuron paikalta nykyiseen uomaansa.

Lähde: Esa Hyyppä, Helsingin seudun geologiaa  v.1960