Ålanderit ja Lari - osa Ogelin historiaa
 
Kun Oula Ålanderin vaimo Liisa synnyttää tai on jo synnyttänyt pienokaisensa, on se historiallinen tapaus. Jälkeläisestä tulee näet aikanaan Ruotsista lähteneen oulunkyläläisen merkkisuvun viidennen polven vesa. Olavi Ålander, 76, on tällä hetkellä henkilö, joka parhaiten muistaa värikkään ajan, jolloin Viron kansalliskirjailija Friedebert Tuglas (1886-1971) asui hänen isoisänsä vaatturimestari Frederik Ålanderin arkkitehti Max Frölanderin 1908 suunnittelemassa talossa Jokiniementien kallioisella kumpareella vuosina 1905-1916.

Olavi, Ateneumin käynyt hidalgo ja aikanaan kuuluisa mainostaiteilija muistaa hyvin runoilija Larin Kyöstin, joka asui Ålanderien naapurina 1912-1948 eli kuolemaansa saakka ja ystävystyi Olavin isän, taiteilija Fredrik Freka Gabriel Ålanderin kanssa.

Olavin isoisä omisti aikanaan talon kantakaupungissa, mutta muutti 1880-luvulla Ågeliin ihastuttuaan tekemänsä retkien jälkeen tienooseen, joka oli silloin todellinen puisten huviloiden idylli lehtevänä ja kaikin puolin houkuttelevana. Eräällä retkellä vanha Fredrik nukkui vaimonsa kanssa Ogelin Seurahuoneen piharakennuksessa ja heräsi savunhajuun. Siinä meni kokkona poroksi koko Seurahuone ja hyvä, kun kaupunkilaiset ehtivät pelastaa nahkansa! Samalle paikalle nousi täsmälleen samojen piirustusten mukaan tehty Seurahuone II, joka tänäänkin on tienoon ylpeys.

Vaatturimestari Ålander oli kuulu taidoistaan: itse arkkipiispa Johansson, Sibelius, vanha patriarkka Gummerus ja korkeat upseerit teettivät parhaat vaatteensa vanhalla Fredrikillä, joka oli periaatteen ja jumalisuuden läpitunkema pappa, jolla oli myös piirtämisen lahja. Se näkyi hänen kaavoissaan ja leikkauksissaan ja käden taito periytyi hänen jälkeläisilleen. Vanha Fredrik ja vaimo Fredrika Gustava saivat olla ylpeitä tyttäristään Eufrosyne Johannasta, josta tuli Oulunkylän kirkon ensimmäinen kanttori ja Maria Hannelesta, joka oli töissä Englannin lähetystössä, Hiljasta, joka nai taidemaalari J.W. Mattilan ja Elsa Kaijasta. josta sukeutui laulajatar. Musikaaliset tyttäret pitivät konsertteja maanpaossa olevalle Tuglasille, joka asui Ålanderin talon alakerran huoneessa ja matkusteli ohranaa paossa Ahvenanmaalle ja Pariisiin Freka Ålanderin ulkomaanpassilla.

Kuinka ollakaan: lemmenliekki leimahti Eufrosynen ja Friedebertin välille tulisena, mutta aviohaaveet kariutuivat siihen, että virolainen oli tulenpalvoja ja ateisti. Muuten samaan aikaan Tuglasin kanssa asusteli Itä-Pakilan ja Oulunkylän rajan tuntumassa toinenkin merkittävä virolainen, Konstantin Päts, itsenäisen Viron ensimmäinen ja ainoa presidentti, riigivanem. Tuglas ja Päts tapasivat usein Ogelissa.

Maria Hannele työskenteli kansalaissodan aikana lähetystössä ja hän teki uroteon. josta hän vaikeni lähimpiään lukuun ottamatta kuolemaansa saakka, Etsivän Keskuspoliisin ja valkoisten kostoa peläten. Hän nimittäin lähetti omissa nimissään — esimiehensä suosiollisella myötävaikutuksella — tarkoin vartioidun kirjeen Suomen vankioloista, teloituksista ja kurjuudesta Englannin pääministerille. Viesti puri: Englanti ilmoitti Suomelle ryhtyvänsä toimiin, ellei vangitsemisia ja teloituksia lopeteta. Tämä pelasti tuhansia punakaartilaisia tai sellaisiksi epäiltyjä kuolemalta, kertoi Maria Hannele veljenpojalleen Olaville.

Maria Hannelesta piti tuleman kirjakin, kun Arvo Turtiainen kiinnostui aiheesta. Syöpä, joka vei työläisrunoilijan ennenaikaiseen hautaan, katkaisi kuitenkin ajatuksen. Elsa Kaijan laulajanurasta kertoo, että hän piti konsertteja muun muassa Pariisissa, Pietarissa ja Tallinnassa. Hän oli aikansa eteviä ja hän sai elää 97-vuotiaaksi, kuten sisarensa Eufrosyne.

Olavi Ålander teki mainostöitä yhdessä isänsä kanssa ja suunnitteli mm. Alkon viinaetikettejä ja junaili suuren öljy-yhtiön suuren mainoskampanjan sen vaihtaessa nimensä. Sodat hän juoksi henkensä kaupalla lähettinä. mutta sai vaivojensa palkaksi Kuokkalasta kaksi Repinin maalausta, jotka riippuvat yhä seinällä. Olavi oli myös Tapsa Rautavaaran hyvä ystävä ja hänen laulukirjojensa kuvittaja. Hänellä on kahdeksan lasta kahdesta avioliitosta. Vanhin Pertti oli aikanaan 800 metrin juoksun huippuja ja maaotteluedustaja 1960-luvulla. Hän voitti myös koko Amerikan koulujen julistekilpailun ja on kunnostautunut 420 km tunnissa kulkevien Porsche-autojen huimapäisenä ajajana ja monien kisojen sankarina. Tämä USA:ssa, jossa Pertti nykyisin vaikuttaa.

Olavin lapsista kolme, Arto, Outi ja Oula asuvat yhä Ogelissa, kaksi ensin mainittua vanhassa Ålanderin talossa. Olavi Ålanderin veli Kyösti oli rakennustaiteen professori. Hän kirjoitti ensimmäisen suomalaisen yleisteoksen maailman rakennustaiteesta. Hän oli myös Rakennustaiteen museon intendentti kuolemaansa 1969 saakka. Kyösti kävi ankaran taistelun Oulunkylän Grindbackassa sijaitsevan Eklundin talon säilyttämisestä kaupunginjohtaja Teuvo Auran kanssa. Tuo kuusihuoneinen puurakennus ei ollut mikä tahansa: se oli Helsingin vanhin rakennus, josta löytyi purettaessa ruukullinen 1500-luvun rahoja. Kyösti päätteli hirsikerroista. että se oli pystytetty jo Kustaa Vaasan aikoihin.

Teuvo Aura kielsi pankinjohtajana lainan entisen maaherra Bonden metsästys- ja kalastusmajan kunnostamiseksi. Talon edessä, lähellä Seurahuonetta oli näet aina radan rakentamiseen saakka järvi. Mikä olisikaan ollut komeampaa kuin ylpeillä Helsingin vanhimmalla rakennuksella. joka jo 1720 olleessa kartassa tunnettiin vanhan talon nimellä ja jonka uumenista lähti aikanaan leipä tuhansina kappaleina Suomenlinnan rakennus- ja linnoitustöiden nälkäisten uurastajien ruokkimiseksi. Grindbackassa oli myös ehtymätön lähde, josta käytiin noutamasta kaukaakin aina raikasta vettä.

Olavi muistaa Larin Kyöstin, joka oli hänen isänsä Frekan hyvä kamu: laulu- ja ryyppyveikko, taiteilijatoveri ja naapuri. Lari, kuten herkkää, vuolasta ja taitavaa runoilijaa kutsuttiin, seurusteli mielellään taiteilijoiden kanssa. Hän eli vanhapoikana elämänsä loppuun saakka, vaikka vispilänkauppoja oli nuori neiti Kaasisen kanssa, joka oli aluksi huushollaamassa, sekä myöhemmin vakavampaa vipinää Jalanderin lesken kanssa. Tämä eväsi kuitenkin kosinnan. koska piti Laria liian boheemina.

Larin laajan tuotannon helmiä ovat. mm. Itkevä huilu. Reppurin laulu, Tula tuulan tuli tuli tei, Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö ja monet muut raikkaat ja soinnikkaat säkeet, jotka ovat innoittaneet merkkisäveltäjiämme.

Lari polveutui ruotsinkielisistä ravintoloitsijavanhemmista, mutta oli viimeiseen asti suomenmielinen. Kun hänen talostaan tuli Ogeliin suomalaisuuden linnake, herätti se suurta närää alueen ruotsinkielisessä enemmistössä. Asiaa eivät parantaneet railakkaat juhlat, joissa ei silti sikailtu: ne saattoivat jatkua viikonkin. Kemuissa olivat usein mukana Eino ja Kasimir Leino, näyttelijät Axel Slangus ja Oskar Krabbe (jälkeläisiä asuu yhä Ogelissa), kuvanveistäjät Mikko Hovi, Jussi Mäntynen, Mauno Oittinen, taidemaalari J.W. Mattila, Kaapo Wirtanen ja Alf Danning.

Larin taloutta piti yllä karjalaiskirjailija livo Härkösen leski, joka sai runoilijan kuoleman jälkeen syytingin asua talossa. Lauri tuli toimeen melko hyvin: hän oli tuottelias ja hän oli Eino Leinon jälkeen aikansa arvostetuin suomalaisrunoilija, jolle heltisi apurahojakin.

Kesäisin oli pihan lehtimajassa herkkä tunnelma, kun herrat, joihin usein liittyivät myös kirjailija Hugo Jalkanen ja toimittaja Aulis Noponen, lausuivat runoja, kaskuilivat ja lauloivat hienojen juomien säestämänä. Olavi sai seurata talossa tapahtuvaa kekkeröintiä keittiössä, josta ei ollut pääsyä saliin. Hän haisteli korkkeja, joiden määrästä hän arvasi tunnelman nousun. Olipa usein velvollisuus lähteä hakemaan isä Frekaakin kotiin, sillä hyvistä kemuista ei hevin malta erota...

Larin-Kyösti kulki Ogelissa poronnahkasaappaissa aina gentlemannina mukanaan koira Kamu, jonka pannassa luki “Minä olen Kyöstin koira, kenen koira sinä olet?” Lari oli hyväsydäminen: hän antoi almuja, tupakantumppeja ja ruokaakin läheisen ukkokodin köppänöille ja kulkumiehille, joita varsinkin 30-luvulla oli paljon.

Larin liiterissä asui erikoinen pariskunta, joita sanottiin kakka- tai paska-Lindströmeiksi. Vanhukset olivat verhoilleet hataran suojan paksuilla sanomalehtipinkoilla ja perheenpää hankki suurusta kärräämällä paskaa talojen huussien alta. Olavi muistaa, ettei hän ole koskaan nähnyt onnellisempia ihmisiä kuin nämä kaksi laitapuolen kulkijaa, joiden kasvoilla oli aina autuas rauha ja hyväntahtoisuus.

Kieltolain aikana olivat hyvät neuvot tarpeen. Ogelin pelastajana oli ajuri Mäkinen, joka vyöräsi kylään Viron viinaa urakalla. Apurina hänellä oli Tiltaksi kutsuttu, puolihöppänä muori. joka hoiti kuljetuspuolen, rahasti ja sai tilityksessä oman osansa. Tilta joutui joskus rettelöihin järjestysvallan kanssa, joka itsekin osti Mäkiseltä pirtua. Kerran oli Tilta taas palanut rysän päältä ja joutui kuulusteltavaksi. Nimismies tiukkasi, että eikö Tilta tiedä, että trokaus on laitonta. Siihen Tilta kivahti: “Saatana, trokas ja blandas se Jeesuskin Kaanaan häissä”. Se oli nimismiehen mielestä niin hyvä vastaus, että Tilta sai mennä niine hyvinensä. Mäkisen eväät kelpasivat myös Larille ja hänen hovilleen, joka vuosien myötä harveni ja tietysti muuttuikin.

Lari oli suuri ogelilainen persoona, laajasti sivistynyt, paljon matkustellut. Hän oli kuitenkin hyväntahtoinen ja “tavallinen” ihminen, jolla oli kosketusta siihen aihepiiriin ja maailmaan, jota hän niin hienosti kuvasi. Ominaislaadultaan hän on suomalaisessa runoudessa ainutkertainen. Huolimatta ruotsalaisista juuristaan hänestä tuli suomen kielen mestari.

Larin Kyöstin, Kyösti Larssonin, lähdettyä ajasta ikuisuuteen muutti hänen taloonsa Oiva Paloheimo runoilijan testamentattua omaisuutensa Kirjailijaliitolle. Oivan luona kävi myös paljon tunnettuja taiteilijoita, muun muassa Tapsa Rautavaara, mutta se on jo toinen tarina…

 

Jouko Siitonen
Oulunkyläinen 2/1987

Paluu edelliselle sivulle