Sigfrid Edvard Maexmontan 7.7.1831 – 26.3.1880


S. E. Maexmontan oli kotoisin Turun läheltä Piikkiöstä. Hän valmistui farmaseutiksi vuonna 1853 ja tuli apteekkariksi Jyväskylään 1858. Helsingistä Maexmontan osti apteekin 1860 ja myi sen jälleen 1863. Hän toimi ilmeisesti Suomenlinnan apteekkarina vuodesta 1866. Jossain vaiheessa apteekin mainitaan menneen konkurssiin, minkä jälkeen Maexmontan perusti menestyvän viinatehtaan ja alkoholin tuontiliikkeen, joiden yhteydessä toimi myös pelikorttitehdas. 

Sigfrid Edvard kuoli 26.3.1880 Helsingissä pitkällisen sydäntaudin murtamana. 
(Oikealla kuolinilmoitus 28.3.1880 Helsingfors Dagblad no 83.)
Herra Maexmontan toimi vuosina 186465 ateljeekuvaajana ja jonkin aikaa ilmeisesti myös kiertävänä kuvaajana. Hän käytti Turussa toimineen norjalaissyntyisen valokuvaaja Ole Jonsen Aunen kulissia ja liikemerkkiä. Tämä viittaa siihen, että Sigfrid olisi oppinut valokuvaustaidon tämän ateljeessa. Harrastus jäi kuitenkin melko lyhytaikaiseksi sijoittuen siihen kauteen, jolloin hän ei hoitanut omaa apteekkia. 

Helsingissä Maexmontan vuokrasi Pohjoisen Esplanadinkadun ja Kluuvikadun kulmasta ateljeehuoneiston, jota neidit Hilda ja Karin Magito olivat käyttäneet. Hänen käyntikorttikuvansa olivat yleensä kaavamaisen yksitoikkoisia ja käytetty rekvisiitta niukkaa. Käyntikorttikuvien kääntöpuolella oleva sinisellä painettu ornamentiikka on sama kuin Ole Jonsen Aunen käyttämä. Maexmontan vain vaihtoi oman nimensä ornamentin sisälle (S.E. Maexmontan). Maexmontan otti myös vaimostaan Johannasta visiittikorttikuvan, joka on tallessa Museoviraston kuva-arkistossa.

Sven Hirn kertoo ”Kameran edestä ja takaa” teoksessaan, että 1800-luvun puolivälissä valokuvaus siirtyi ”apteekkarikauteen”, koska valokuvien tekeminen edellytti melkoista kemikaliota, ja eri vaiheet erillisiä reseptejä. Liuoksia ei ollut aluksi valmiina, joten kuvaajan oli itse huolehdittava ”laboratoriopuuhasta”. Näppäryyden ohella tarvittiin kärsivällisyyttä. ”Erilaisten tököttien käsittely oli lisäksi sekä siivotonta, hajuaistia koettelevaa että määrätyissä olosuhteissa myös paloturvallisuutta arveluttavasti vaarantavaa.” Esimerkiksi paperivedoksia varten käytettiin munanvalkuaisella käsiteltyä albumiinipaperia, jota tosin ryhdyttiin valmistamaan teollisesti sangen pian. Joka tapauksessa tuon ajan valokuvaajilta vaadittiin taiteellisen silmän ja kohtalaisen kätevyyden ohella auttavaa kemiallisten prosessien hallitsemista. Huomattavan moni varhaisimmista valokuvaajistamme olikin saanut proviisorin koulutuksen. 

Apteekkarin ammatti mahdollisti myös valokuvausta rahakkaamman uran, sillä viinatehtailukin vaati aikanaan kemistin taitoja. 1800-luvun jälkipuoliskolla Suomessa ryhdyttiin voimakkaasti propagoimaan viinien valmistusta kotimaisista raakaaineista. Tällaiset tehtaat eivät vaatineet suuria perustamispääomia eivätkä monimutkaisia koneita. Maukkaat ja terveellisinäkin mainostetut hedelmä ja marjaviinit kasvattivat suosiotaan etenkin, kun niiden huokea hinta toi juomat vähemmän varakkaiden ulottuville. Ilmeisesti Maexmontan iski tähän saumaan jossain vaiheessa ennen kuolemaansa ja aloitti menestyvän alkoholikaupankäynnin ja viinatehtailun. Valtaosa tuon ajan viinatehtaista sijaitsi kaupungeissa, ja erityisesti Helsingissä alalla oli apteekkareita ja proviisoreita. Heidän taitonsa lääkkeiden valmistuksessa antoi hyvät edellytykset myös viinasekoitusten laatimiseen. Joidenkin lähteiden mukaan Maexmontanin viinatehdas olisi sijainnut Töölössä, mutta ainakin yksi Maexmontanin viinatehdas sijaitsi Siltavuorenrannalla tuolloin vielä puisen Pitkänsillan kupeessa. ( Ylempänä kuvassa vasemmalla piipullinen rakennus) Tehdas paloi vuonna 1918 dramaattisten tapahtumien keskellä.

 Kts: http://www.jukkajoutsi.com/helsinki2.html/  Sivustolla kerrotaan seuraavaa: ”Taistelujen tuhot ympäri Helsinkiä olivat Tampereen tuhoihin nähden verraten pieniä., mutta kaupunkilaisille järkyttäviä. Eniten kärsivät ne rakennukset, joihin punaiset linnoittautuivat. Suurimpia tuhot olivat perjantaina 12.4.1918 'Turun kasarmilla', joka tuhoutui tulipalossa lähes täysin. Näyttävä tulipalo syttyi myös Pitkänsillan eteläreunassa, jossa sijainnut 'Maexmontan' väkiviinatehdas paloi suurella roihulla. Palokunta saapui taistelujen keskelle palopaikoille, muttei kyennyt sammuttamaan paloja.” (Nyström Samu: Helsinki ja helsinkiläiset sodassa. Teoksessa Kolbe Laura & Nyström Samu, Helsinki 1918. Pääkaupunki ja sota. Minerva, Helsinki.)

Sigfrid Edvardin lisäksi Maexmontanin suvussa on vaikuttanut muiden muassa kuuluisa kuvataiteilija Frans Maexmontan (18471901), jonka isä oli apteekkari. Suvusta löytyy myös kauppaneuvos Jakob Maexmontan (17601829), Suomen Kaartin viimeinen komentaja Nikolai Maexmontan (1860–1932) ja yliopiston lähinnä viimeinen miekkailunopettaja Mauritz Maexmontan (18561936, ilmeisesti kuvataiteilija Frans Maexmontanin veli). 


Lähdeluettelo ÷ Johanna Charlotta Maexmontan  ÷  Kaupungin huvielämästä  ÷  Oulunkylän seurahuoneen loistoajat  ÷  
Maexmontanin puiston historiaa
  ÷    ÷  Johdantosivu  ÷
   Oulunkylän historiaa  ÷  Tarinoita Oulunkylästä  ÷ kirjallisuutta  ÷  Oulunkylän kotisivu

HUOM SIVULLA OLEVIA HISTORIALLISIA KUVIA EI SAA KÄYTTÄÄ MUUALLA ILMAN MUSEOIDEN LISENSSIMAKSUA!