IMG

 Betoninen perusta eteläisessä tykkiasemassa.

 

Munkkiniemen patteri 100 vuotta

 

Suomessa ja Helsingin seudulla elettiin vaiherikkaita aikoja sata vuotta sitten. Munkkiniemestä löytyy varsin mielenkiintoinen näkyvä muisto noilta maailmansodan vuosilta, vähän ennen maamme itsenäistymistä.

En varmaankaan ole ainoa poikaiässä Kalastajatorpan kallioilla liikkunut, joka muistaa jännittävät kaivannot ja betonirakenteet. Nykyajalta tämä vanha linnoituslaite on kuitenkin enimmäkseen

unohtunut. 

 

    Tausta 

 

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä 1914 Venäjän pelkona oli Saksan hyökkäys kohti Pietaria

joko Suomenlahden tai Etelä-Suomen maa-alueen kautta. Toimenpiteitä oli tehty jo edeltävinä vuosina suursodan uhatessa, mutta elokuussa 1914 Helsinki oli linnoitettu ainoastaan mereltä lähestyvää vihollista vastaan.

Välittömästi sotatoimien alettua ryhdyttiin Itämeren miinoittamisen ohella suunnittelemaan meririntaman vahvistamista ja uutta maarintamaa. Koko pääkaupunkiseudun linnoitteita kutsuttiin nimellä Viaporin linnoitus.

Uudistustyöt alkoivat lokakuussa 1914 ja jatkuivat Venäjän vuoden 1917 mullistuksiin asti. Helsingin ympärille rakennettiin kehämäisesti kolme maarintaman puolustusvyöhykettä: taistelu- ja yhdyshautoja, tykkipattereita, suojahuoneita jne.

Maarintaman tarkoituksena oli siis varautua mantereen puolelta tulevaan hyökkäykseen, Helsinkiä ja sotasatamaa suojaten.

Venäjän Itämeren laivaston päävoimat olivat Helsingissä. 

 

    Isojen tykkien patterit

 

 

Pohjakuva 

 

Viaporin linnoituksen viimeisinä vahvistustöinä päätettiin vuoden 1916 lopussa rakentaa maarintamaan neljä kahden tykin patteria. Ne olivat rakenteeltaan ja suunnitellulta aseistukseltaan aivan uudenlaisia. 

Kallioon louhituissa kuopissa olevien tykkiasemien välissä on leveä yhdyshauta ja patterin keskiosan alapuolella luola. Patteri oli tarkoitettu kahdelle jättimäiselle 12 tuuman (305 mm)  Obuhov rannikkokanuunalle. Ammustenkin paino olisi peräti 350-470 kg. Nämä tykit eivät kuitenkaan koskaan ehtineet saapua Helsinkiin. Tykit olisivat kuuluneet maarintamaan, mutta niiden noin 25 kilometrin kantama (aina Kirkkonummelle tai lähes Suomenlahden keskiosaan saakka) olisi mahdollistanut kanuunoitten käytön myös meririntaman osana.

Tällaiset uudet tykkipatterit sijoitettiin Munkkiniemeen, Haagaan, Oulunkylään ja Koskelaan.

Rakennustyöt alkoivat ilmeisesti vuoden 1917 puolella ja päättyivät kesällä tai viimeistään syksyllä 1917, kun bolsevikit olivat kaapanneet vallan Venäjällä. Kaikki neljä patteria jäivät keskeneräisiksi mutta Munkkiniemi valmistui pisimmälle. 

 

    Munkkiniemi 

 

Munkkiniemen patteri sijaitsee nykyisessä Gert Skytten puistossa, Kalastajatorpan uudemman hotellirakennuksen ja Valtion vierastalon takana. Tykkiasemista etelänpuoleinen on hyvin esillä.

Pyöreän betoniperustan halkaisija on noin 12 metriä. Kaivannon seinämät ovat korkeimmillaan arviolta kuusimetriset. Toisen tykkiaseman pohja on nykyään maa-aineksen, veden ja vesakon peittämää.

Asemia yhdistävän käytävän keskiosaan oli ehkä tarkoitus rakentaa suojahuone tai jopa ammus- hissihuone alapuolelle tehdystä ammusvarastosta. Varastoluolan sisäänkäynnin seinämän ylä-

osasta on pieni osa vielä näkyvillä. Toinen luola joitakin kymmeniä metrejä etelämpänä on avoin.

Sen päälle rakennettiin 1950-luvulla nyttemmin jo hylätty ja palanut huoltorakennus.

Per Nyströmin teoksessa Munkkiniemen vaiheita (1946) on maininta, että nämä kaksi vanhaa ammusluolaa sisustettiin syksyllä 1939 väestönsuojiksi munkkiniemeläisille. Samoilla kallioilla sijaitsi 1940-luvulla ilmatorjuntapatteri, josta muistomerkkinä siellä on yksi ilmatorjuntatykki aivan hotellirakennuksen tuntumassa. 

 

    Rakentajat

 

IMG 0002 

Työn jälki kivessä: räjäytettyä ja louhittua kallioseinää.

"Patterityöt" olivat kaikkine teiden rakentamisineen, metsätöineen, puhelinkaapelointeineen, ruokaloineen jne. valtava ponnistus 1910-luvun Suomessa. Työt tehtiin venäläisen sotilasjohdon alaisuudessa, suomalaisia urakoitsijoita käytettiin. Arvion mukaan Helsingin linnoitustyömailla oli ainakin 10 000 - 15 000 työntekijää.

Suurin osa työvoimasta oli palkattuja suomalaisia. Vaikka töistä maksettiin kohtalaisen hyvin, niin työvoimapulan takia jouduttiin myös pakko-ottoihin maaseuduilta. Lopulta 1916 tuotiin pääkaupunkiseudulle 2 000 - 3 000 kiinalaista työmiestä, ainakin osa luultavimmin pakolla. Näistä kiinalaisista

viimeiset kuljetettiin pois Suomesta jo tammikuussa 1917, joten Munkkiniemen työmaalla heitä tuskin nähtiin.

Räjähdysaineet ja louhinta käsivälineillä aiheuttivat runsaasti työtapaturmia, kuten arvata saattaa. Osa vammautuneista työntekijöistä jäi ilman minkäänlaista korvausta.

Majoituksessa käytettiin mahdollisuuksien mukaan hyväksi työmaiden ympäristön rakennuksia. Rakennettiin myös parakkeja ja käytettiin telttoja sekä yksinkertaisia maakuoppiin kyhättyjä parakkeja.

Talviasuttavissa maakuoppaparakeissa oli tulisijat. Munkkiniemen patterin osalta tarkemmat tiedot majoitusoloista lienevät jääneet historian hämärään.

Linnoitustöiden ja sotatarviketeollisuuden äkillinen loppuminen 1917 aiheutti Suomessa suurtyöttömyyden. Tästä tosiasiasta kulkee yksi suora linja onnettomaan vuoteen 1918. 

 

    Vuonna 2017

 

IMG 0001 Yhdyshauta johtaa tykkiasemasta toiseen.

Aivan vaille kävijöitä ei Munkkiniemenkään linnoitusrakennelma ole viime vuosina jäänyt. Tästä kertovat räikeät graffitit kiviseinämissä. Linnoitteella on syytä liikkua varovasti, oman turvallisuuden ja vanhojen rakenteiden säilymisen takia. Kalliojyrkänteillä olevat aidat ovat osittain jo lyhistyneitä.

Pääkaupunkiseudun linnoitteita on inventoitu 1960-luvulta lähtien ja tiedot ovat lisääntyneet. Samalla osa linnoitteista on jäänyt laajentuneen kaupunkirakentamisen alle. Joissain paikoin on linnoitettuja alueita

kunnostettu ja merkitty opastauluilla.

Munkkiniemen patteri on säilynyt verraten hyvin suojaisessa paikassaan. Sillä on paljon kerrottavaa myös 2000-luvun ihmisille. On toivottavaa, että Munkinseudulla vaalittaisiin tämän historiallisen kohteen arvokkuutta. 

 

Veli-Pekka Salminen

 

Tärkeimmät lähteet

Lagerstedt, John: Viaporin maarintama. Retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnoitteille (2014)

Manninen, Markus: Viapori. Merilinnoitus ensimmäisessä maailmansodassa 1914-1918 (2000)

Kuvat (otettu Munkkiniemen patterilla 1.9.2016)

1)   Betoninen perusta eteläisessä tykkiasemassa

2)   Yhdyshauta johtaa tykkiasemasta toiseen

3)   Työn jälki kivessä: räjäytettyä ja louhittua kallioseinämää

 

Lisäys JS: 

Obusov

 Kuva ja teksti: www.novision.fi/viapori

 

Syksyllä v.1916 tehtiin päätös kaksitykkisen patterin rakentamisesta Munkkiniemeen. Patteri jäi sodan loppuessa keskeneräiseksi. Maarintamalla löytyy Munkkiniemen patterin lisäksi kolme muuta samankaltaista keskeneräistä patteria. 305mm:n 52 kaliberin merikanuuna mallia Obuhov.
Nykyään on Kuivasaaressa panssaritornissa Kaksi 305mm:n kanuunaa.
Torni tykkeineen asennettiin paikallensa 1930-luvulla. 305 mm:n tykit olivat jääneet Suomeen ensimmäisen maailmansodan jälkeen Inon ja Örön linnakkeisiin.

Kuivasaaren tykeillä ammutaan suurimpina juhlahetkinä, seuraavan kerran ilmeisesti 6.12.2017.

Ylläoleva kuva on ilmeisesti Tahkunasta, Hiidenmaan pohjoiskärjestä.

 

Alla on kuva muistomerkki IT-tykistä vierastalon edustalta.

003143view