Maexmontanin puisto


Oulunkylän Seurahuoneen ja asemarakennuksen väliin jääneelle alueelle istutettiin pensionaatti- ja kylpylätoiminnan aikana edustava puisto, jossa oli muun muassa hirsinen uima-allas ja soliseva suihkulähde. Sitä kutsuttiin tuolloin Pensionaatin puistoksi tai asemapäällikkö Wickmanin puistoksi lähistöllä asuneen Wickmanin mukaan. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa puistossa huojuivat ulkomailta tuotetut palmut aikansa muotivillityksen mukaisesti. Laajassa puistossa oli taidokkaita kukkaistutuksia ja palmujen lisäksi muitakin ulkomaisia kasveja. Puistoon oli rakennettu myös huvimaja ja viehättäviä lehtimajoja.
Pensionaatin puisto oli paikkakuntalaisten ja muualta saapuneiden vieraiden viihtyisä oleskelupaikka. Pensionaatin päärakennuksen puutarhan puoleiselta lasiverannalta saatettiin kylmälläkin säällä katsella ympäristöä. Voidaan kuvitella, että kylpylässä harrastettuun Kneipp-vesiparannusmenetelmään liittyvä avojaloin kävely näkyi myös puiston käytävillä.

Puiston kukoistus jäi aikanaan melko lyhytaikaiseksi. Rouva Maexmontanin taloudelliset vaikeudet olivat kolaus Seurahuoneen maineelle kaupungin hienomman väen palvelujen järjestämisessä. Mahdollisesti paikan taso laski jo ennen syksyn 1902 konkurssia, koska Maexmontanilla oli suuria vaikeuksia avata paikkaa kesäkaudeksi 1902. Uudet omistajat eivät onnistuneet houkuttelemaan enää samaa väkeä paikalle. Ilmapiiri muuttui asiakaskunnan mukaan ja toiminta keskittyi ravintolaan, kun vesihoidot jäivät pois palveluista ja pensionaattiin majoittui kansanomaisempaa asiakaskuntaa. Hieno puisto ei ollut kekkereiden päävetonaula ja siksi puiston hoitoon ei haluttu sijoittaa. Voidaan olettaa, että puistoa hoidettiin määrätietoisesti 1800-luvun loppuvuosista enintään 1920-luvulle. 


1920-luvun ilmakuva Oulunkylästä, jossa metsikön etualalla Arttula, kunnantalo ja Seurahuone. Klikattavissa isommaksi.

Seurahuoneen rakennus oli asuinkäytössä 1930-luvun lopulta aina 1970-luvun lopulle saakka. Tuon aikavälin kuvissa puistosta ei näy jälkeäkään, vaan paikalla on lähinnä lohduttoman näköistä heinikkoa, vetistä joutomaata ja rikkakasveja, 1970-luvulla sentään lasten keinuteline. 

1980-luvun alussa jo pahoin rapistuneen Seurahuoneen rakennuksen ja myös lähialueen käyttöä pohdittiin perusteellisesti. Puutalotyöryhmän selvityksessä vuodelta 1982 löytyy yleisten töiden lautakunnan lausunto 4.6.1981 kaupunginhallitukselle, jossa todetaan, että ”Seurahuoneen lähiympäristön kohdalla on kuitenkin todettava, että melkein kaikki ympärillä olleet vanhat rakennukset on jo purettu ja tontit rakennettu uudelleen hyvin erityylisin rakennuksin, joten ’perinteisen miljöön säilyttäminen’ ei ole enää mahdollista, vaikka Seurahuoneen rakennus kunnostettaisiin. Liioin ei ole enää mahdollista entistää Seurahuoneeseen aikoinaan liittynyttä puutarhaa, mikä on ollut taiteellisesti merkittävä osa koko rakennussommitelmassa.” Rakennuksen purkaminen oli siten esillä yhtenä vaihtoehtona.

Samassa selvityksessä löytyy mainintoja Seurahuoneen tontin ja viereisen puistoalueen yhteydestä ja myös toiminnallisesta yhdistämisestä. Esimerkiksi kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston tarkoituksena oli tuolloin Veräjämäen asemakaavan muutokseen liittyen tutkia Seurahuoneen tontin liittämistä nykyistä paremmin ympäristöönsä. ”Tällöin tulevat kysymykseen erityisesti yhteydet Oulunkyläntielle ja toisaalta rautatieasemalle. Samassa yhteydessä tutkitaan idealuontoisesti viereisen puiston aktivoimista ja sen luonteen kehittämistä säilytettävään seurahuonerakennukseen liittyen.”


Puiston nykypäivää ja tulevaisuutta

Puistossa on lava ja sen ympärillä allas, jossa kesäisin pulppuaa kaksi suihkukaivoa. Hiekkainen kävelypolku kiertää altaan, jonka ympärillä on kukkaistutuksia ja hieman luonnonkasveja. Polun varressa on penkkejä ja kukkapenkkejä. Nurmikkovyöhykkeen ulkoreunasta alkaa lehtipuiden vyöhyke. Välissä on polkuja ja kukkapenkkejä ruusuistutuksineen.

Pop/Jazz Konservatorion aloittamisen yhteydessä rakennettiin Seurahuoneen eteen suihkukaivo ja soittolava, jota käytettiin aluksi oppilaskonsertteihin. Välillä käyttö jäi vähäiseksi, mutta 2000-luvulla lavan käyttö jonkin verran elpyi. 

Oulunkylä-Seuran järjestämät Helsinki-päivät siirrettiin Pikkukoskelta keskelle kylää 1990-luvun alussa. Taiteiden yön tapahtumaa on myös alettu järjestää Maexmontaninpuistossa. Ulkotapahtumien paikkana Oulunkylässä on muitakin, esimerkiksi Mäkitorpan leikkipuisto, Oulunkylän kuntoutussairaalan piha ja urheilukentät. Opiston aikoina soittoa ja lavaesityksiä varten hankittiin lavalle kangaskatos, joka ehti kadota varastojen pimentoon yli vuosikymmeneksi. ( kuvia: 1 - 2 - 3 - 4 )

Koirapuisto

Koirapuistojen ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Helsingissä koirille aidattuja puistoja on 80. Useimmissa on oma aitauksensa pienille koirille, näin Oulunkylässäkin. Eläinsuojelulain koiria koskevan päätöksen mukaan koiraa on ulkoilutettava päivittäin riittävän usein, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä koiran liikunnantarpeen tyydyttämiseen. Koska koiria ei saa kaupungissa pitää vapaana, tarjoaa koirapuisto telmimispaikan niille. Ehdotusten uusista aitauksista ja niiden sijainnista tulee olla nykykäytännössä kirjallisia, ja niiden pitää tulla paikallisia asukkaita edustavan yhdistyksen kautta. Näin halutaan taata ehdotuksen puolueettomuus. Kaupunginosayhdistys edustaa sekä koiranomistajia että koira-aitauksia mahdollisesti vastustavia asukkaita.

Puiston suunnittelu ja hoito

Rakennusvirastossa puisto nro 80 on kulkenut epävirallisella nimellä Taiteilijapuisto, nimistötoimikunnan päätös OKS:n nimiesitykseen on mennyt asemakaavaosastolle ja rakennusviraston puisto-osastolle v. 2010.
Viheraluerekisterinumero 45062 (puisto nro 80)
Hoitoluokka A2
Hoitoluokka kuvaa viheralueen yleisilmettä, käyttöä ja hoidon laatutasoa. Käytännön hoito tehdään hoitotyöselostuksen mukaan. Jokaisen hoitoluokan sisällä eri kasvillisuustyypeille, rakenteille ja päällysteille on määritelty laatuvaatimukset, joita hoidossa noudatetaan. A-luokkaan kuuluvat rakennetut viheralueet, jotka vaativat intensiivistä hoitoa ja puhtaanapitoa. A1 tarkoittaa edustusviheralueita ja seuraava luokka A2 käyttöviheralueita, jotka ovat kaupunkipuistoja ja -aukioita, leikkipuistoja, liikenneviheralueita keskustassa, pihoja sekä liikuntaan ja toimintaan tarkoitettuja viheralueita. 
(Lähde: Päätöksentekijän opas. Viherhoidon ABC. Viherympäristöliitto, Kaupunginpuutarhurien seura ry)

Nykyisin puistossa on mm. luonnonmukainen lehtipuumetsikkö ja yhteyskäytäviä, joiden vierustoilla on rakennettua nurmetusta. Linnusto on monipuolinen, pensaikossa viihtyvät mm. satakielet. Puiston eteläosassa on alppiruusuistutuksia. 

Nyt voimassa olevassa (2003-2012) luonnonhoitosuunnitelmassa sanotaan:
”Asukastalo, entinen Seurahuone on liittynyt kiinteästi aikakautensa puistoalueeseen 1890-luvun lopulta alkaen. Talon edustalla on ollut kaunis, hoidettu puisto erikoisine kukkapenkkeineen. Paikka on keskeinen ja vanhan puiston ilmeeseen nojautuva uudisrakentaminen kohentaisi oleellisella tavalla paikan arvoa ja historiallista merkitystä. Valokuvia puistosta ja sitä havainnollistavasta tyylisuunnasta on saatavilla.” Suunnitelmassa esitetään myös asukastalon edustalle kaavamuutosta: ”katualue katkaistaan ja muutetaan puistoksi, jotta rakennus on puistossa tiiviissä yhteydessä”.
Taiteilijapuistosta löytyi Oulunkylän-Koskelan viheraluesuunnitelman (2002) pöytäkirjoista seuraavaa:
- Rakennettu 90-luvun alussa kosteapohjaiseen metsikköön.
- Alun perin puisto on ajateltu elämyspuistoksi.
- Vesiallasta voisi hyödyntää paremmin puiston osana. Nykyiset rakenteet ovat rumia ja vähän käytettyjä

Nykytila
Puistossa lehtipuita, käytävät, satakielten valtaamat pensaikot.
Bussi-Jokerin linjaus lohkaisee alueita pohjoisosalla.
Koristealtaan käyttöä ei ole, allas on ongelmallinen rakenteiltaan:
ylivuoto, pohjakate, pumppuhuone. Esiintymislavaa ei käytetä.
Puistossa kasvaa keski-ikäistä lehtimetsää, pääasiassa koivuja, mutta jonkin verran myös 
haapoja, raitoja, tuomia, pajuja, vaahteraa ja terttuseljaa.
Hoitoluokka A2 (5373 m2) A3 (5919 m2) C1 (14380 m2) K1 (2000 m2)
Pinta-ala 27672 m2

Toivomukset
Luonnonmukaisuutta säästetään eläimistölle

Tavoitteet
Käytäville puistot ketjussa -varustus.
Elinvoimainen ja valoisa koivuvaltainen metsä.

Toimenpiteet
Luonnonhoidon varovaiset menetelmät, harvennus ja pienpuuston hoito,
varusteiden ja opasteiden lisäykset.
Rakennetun puiston suunnitelmallista ja rakenteiden tarpeellisuuden arviointia.


Lähdeluettelo ÷  Johdantosivu  ÷ Johanna Charlotta Maexmontan  ÷  Kaupungin huvielämästä  ÷  Oulunkylän seurahuoneen loistoajat  
÷  Sigfrid Edvard Maexmontan   ÷   Oulunkylän historiaa  ÷  Tarinoita Oulunkylästä  ÷ kirjallisuutta  ÷  Oulunkylän kotisivu

SIVULLA OLEVIEN HISTORIALLISTEN KUVIEN KÄYTTÖ MUUALLA NETISSÄ JA JULKAISUINA VAATII HELSINGIN KAUPUNGINMUSEON LISENSSIMAKSUN!