Uutiset / Keijo Virtamo 95 vuotta

Keijo Virtamo 95 vuotta

2014Monet pakilalaiset muistavat aina pyörällä liikkuneen mieshahmon menneiltä vuosilta, muistatko sinä? Tai oletko viime vuosinakin hämmästellyt iäkästä herraa viilettämässä potkukelkalla Pakilan raiteilla? Kenties olet nähnyt sitkeän seniorikuntoilijan viikoittaisella treenikäynnillään Pakilan kuntosalilla tai kiinnittänyt huomiota sulavakäytöksiseen gentlemanniin, joka epäsuomalaiseen tapaan tervehtii hatunnostolla ja avaa kohteliaan keskustelun vierustoverin kanssa bussissa? Kyseessä on yli 60 vuotta Pakilassa asunut ikivireä Keijo Virtamo, jonka vaiherikas pitkä elämäntaival hakee vertaistaan.

 

Keijo Virtamo kotipihallaan heinäkuussa 2014.

 

Voitokas tietokilpailija

Keijo Virtamo tuli suuren yleisön tuntemaksi alun perin 1960-luvulla Tupla tai kuitti –TV-ohjelmasta, missä Kirsi Rautiainen tenttasi vieraitaan eri aloilta. Ohjelmaan Virtamoa ehdotti Kauko Saarentaus, joka oli lapsuuden kaveri Keravalta. 1970-luvulla Virtamo kutsuttiin radio-ohjelmaan Viisasten Kerho. Ohjelmaa tehtiin aina vuoteen 1995, ja Virtamo oli erityisesti musiikki- ja urheilukysymysten varma tietopankki. Myöhemmin ohjelmaformaattia kehitettiin maiden väliseksi: Suomen joukkue kilpaili pohjoismaisessa Arpa on heitetty –ohjelmassa sekä Viroa vastaan Naapurivisa-ohjelmassa. Suomen voitokkaaseen joukkueeseen kuuluivat Virtamon lisäksi Esko ”Kyllä” Kivikoski ja Erkki Holvikari.  

Viisi vuotta sodassa

1922Keijo Virtamo syntyi 1919 Toijalassa. Perhe muutti ensin Tuusulaan ja pojan ollessa 5-vuotias Keravalle. Keijo pärjäsi hyvin koulussa ja oli erityisen kiinnostunut musiikista ja urheilusta. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Keravan yhteiskoulusta 1938 koulun historian ensimmäisenä laudatur-ylioppilaana. Virtamo aloitti estetiikan, musiikkitieteen ja kielten opinnot Helsingin yliopistossa. 

                   Kuvassa Keijo Virtamo vanhempiensa Fransin ja Hiljan kanssa 1922.

Talvisodan puhjettua Virtamo sai ensin lykkäystä opintojen vuoksi, mutta tammikuussa 1940 oli lähdettävä kotimaata puolustamaan, ja opinnot jäivät viideksi vuodeksi. Rintamalle lähtö oli arvan varassa, ja aluksi Virtamo valikoitui joukkoon, joka ei lähtenyt rintamalle, vaan joutui koulukseen. Ankara sodan vastustaja kävi RUK:n Niinisalossa. RUK:n kuoron ajoilta Virtamon mieleen on jäänyt erityisesti konsertti, jota kuuntelemassa oli marsalkka Mannerheim.Myöhemmin Virtamon joukko-osasto taisteli Äänisjärvellä. Jatkosodan aikana luutnantti Virtamo toimi Ässärykmentissä sekä Äänisen rannikkoprikaatissa, jossa oli paljon odottelua ja mahdollista lueskella nuotteja. Lähin radio oli komppanian päällikön radio 10 km päässä. Kerran Virtamo sai luvan pyöräillä tuon matkan vain kuullakseen radiossa esitettävän Brahmsin 1. sinfonian. Sodan loppuvaiheessa Virtamo oli viimeisessä vetäytyvässä ryhmässä. Virtamo kertoo selvinneensä sodasta ilman traumoja. Sodasta jäi 15 % invaliditeetti, joka ei kuitenkaan juuri ole arkielämää haitannut.

Keravalta Ruoveden kautta Pakilaan

Keijo Virtamo on asunut Pakilassa vuodesta 1950. Urheilullinen 1953keravalais-nuorukainen oli pari vuotta aikaisemmin lähtenyt pyöräretkelle Pirkanmaalle. Matkan varrella hän pysähtyi Ruoveden Visuvedellä pyytämään juomavettä talosta, jossa pakilalainen Raili Hirsimäki oli viettämässä kesää. Kohtaaminen aitan portailla johti avioliittoon ja Keijo Virtamon muuttoon kotivävyksi rintamamiestalon yläkertaan Niittyluhdantielle.


Virtamojen esikoisen kastetilaisuus kotona Pakilassa 1953.

Kun perhe kasvoi kolmella lapsella, tarvittiin lisätilaa ja Virtamot ostivat naapurista oman talon. Siinä he asuivat 1960-1974, kunnes heille tarjoutui tilaisuus ostaa takaisin Raili-vaimon vanha kotitalo. Tässä talossa Keijo Virtamo edelleen asuu.

Pitkä ura ensyklopedistina

1980-lukuSotien jälkeen Virtamo jatkoi opintojaan ja valmistui filosofian maisteriksi 1953. Varsinaisen elämäntyönsä Keijo Virtamo teki tietokirjatoimittajana Otavassa, missä hän aloitti jo opiskeluaikanaan 1949. Yleistietosanakirjojen ohella hän vastasi mm. päätoimittajana laajojen urheilu- ja musiikkitietosanakirjojen toimittamisesta. Otavassa Virtamo työskenteli 48 vuotta. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1985 Virtamo toimi vielä peräti 13 vuotta vapaana toimittajana. Viimeisinä töinä valmistui 1989-92 Weilin&Göösille 6-osainen musiikkitietosanakirja ja 600-sivuinen Otavan musiikkitieto vuonna 1997.

- 1900-luku oli tietosanakirjojen kultaista aikaa ja työ oli erittäin antoisaa, toteaa Virtamo. Tänä päivänä tietosanakirjoja ei enää tehdä, kaikki tieto on nopeasti saatavana internetissä. Sähköisen tiedonvälityksen maailmaan Virtamo ei ole lainkaan välittänyt tutustua.

Kehonrakentaja jo ennen kuin laji keksittiin

Keijo Virtamo harrasti nuoruudessaan erityisesti hiihtoa ja pyöräilyä, mutta monia muitakin lajeja tuli kokeiltua. 15-vuotiaana tuli mm. piirimestaruus-voitto kolmiottelussa. Myöhemmin yhdeksi lempiharrastusvälineeksi muodostui potkukelkka, jolla Virtamo 1960-luvulla joskus talvisin kulki Pakilasta töihin Uudenmaankadulle. Välillä hän hiihti työmatkan suksilla Hesperian puistoon asti, missä nosti kulkuvälineet olalle ja käveli loppumatkan. Kesäaikaan työmatkat taittuivat kautta vuosikymmenten polkupyörällä säässä kuin säässä.

1960-lukuKipinän voimaharjoitteluun Virtamo sai ollessaan jo lähes 40-vuotias nähtyään kerran pyörällä töistä palatessaan miesjoukon harjoittelevan painonnostoa. Virtamo meni Ville Aroniemen kuntokouluun, jossa oppi tekniikan ja harjoittelun rytmin. Termiä kehonrakennus ei noihin aikoihin tunnettu, mutta siitä oli kysymys.

Virtamo nostaa appiukon tekemiä puntteja kotipihalla Pakilassa 1960-luvulla.

Voimaharjoittelu jatkui aktiivisena Aroniemellä, kunnes Pirkkolan urheilupuiston kuntosali avattiin 1960-luvulla ja Virtamo siirtyi harjoittelemaan sinne. 100 kg penkkipunnerruksessa meni rikki Virtamon ollessa 52-vuotias. Aroniemen kuntokoulun 20-vuotisjuhlassa 1974 Virtamon tulos maastavedossa oli 208 kg. Hän kuntoilee edelleen, tehden liikkeitä kotona ja kerran viikossa kuntosalilla.

Musiikki mukana kaikissa elämänvaiheissa

Keijo Virtamon lapsuudenkodissa äiti oli musikaalinen. Virtamo oppi jo poikana soittamaan urkuharmonia. 1930-luvulla hän liittyi Keravan poikasoittokuntaan, jossa soitti 1b-kornettia. Musiikkiharrastus jatkui opiskeluaikana Eteläsuomalaisen osakunnan EOL-kuorossa. Sodan aikana Virtamo piti yllä musiikkiharrastusta RUK:n kuorossa, lukemalla nuotteja ja kuuntelemalla mahdollisuuksien mukaan radiota.

1970-lukuYliopisto-opiskelun myötä Virtamon musiikkitietämys karttui ja kiinnostus erityisesti oopperaan lisääntyi. Hän itse soitti pianoa ja sattumoisin yksinkertaistettua käyrätorvea. Laulua hän on harrastanut aina. Musiikilla on ollut keskeinen asema myös koko Virtamon perheen elämässä: yhdessä on laulettu ja soitettu, käyty konserteissa ja matkustettu oopperamatkoilla. Keijo Virtamo seuraa edelleen aktiivisesti musiikkia, käy konserteissa ja oopperassa. 

Brahmsin 1. sinfonian finaalin käyrätorviteema soi.

Virtamo kertoilee elävästi ja tarkasti monimuotoisia kokemuksiaan musiikin saralta. Hänellä on hallussaan myös verbaalinen lahja. Mielenkiintoisia yksityiskohtia on roppakaupalla. Yksi musiikkiin vihkiytymätöntäkin kuulijaa kiinnostava on varmasti kuitenkin Virtamon havainto, että maailman suosituinta joululaulua, Franz Gruberin Jouluyö, juhlayö -laulua, on vuosikymmenten saatossa esitetty useissa maissa väärässä muodossa. Yleisesti esitetty versio poikkeaa alkuperäisestä seimi kätkyessään –kohdassa. Virtamo kuuli itse alkuperäisen sävelen ensimmäistä kertaa radiosta itävaltalaisena esityksenä 1970-luvulla ja sitten Heinz Hoffmanin johtaman Radion Lapsikuoron esityksenä. Gruberin alkuperäiset nuotit ilmenevät professori Reijo Pajamon joululaulukirjasta. Sittemmin mm. kuoronjohtaja Matti Hyökki on ottanut alkuperäisen version Laulumiehet-kuoron ohjelmaan. Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2009 jutun Virtamon havainnosta. Artikkelissa on linkki äänitteeseen, jossa Virtamo itse esittää alkuperäisen version Jouluyö, juhlayö –laulusta.

Aktiivinen seniori

Virtamo on ollut leskenä 14 vuotta. Erityisopettajana työskennelleen Raili-vaimon kanssa yhteistä elämää ehti kertyä 52 vuotta. Virtamo kertoo ”vaimokullastaan” ja perheestään hyvin kauniisti. Erityisesti muistoissa vilahtelevat yhteiset konsertti- ja oopperamatkat. Nyt Virtamo asuu yksin ja huolehtii arjestaan itsenäisesti. Ruoka, siivous ja pyykinpesu hoituvat osin ulkopuolisen palvelun avulla. Virtamo liikkuu paljon busseilla, ja erityistä kiitosta häneltä saa HKL:n palvelulinja. Kerran viikossa Virtamo tekee kuntosaliharjoittelun Pakilan Salus-kuntosalilla. Mieltä pitää virkeänä ahkera lukeminen ja Musiikkitalon konsertit, joissa Virtamo edelleen käy kymmenisen kertaa kaudessa. Myös Otavan eläkeläiskerhon tapaamiset kerran kuussa kuuluvat ohjelmaan. Lasten ja lastenlasten säännöllinen yhteydenpito ja käynnit piristävät. Keho ja mieli kohenevat kerran vuodessa kahden viikon veteraanikuntoutuksessa Oulunkylän kuntoutussairaalassa. Toissa vuonna Virtamo veteraanina sai kutsun Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Pitkän iän salaisuus

95-vuotias Virtamo ällistyttää partaveitsenterävällä reagoinnillaan ja uskomattoman hyvällä muistillaan. Hän latelee tarkkoja lukuja, nimiä ja muita yksityiskohtia niin kulttuurin, urheilun kuin yleistiedonkin alalta kuin apteekin hyllyltä. Hänen fyysinen olemuksensa on jo hieman hauras, mutta älyllisesti hän hakkaa helposti monet nuoremmat. Hänen silmissään tuikkii ystävällinen lämpö ja aito kiinnostus lähimmäisiin ja ympäröivään maailmaan.

Pitkän ikänsä ja henkisen vireytensä salaisuutena Virtamo pitää sitä, että hän aloitti säännöllisen liikunnan jo nuorena ja on koko elämänsä syönyt kohtuullisesti, proteiinien ja vitamiinien määrästä huolehtien. Virtamo ei koskaan ole ottanut ”tipan tippaa” viinaa tai polttanut tupakkaa. Hän korostaa, että asia ei ole moraalikysymys, vaan esteettis-atleettinen kysymys. Tärkeänä hän pitää myös aivovoimistelua, kulttuurin harrastamista, myönteistä elämänasennetta ja kohteliasta, arvostavaa suhtautumista kanssaihmisiin. Siinä meille nuoremmille miettimistä!

Kotiseudun merkitys

Pakilan alueen yhdistyksistä Virtamo on osallistunut vain Pakilan Omakotitaloyhdistyksen toimintaan. Ajan ovat vieneet vaativa työ ja urheilu- ja kulttuuriharrastukset. 

  Mutta Pakilaan olen tavattoman kiintynyt, sanoo Virtamo. – Naapurien kanssa on kautta vuosikymmenten ollut hyvät ja avuliaat välit. Pakilan vehreys ja rauhallinen puistomaisuus viehättävät minua erityisesti. Vuosien varrella hiihtoladut ja kuntolenkit Paloheinässä ja Pirkkolassa ovat tulleet hyvin tutuiksi, kertoilee Virtamo.    Minulla on ollut ja on vieläkin paljon ystäviä Pakilassa, mutta ikätovereita ei enää ole. Tunnen itseni pakilalaiseksi, viihdyn täällä erinomaisesti ja kotiseutu on minulle voimavara.

Haastattelun lopuksi iäkäs musiikkimies esittää ternoriaarian Ah si ben mio Verdin oopperasta Trubaduuri. Tulkinnan herkkyys mykistää haastattelijan. Ilmassa on tähtipölyä.

Kirjoitus perustuu Keijo Virtamon haastatteluun 28.7.2014. Virtamo täytti 95 vuotta 7.8.2014. Juhlaa vietettiin lähipiirissä.

Teksti: Erja Vuorio
Kuvat: Keijo Virtamon perhealbumi ja Erja Vuorio