Metsälän alue on kuulunut vuosisatojen kuluessa Oulunkylässä sijainneiden tilojen hallintaan. Helsinkiläisporvari nimeltään Krämert omisti alueella metsäpalstoja ja alueen ruotsinkielinen nimi lienee saanut nimensä hänen mukaansa. 1900-luvun alussa alueen maat omistivat Kottbygård ja Åggelbygård, jotka molemmat sijaitsivat nykyisen Oulunkylän alueella.

Asutusta Metsälään syntyi 1890-luvun paikkeilla, kun Kottbygård lohkoi 8 tonttia alueen lounaiskulmalla sijainneelle Krämertsängin alueelle. Vuonna 1910 avattiin Kottbyn eli Vanha-Käpylän seisake, joka sijaitsi vain 300 m päässä nykyisestä Metsälän pientaloalueesta sankan metsän takana. Aiemmin vastahakoiset maanomistajat olivat rautatieyhteyttä odotellessaan alkaneet kaavoittaa takametsiään ja 1907 Kottbygårdin maille oli kaavoitettu 26 tonttia ja pian Aggelbygård seurasi esimerkkiä 22 tontilla.

qwerTonteille oli jo 1910 rakennettu useita päärakennuksia. 1920-luvun puolivälissä kylässä oli 32 taloa ja kymmenen vuotta myöhemmin luku oli noussut 42:een. Rakennukset olivat puurakenteisia ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta niissä asui 1 tai 2 perhettä. Näin muodostui melko eriytynyttä elämäänsä elävä Kottbyn eli Vanha-Käpylän kyläyhteistö.

1920-luvun loppupuolella aktivoitui myös Vanhan Käpylän VPK:n toiminta. Varsinaisen palosuojelutoiminnan oheistuotteena syntyi Helsingissä hyvin tunnetuksi tullut Lemmenlaakson tanssilava, joka sijaitsi nykyisen VPK:n talon paikkeilla.

Vanha-Käpylä kuului Oulunkylään, joka ennen liittymistään Helsinkiin toimi itsenäisenä kuntana. Toinen maailmansota viivästytti liitosta, mutta se tapahtui viimein vuonna 1946. Liittymisen seurauksena alueelle saatiin vuonna 1956 kaava, joka on pääosin edelleenkin voimassa. Nimet Vanha-Käpylä ja Kottby vaihtuivat samalla Metsäläksi ja Krämertskogiksi.

Viisikymmentäluvulla sai alkunsa Metsälän eteläosan teollisuusalue, jonne on aivan viime vuosina noussut suuria toimistotaloja. Samoihin aikoihin omakotialueen tyhjät tontit alkoivat täyttyä. Vanhoista puurakennuksista oli valtaosa purettu 1980-luvulle tultaessa. Nykyisin niitä on jäljellä enää kymmenkunta.

 Lähteet: Viljo Timonen, Tarinaa Metsälästä, Metsälä-Seura ry, 63 s.