Tapahtumat

Warusväki ja karoliinit ”mönstrasivat” Pakin talolla

Monstraus 19052018

Helsingin Wanha Warusväki ja Uudemaan Karoliinit ja Pakila-Seura aikovat tiivistää yhteistyötään. Pakin talolla 19.5.2018 järjestetty Mönstraus-tilaisuus onnistui erinomaisesti ja veti paikalle 150 henkeä.

Hieno sää houkutteli mökkiviikonlopusta ja kuninkaallisista häistä huolimatta paikalle kaiken ikäisiä vanhasta sotilasperinteestä ja historiasta kiinnostuneita.

Mönstraus-tilaisuudessa Ruotsi-Suomen sotilaat demonstroivat lähtöä vuoden 1742 Hattujen sotaan. Musta ruuti paukkui, varusteita ja miehiä tarkastettiin ja sotilaat harjoittelivat rynnäköintiä. Samalla paikallisia talopoikia pestattiin kuninkaalliseen armeijaan.

Giv akt eli huomio ja Giv fyr eli tulta ja muut ruotsinkieliset komennot kajahtelivat Pakin talon pihalla. Yleisölle esiteltiin myös eri aikakausien upeita sotilasasuja ja aseita eli kivääreitä ja miekkoja sekä samalla myös hieman historiaa.

Sotilaiden nimet tuohon aikaan saattoivat olla niinkin yksinkertaisia, että numerolla 12 pestattu sotilas sai nimekseen Tolv. Nimi saattoi olla myös vaikkapa Först, Stål, Rask tai Appelsin. Jos sotilas kaatui sodassa, saattoi saman nimen ottaa seuraava värvätty mies.

Helsingin Wanhan Warusväen puheenjohtaja Wasel Arar ja Uudenmaan Karoliinien toinen keulahahmo Keimo Ahokanto, joka on myös Loviisan kaupungin Hywien asukkaiden puheenjohtaja, sanovat, että Helsingissä on todella vähän sopivia historiallisia paikkoja sotilasharjoituksiin.

”Pakin talo ainutlaatuinen”

”Tai jotain on, kuten Suomenlinna ja Seurasaari, mutta ne on niin tarkkaan museoituja, ettei siellä voi tehdä mitään. Siksi Pakin talo on hieno paikka, koska tämä on aito vanha miljöö ja täällä voi myös toimia ja harjoitella”, Arar sanoo.

Pakila-Seuran puheenjohtaja Tapio Klemetti sanoo, että Wanhan Warusväen ja Karoliinien kanssa on neuvoteltu pitempiaikaisesta yhteistyöstä. ”He voisivat esiintyä seuramme järjestämissä tilaisuuksissa ja toisaalta pitää omia kokouksiaan ja harjoituksiaan Pakin talolla”, Klemetti sanoo.

Wanhan Warusväen ja Karoliinien 13 hengen joukon ohella Pakin talolle saapui liki saman verran mamselleja ja piikoja. Piiat seurasivat yleensä armeijan mukana sotaretkille. He tekivät ruokaa, korjasivat vaatteita ja huolehtivat muutenkin sotilaiden arjesta. Ilman huoltojoukkoja sodat olisivat jääneet lyhyiksi.

Pakin talon tilaisuudessa mukana oli useita Loviisasta saapuneita mamselleja ja piikoja. Talon pihassa porisi hernerokkapata, lankaa kehrättiin ja pientä tuotekauppaakin käytiin. Sotilaat saivat 1700-luvulla päivittäin syödäkseen esimerkiksi silavalla höystettyä soppaa sekä leipää. Piiat kehräsivät myös lankaa ja tekivät omia askareitaan sotareissujen aikana.

Pakilan Martat

Pakilan Marttojen ja Pakila_seuran yhteistyö on tiivistä. Mönstraus-tilaisuuden ruoka-annista vastasivat Martat. Tuula Nickberg-Kinnarinen oli pääkokkina ja hänen apunaan häärivät Helena Mattila ja Pakilan Marttojen puheenjohtaja Seija-Liisa Saukkonen.

Marttojen 1700-luvun henkeen viritetty ruokatarjoilu sai kiitosta. Tarjolla oli mm. jauhelihakeittoa, kasvispannukakkuja, erilaisia hilloja, ohrakarjalanpiirakoita, sämpylöitä, munavoita, porkkanaraastetta, simaa, kotikaljaa, mehua ja vettä.

”Yhteistyössä on voimaa Pakilan alueella ja saamme enemmän väkeäkin liikkeelle”, sanoo Saukkonen. Seuraava Pakila-seuran ja Pakilan Marttojen yhteistilaisuus on syksyn Kekrijuhla Pakin talolla. Viime vuonna Kekrijuhla ja Marttojen ruokatarjoilu houkuttelivat Pakin talolle 150 henkeä. Tänä vuonna määrä odotetaan kasvavan. 

Teksti ja kuva: Esko Lukkari

​​​​​

Susanna Haavisto on Paloheinä soi 2018 -tapahtuman pääesiintyjä

 

Paloheina soi 2018

Paloheinä soi
järjestetään tänä vuonna kuudennen kerran 13.-16. syyskuuta. Musiikkitapahtuman pääkonsertti on Hyvän Paimenen kirkossa Pakilassa lauantaina 15.9. klo 19.00. Paloheinästä Pariisiin -konsertissa esiintyvät Susanna Haavisto ja Esa Helasvuo

Osa konsertissa lauluista on syntynyt Paloheinässä, jossa Susanna Haavisto on asunut jo 32 vuotta. Lauluissa muistellaan lapsuutta, käydään sirkuksessa ja puhutaan elämän rajallisuudesta. Lopuksi matka päättyy mutkien kautta Ranskaan. Pariisin kaduilla kaikuvat Edith Piafin unohtumattomat tarinat ja sävelmät sekä Jacques Brelin voimakas vetoomus meille kaikille: Rakastakaa! Pianistina konsertissa toimii Haaviston pitkäaikaisin työtoveri, säveltäjä-pianisti Esa Helasvuo.

​​​​​

Heijastinliivejä alueen päiväkodeille

Heijastinliivit

Pakila-Seura lahjoittaa kaikille toimialueensa päiväkodeille heijastinliivejä ja haluaa tällä tukea alueen lasten turvallisuutta liikenteessä. Kävimme Pakila-Seuran puheenjohtajan Tapio Klemetin kanssa luovuttamassa heijastinliivit Kytöniityn päiväkotiin.

Päiväkodin johtaja Anne Ahokas otti mielellään heijastinliivit vastaan. ”Turvallisuus on kaiken A ja O. On tärkeää, että lapset näkyvät liikenteessä, kun päiväkotiryhmät tekevät retkiä”, Ahokas sanoo.

Ahokkaan mukaan retkiä tehdään päiväkodeissa viikoittain, joten huomioliivit ovat osa päiväkodin arkea. Nuoremmat menevät retkelle lähimetsään ja esikoululaiset puolestaan tekevät retkiä kirjastoon tai muualle kauemmas. Heijastinliivit kuluvat käytössä, joten uudet heijastinliivit mahdollistavat retkien teon tulevaisuudessakin.

Pakilan ja Paloheinän alueella on jo paljon lapsiperheitä ja niitä myös muuttaa alueelle kokoajan lisää. ”On tärkeää turvata lapsiperheiden palvelut ja huolehtia kaikkien lasten turvallisuudesta. Täytyy osata ennakoida ja kehittää nykyisiä palveluita tulevaisuuden tarpeisiin”, sanoo Tapio Klemetti.

Oli mukava käydä Kytöniityssä luovuttamassa heijastinliivit ja samalla kurkata päiväkodin arkeen. Töissä oli samaa henkilökuntaa, kuin 14 vuotta sitten kun itse kävin esikoulun Kytöniityssä.

Teksti ja kuva: Hilla Klemetti

​​​​​

Pakila-Seuralle vuosi 2017 oli huikean toimelias

PS kevatkok 2018

Pakila-Seuran viime vuosi oli yksi sen toimintahistorian vilkkaimmista. Kaksiosainen Pakila 600 -juhla, Pakilan kylätapahtuma, Itä-Pakila-päivä, Kekrijuhla, VPK:n tanssit ja monet erillistapahtumat värittivät vuotta.

Pakilan ensimmäisestä maininnasta historiankirjoituksessa tuli viime vuonna kuluneeksi 600 vuotta. Pakilan eri yhteisöt ovat tiivistäneet parin viime vuoden aikana yhteistyötään ja se näkyy tapahtumavilkkautena ja yhä useammat ihmiset ovat tulleet järjestelyihin mukaan.

Pakin talolla pidetyssä Pakila-Seuran kevätkokouksessa käytiin läpi viime vuoden tapahtumia ja hyväksyttiin seuran tilinpäätös. Taloudellisessa mielessäkin viime vuosi oli seuralle menestys, kun esimerkiksi Pakin talon vuokrauksessa tehtiin kaikkien aikojen ennätys.

Kevätkokouksen avasi seuran puheenjohtaja Tapio Klemetti ja kokouksen puheenjohtajana toimi Seppo Latvala. Helkan ja Suomen Kotiseutuliiton vuosikokouksiin seuran edustajaksi valittiin Raimo Rahkonen.

Pakila-Seurassa on nyt 152 jäsentä. Pakin talon vuokrauksesta vastaa uusi isäntä Eemil Holma ja seura on tehnyt kaupungin kanssa uuden vuokrasopimuksen Pakin talon käytöstä.

Uutta tulossa

Seuraava iso Pakin talossa ja pihapiirissä järjestettävä yleisötilaisuus on 19.5. klo 12-15. Silloin pidetään ”Pientä vihaa Pakin talolla 1742” -juhla. Musketöörit mönstraavat Pikku vihan tapahtumia. Uudenmaan Karoliinit saapuvat komeissa univormuissaan talolla valmistautuakseen Hattujen sotaan. Uusia miehiä kirjataan rulliin, alokkaita koulutetaan, varusteita tarkastetaan.

Tilaisuudessa on tarjolla Pakilan Marttojen laittamaa herkullista ruokaa ja myös musiikkia on luvassa. Koko perheen tapahtumaan odotetaan runsasta osanottoa.

Perinteinen Itä-Pakila-päivä järjestetään 22.5. Etupellon leikkipuistossa klo 17-20. Siinäkin on luvassa monipuolinen lapsiperheitä kiinnostava ohjelmakokonaisuus ja tarjolla on myös syötävää ja juotavaa.

Kevätkokouksen lopuksi Tapio Klemetti ja Simo Sankari selostivat Pakilanpuiston koulu- ja päiväkotihankkeiden tilannetta ja tavoitteita. Allianssiperiaatteella toteuttavat rakennushankkeet ovat erittäin tärkeitä Pakilan alueen tulevaisuudelle, koska niillä valetaan kasvu- ja sivistyspohjaa tuleville pakilalaisille.

Teksti ja kuva: Esko Lukkari

​​​​​

Pakilassa kuntosalipalveluita jo 10 vuotta

Autio

Pakilan S-marketin kyljessä sijaitsevan Salus Pakila -kuntosalin ovat panneet merkille monet sellaisetkin, jotka eivät kuntosalilla käy. Onhan kuntosali siinä jonkin aikaa ollut, mutta useimmille on yllätys, että kuntosali on toiminut tällä paikalla jo – tosiaankin – yli 10 vuotta!

Pakilalaiset ovat löytäneet tiensä omalle kuntosalilleen. Asiakkaita käy melko tasaisena virtana aamusta iltaan. Lounasaikaan on jonkin verran hiljaisempaa. Päivällä harjoittelemassa on paljon eläkeläisiä, aamuin ja illoin enemmän työikäisiä.  Raskaalle painonnostolle Salus Pakilassa ei ole mahdollisuutta, joten tämän lajin harrastajia ei näy. 

Salus Pakila ei salina ole suuren suuri, joten kotoinen tunnelma on ollut mahdollista säilyttää. Tunnelmaan on myös panostettu. Viihtyisyyden kulmakivinä ovat valoisat ja siistit tilat, monipuolinen laitevalikoima sekä laajat aukioloajat jäsenille avainkortilla. Erityisenä vetonaulana Salus Pakilassa ovat HUR SmartZone –älykorttilaitteet, joihin henkilökohtainen älykortti säätää oman harjoitusohjelman mukaiset vastukset, kertoo toistojen määrän ja päivittää harjoitusohjelmaa kuntoilijan oman kehityksen mukaan.

Kun tilastojen mukaan ns. keskivertokävijä kuntosalilla on n. 40-vuotias, Pakilassa asiakkaiden keski-ikä on reilut 50 vuotta. Miehiä ja naisia käy suunnilleen yhtä paljon. Yli 80-vuotiaiden asiakkaiden osuus on jotakuinkin yhtä suuri kuin alle 20-vuotiaiden. Asiakaskunnan melko korkea ikä heijastelee alueen väestörakennetta: Pakilassa ollaan terveystietoisia ja kiinnostuneita huolehtimaan kunnostaan.

Kuntosaliharjoittelun lisäksi Salus Pakilan palveluvalikoimaan kuuluvat kurssit eri kohderyhmille, yksilöohjatut Fustra, Personal Training ja FysioTraining –tunnit sekä mm. hyvinvointianalyysit. Lisäksi järjestetään ohjattuja ryhmäliikuntatunteja, erilaisia lyhytkursseja sekä teemapäiviä. Vuoden alussa, kesäkaudella ja syyskauden alussa on yleensä tarjolla jokin kampanja.   

Salus-kuntosalien takana on Aution perheyritys, joka on toiminut alalla parikymmentä vuotta. Pakilan toimipisteen avaaminen perustui sopivan tilan löytymiseen alueelta, jossa ei ennestään kuntosalipalveluita ollut. Nykyinen yrittäjä, Riku Autio, 30, otti salin vastuulleen viisi vuotta sitten. Rikulla on sekä kaupallinen että liikunta-alan koulutus, erityisosaamista mm. Fustra-ohjaajana ja monipuolista valmentajakokemusta. Rikun ohella Salus Pakila työllistää vakituisesti kaksi muuta ohjaajaa. Lisäksi käytetään tuntiohjaajia.

Riku Autio seuraa alan kehitystä tarkasti mm. vierailemalla kansainvälisillä messuilla ja pyrkii soveltamaan näkemäänsä oman liiketoimintansa kehittämiseen. Äskettäinen messukäynti vahvisti Salus Pakilassa jo käyttöön otetun älykorttiteknologian yhä laajempaa tulemista lihaskuntoharjoittelun tueksi. Autio toivookin jatkossa voivansa tarjota asiakkailleen vielä nykyistä laajemmin mahdollisuuksia älylaiteharjoitteluun. Johtotähtenä hänen liiketoiminta-ajattelussaan on kuitenkin asiakaspalvelulähtöisyys: Jokainen asiakas kohdataan hänen yksilöllisestä tilanteestaan, toiveistaan, kehittämiskohteistaan ja vahvuuksistaan lähtien ja pyritään näille rakentamaan juuri tätä asiakasta motivoiva harjoitusohjelma.

Harras toiveeni on, että henkilöt, jotka pohtivat kuntosaliharjoittelun aloittamista, kokisivat kynnyksen mahdollisimman matalaksi ja tulisivat rohkeasti Salus Pakilan ovesta sisään sopimaan kokeilusta. Kokeilukerta on veloitukseton, kannustaa Riku Autio.

Teksti ja kuva: Erja Vuorio

​​​​​

Koulu- ja päiväkotiuudistus kiinnostaa pakilalaisia

koulu1

Pakilanpuiston koulu- ja päiväkotiuudistuksen vaikutukset kiinnostavat pakilalaisia: Kaupunki sai 78 vastausta hanketta koskevaan Kerrokantasi-kyselyyn ja noin 35 asukasta osallistui suunnittelijoiden ja asukkaiden tapaamiseen 27. helmikuuta ja ideoi alueen kehittämistä.

Asukkaiden ja muiden kyselyyn ja tapaamiseen osallistuneiden toiveet ja ideat on koottu yhteenvetoon ja vastauksien pohjalta laadittu uutinen lähettiin paikallislehtiin ja koulujen ja päiväkotien johtajien kautta lasten huoltajille. Uutinen on luettavissa tästä linkistä.

​​​​​

Aurinkopaneelit yleistyvät nyt Pakilan katoilla


Kaukolampo

Sähköä tuottavia aurinkopaneeleita hankitaan yhä enemmän Pakilaan, Oulunkylään ja Pirkkolaan. Eniten talojen katoille asennetaan 3-5 Wp:n paneelijärjestelmiä. Helsingissä aurinkoenergiaa itse tuottavien talouksien määrä kaksinkertaistui vuoden 2017 aikana ja vauhdin uskotaan vain kiihtyvän.

Pientalon keskimääräisen kokoluokan aurinkovoimalat maksavat noin 6 000 – 11 000 euroa. Investoinnin kuoletusaika on 10-15 vuotta. Katolla asennetun aurinkovoimalan on todettu nostavan kiinteistön arvoa jopa investointihintaa enemmän. Siksi se ei ole vain trenditietoinen valinta. ”Aurinkovoimalan hankkija käyttää yleensä itse kaiken paneeleiden tuottaman sähkön eli sähköä ei myydä ulos”, sanoo Helen Oy:ssa uusien energiaratkaisujen myynnistä vastaava Timo Huolman.

Pakilan Kiinteistönomistajat ja Pakila-Seura järjestivät 20.3. Pakilan yläasteen auditoriossa asukastilaisuuden, jonka aiheena oli ”Kaukolämpö ja aurinko pientalon energialähteenä”. Paikalle saapui reilut 50 kuulijaa ja keskustelu oli vilkasta.

Kiinnostus aurinkoenergiaan on kovassa kasvussa. Helen on tarjonnut muutaman vuoden ajan helsinkiläisille vuokrattaviksi Suvilahden ja Kivikon aurinkovoimaloista yksittäisiä aurinkopaneeleja ja kaikki paneelit on saatu vuokrattua. Heleniltä myönnetään, että yhden aurinkopaneelin vuokraaminen on toki vain symbolinen ele uusiutuvan energian puolesta. Paneelin kuukausivuokra on 4,40 euroa. ”Tulemme tarjoamaan lisääkin vuokrattavia yksittäispaneeleja niille, joita aurinkovoima kiinnostaa, mutta jotka eivät halua hankkia sitä omaan kiinteistöönsä”, Huolman sanoo.

Pientaloissa aurinkovoimaloiden asennuksissa on jo sellainen vauhti, että Helen on joutunut siirtymään verkkokauppaan. Kun Helen aiemmin kävi paikan päällä jokaisessa kiinteistössä tarkistamassa aurinkopaneelien sijoittamisen, niin nyt tarjous tehdään kyselyn perusteella.

Avaimet käteen toimitus”

Helen tarjoaa aurinkovoimalaa asiakkailleen ”avaimet käteen -periaatteella”. Paketti sisältää paneelit, invertterin, telineet, asennustarvikkeet ja itse asennustyön. ”Voimala asennetaan yleensä päivässä tai enintään kahdessa”, Huolman sanoo.

Jotkut hankkivat aurinkovoimalan yhteyteen myös sähkövaraston. Se on noin 10 000 euroa maksava ison pakastekaapin kokoinen sähköakku, johon paneelien keräämää sähkö voidaan varastoida. Ilman akkua päivittäin kerätty sähkö on käytettävä seuraavan yön aikana.

Aurinkovoimalat ovat Huolmanin mukaan toimineet erittäin luotettavasti. Paneelin hän tietää rikkoutuneen vain kerran ja senkin aiheutti paneelin päälle lentänyt kivi. Inverttereissä on ollut jonkin verran pikkuvikoja. ”Esimerkiksi lumi ei niitä haittaa eikä sitä kannata poistaa niiden päältä. Ihan sydäntalvella niiden sähköntuotto on jonkin aikaa sitä paitsi nollatasoa. Muutenhan Etelä-Suomessa auringosta saa energiaa yhtä paljon kuin Saksassa”, hän sanoo.

Kaukolämpö vihertyy

Helsingin kaukolämmöstä reilut puolet tuotetaan yhä kivihiilellä. Helen on kuitenkin vähentämässä sen osuutta ja Hanasaaren voimalan poistuessa käytöstä vuonna 2024 kivihiilen osuus putoaa jo 40 prosenttiin.

Helenin osastopäällikkö Tuomas Ojanperä sanoo, että Helenin pientalossa asuva keskiarvoasiakas maksaa kaukolämmöstään tällä hetkellä hieman reilut 2 000 euroa vuodessa. ”Helsingin kaukolämpö on yksi Suomen edullisimmista”, hän vakuuttaa.

Helen on lisäämässä pellettien osuutta kaukolämmön tuotannossa. Kun Ojanperältä kysyttiin, käyttääkö Helen kotimaista pellettiä, niin vastaus oli, että kotimainen ei riitä Helsingin kokoiselle käyttäjälle. ”Ennen Salmisaaren pellettikattilaa käytimme jo kolmanneksen koko Suomen pellettituotannosta ja sen jälkeen jo puolet. Jatkossa tarvitaan myös tuontipellettejä”, hän sanoo.

Helen aikoo rakentaa Mustikkamaalle kolmeen vanhaan öljyluolaan jättimäiset kuumavesilämpövarastot vuoteen 2021 mennessä. Investointi maksaa 15 miljoonaa euroa.

Lämmönvaihtimien ikä ja korjaustarve kiinnosti pakilalaisia illan tilaisuudessa. Ojanperän mukaan lämminvaihtimen keski-ikä on 25 vuotta. Helen tarjoaa apuaan lämmönvaihtimien uusimisessa ja on valmis tarkistamaan jopa urakkatarjousten laskelmat asiakkaan puolesta.

Teksti ja kuva: Esko Lukkari

​​​​​

Kokkosen puutarha oli yksi Pakilan pitkäaikaisimmista yrityksistä

Kokkosen tontti

Kauppapuutarhatoiminta oli Pakilassa näkyvää ja vilkasta useiden vuosikymmenten ajan aina viime vuoteen asti, jolloin Kokkosen suvun omistuksessa ollut Lepolantien ja Kyläkunnantien välissä sijainnut viimeinen kauppapuutarha purettiin.

Pakilassa oli lähtökohtaisesti hyvät edellytykset kauppapuutarhatoiminnalle: maata laajaan viljelyyn ja hyvät liikenneyhteydet keskustaan ja sieltä muuallekin Suomeen. Ensimmäisen kauppapuutarhan Pakilaan, nykyisen Osuuskunnantien varrelle, perustivat 1918 Hämeestä tulleet veljekset Väinö ja Onni Koskinen. Myöhemmin kilpailijoita tuli useita, mm. Söderholm, Luomasaari ja sittemmin Ilmelä.

Merkittäväksi toimijaksi alalla nousi Pekko ja Ilma Kokkosen 1930-luvulla perustama puutarha. Yrityksen elinkaari on osa kotialueemme historiaa. Toiminta lähti käyntiin omistajiensa varsinaisen leipätyön ohella aloittamasta tupakan ja juuresten kasvattamisesta kotipihalla. Alusta asti tuotteita myytiin myös Kauppatorilla, Hakaniemen torilla ja Töölön torilla. Kuljetusvälineet olivat alussa vaatimattomia: Ilma Kokkonen pakkasi myytävät tuotteet kottikärryihin ja kuljetti ne Eine-sisarensa kanssa jalkaisin Käpylään, josta matka saattoi jatkua raitiovaunulla toreille. Alussa tuotevalikoima koostui pääosin syötävistä puutarhatuotteista.

Perheen pojat Matti, Heikki ja Pekka Kokkonen olivat nuoresta pitäen mukana puutarhatoiminnassa. Sodan sytyttyä Pekko Kokkosen oli lähdettävä rintamalle, ja Ilma jäi poikien ja sisarensa kanssa huolehtimaan puutarhasta. Sotavuosina puutarhamyynti oli suppeampaa, mutta eteenpäin sinniteltiin. Elantoa tukemassa pihapiirissä oli sikoja ja hevonen. Isäntä Pekko palasi onneksi kotiin vahingoittumattomana. Kaupankäynti alkoi sujua lupaavasti ja rohkaisi Kokkoset rakentamaan kasvihuoneet Lepolantien ja Kyläkunnantien väliselle tontille heti sotien jälkeen. Samoihin aikoihin hankittiin myös ensimmäinen kuorma-auto palvelemaan puutarhan kuljetuksia. Liiketoimintaan tulivat mukaan myös tukkutoiminta ja suoramyynti vähittäisliikkeisiin.

1950-luvulle tultaessa Kokkosen puutarhan liiketoiminta oli jo vakiintunut. Tuotevalikoiman painopiste alkoi siirtyä kukkasipuleihin ja leikkokukkiin. Toiminta laajeni merkittävästi 1960-luvun alussa, jolloin Kokkoset ostivat tilan Porkkalasta viljelyalan kasvattamiseksi. Ilma ja Pekko Kokkosen kuoltua 1970-luvulla Kokkosen veljekset tekivät omistusjärjestelyitä, ja Porkkalan tila siirtyi nyrkkeilijänä tunnetuksi tulleen Pekka Kokkosen hoitoon. Matti ja Heikki jatkoivat puutarhatoimintaa Pakilassa kahdestaan, kunnes Matti Kokkonen 1980-luvun lopussa lunasti Carita-vaimonsa kanssa Heikki-veljen osuuden. Heikki avasi myöhemmin kukkakaupan Halkosuontien ja Pakilantien risteykseen.

Matti ja Carita Kokkonen laajensivat liiketoimintaa rakentamalla Helsingin kaupungin vuokramaalle Kehä I:n varrelle Pukinmäkeen uudet kasvihuoneet, joiden yhteyteen avattiin myymälä.  Kehän myymälä keskittyi perennoihin ja pensaisiin, kun Pakilan puutarha myi ensisijaisesti leikko- ja kesäkukkia. Toiminta jatkui vakaana, ja myös 1990-luvun lamasta selvittiin, vaikka Matti Kokkonen sairastui vakavasti.  Liiketoiminnan kantavina voimina olivat vakiintunut asiakaskunta ja sitoutunut ja osaava henkilöstö, kertoo Carita Kokkonen. Erityisellä lämmöllä hän muistaa hyviä sidontatyön osaajia – sidonta on omanlaistaan taidetta. Keskeistä liiketoiminnan kannattavuudelle tuolloin oli kukkakaupan erikoisasema; leikkokukkia ei tuolloin vielä myyty ruokakaupoissa, vaan kukat ostettiin kukkakaupan erikoisliikkeistä.

Matti Kokkosen menehdyttyä 2010 Kokkosen puutarhan toimintaa jatkoi Carita Kokkonen tyttärensä Carolan kanssa.  Kehä I:n liikkeestä kuitenkin luovuttiin ja toiminta keskittyi Pakilaan. Torikauppaa jatkettiin Hakaniemen ja Töölön toreilla. Kannattavuuden ylläpito oli kuitenkin tullut yhä haasteellisemmaksi, koska kukkamyynti ei enää ollut kukkakauppojen erityisoikeus. Kasvihuoneiden kunnostus olisi myös vaatinut investointeja, joihin Carita Kokkonen ei enää ollut valmis. Oli tullut aika luopua puutarhasta, joka oli ollut toiminnassa yli 80 vuotta.

Kokkosen puutarhan kasvihuoneet ja Kokkosten kotitalo purettiin syksyllä 2017. Parhaillaan tontille rakentaa rivitaloasuntoja Mesta Oy. Uudet asukkaat muuttavat tontille syksyllä 2018. Katso kuvakavalkadi rakennusten purkamisesta ja uusien nykyvaiheesta Pakilan kotisivuilta www.kaupunginosat.net/pakila/kuvagalleria.

Kirjoitus perustuu Carita Kokkosen haastatteluun helmikuussa 2018

Teksti ja kuva: Erja Vuorio

​​​​​

Sata vuotta stadin jortsuja ja tanssimestoja

Jortsukirja uutiskuva

Paloheinässä asuva kaupunkineuvos, Helsingin apulaiskaupunginjohtajana toiminut Timo Honkala kiinnostui eläkepäivinään selvittämään Helsingin tanssiperinnettä. Kiinnostuksen taustalla olivat Honkalan omat nuoruusmuistot ja havainto, että Helsingistä ei ollut olemassa tanssipaikkojen ja tanssikulttuurin historiaa kokoavaa teosta. Honkala alkoi tutkia vanhojen tanssilavojen sekä työväen- ja seuraintalojen sekä VPK-talojen tanssihistoriaa eri kaupunginosissa. Tuloksena syntyi viime vuoden lopulla omakustanteena paikallishistoriateos 100 v. stadin jortsuja ja tanssimestoja.

Kirjassa käydään kattavasti läpi paritanssin historiaa Helsingissä yli sadan vuoden ajalta, niin sota-ajan tanssit erityispiirteineen kuin teini- ja osakuntatanssit 1950 – 1970-luvuilla saavat omat lukunsa. Kirjassa kuvataan myös Pakilassa ja lähialueilla toimineita tanssipaikkoja, kuten Pakinkylän VPK:n lava, Pakilan työväentalo, Pikkukosken lava, Käpylän VPK:n lava jne.

Kirjaa myydään Stadin slangin nettikaupassa ja toimistossa (Hämeentie 67), Helsingin kaupunginmuseon netti- ja museokaupasta (Aleksanterinkatu 16 /Katariinankatu 3), parturi-kampaamo Leilassa (Lepolantie 14, 20 % kotiseutualennus) sekä Suomalaisen Kirjakaupan ja Adlibriksen nettikaupassa. Kirja on saatavissa myös Helsingin kaupunginkirjastosta.

Jortsukirja etukansi

​​​​​

Poliisi vakuuttaa: Pakila-Paloheinä-alueella ei ole murtoaaltoa

Poliisi
Helsingissä eikä Pakilan, Paloheinän ja Torpparinmäen alueella ole menossa murtorikosaaltoa, vaikka yksittäisiä tapauksia on vuosien mittaan ollut. Näin sanoo vanhempi konstaapeli Kristian Paavilainen.

Paavilainen osallistui Pakila-Seuran järjestämään turvallisuusiltaan Pakilan yläasteen auditoriossa 7.2. Hän tekee Helsingissä lähipoliisityötä ja tuntee hyvin Pakilan alueen.

Facebook-sivuilla jotkut Pakila-Paloheinä-alueen asukkaat ovat kertoneet nähneensä alueella outoja hiippailijoita ja joistakin on saatu jopa turvakamerakuvia.

Turvallisuusillassa pohdittiin keinoja suojautua murroilta. Turvapalveluja tarjoavan Verisuren edustajat Petri Vainio ja Rafael Warnicki esittelivät yhtiönsä palveluja. Pakila-Seuran puheenjohtaja Tapio Klemetti toimi illan moderaattorina.

Paavilainen kehottaa ihmisiä soittamaan arkailematta 112-hätänumeroon oudoista liikkujista tai mahdollisen rikoksen valmisteluista. Myös poliisin ennaltaehkaiseva.fi-sivustolla voi kertoa epäilyttävistä havainnoista. Hän kehottaa asukkaita silti varautumaan mahdollisiin ikäviin yllätyksiin. Ulko-ovien takalukitus, arvoesineiden ja etenkin aseiden, jos niitä sattuu olemaan, pitäminen lukkojen takana ovat helppoja suojautumiskeinoja. Yksi keino on sopia pitempien poissaolojen – matkat, lomat - aikana naapureiden kanssa asunnon silmällä pidosta ja postilaatikon tyhjentämisestä.

”Somessa ei kannata kertoa matkasuunnitelmistaan. Asunnon pitäminen matkojenkin aikana jotenkin asutun näköisenä voi estää luvattoman tulijan aikeita”, Paavilainen ohjeistaa. Kameravalvonta on hänen mukaansa hyvä suojautumiskeino, mutta kameraa ei saa suunnata naapurin tontille, jollei siitä ole nimenomaan sovittu. Hän muistuttaa, että jos jonkun koti kaikesta huolimatta joutuu murron kohteeksi, poliisi pitää kutsua heti paikalle eikä murron jälkiä pidä mennä siivoamaan, koska samalla voi hävitä arvokkaita todistusjälkiä.

Turvallisuusillan aikana käytiin vilkasta keskustelua erilaisista turvallisuuteen liittyvistä asioista. Yleisöä kiinnostivat esimerkiksi poliisin mahdollisuudet ja resurssit puuttua varkaus- ja murtotapauksiin. Paavilainen vakuutti, että poliisi suhtautuu kotimurtoihin vakavasti ja että tapaukset tutkitaan.

Verisuren edustajilta kysyttiin esimerkiksi erilaisten turvapalvelujen hinnoista. Yhtiö tarjoaa murtosuojauksen ohella myös palo-ja vesivahinkosuojausta. Yhtiön edustajat käyvät palveluista kiinnostuneille esittelemässä niitä maksutta kotona. Kansainvälisellä yhtiöllä on Suomessa 70 000 asiakasta.

Yksi iltaan osallistunut 120 neliön yksitasoisen omakotitalon haltija kertoi käyttävänsä Verisuren murto-, palo- ja vesisuojauspakettia. Paketin kuukausihinta on hänen mukaansa 53 euroa ja sen lisäksi hän oli hankkinut 900 eurolla Verisurelta erilaisia valvontalaitteita.

Suomessa on tiettävästi 200 turvapalveluja tarjoavaa yritystä.

Teksti ja kuva: Esko Lukkari

​​​​​