Alueen historia

KOTISEUTU

Tietoja

Julkaistu 04.01.2005

Joonas A. Salminen
Hajatietoja Pitäjänmäestä

Arkkitehti Raimo Valosen pyynnöstä esitän noin 40 vuotta Pitäjänmäellä asuneen niitä asioita ja tapahtumia, jotka muistiini ovat jääneet.

Käsitteenä Pitäjänmäki-Reimarla on hyvin laaja ja sen rajat paljonkin epämääräiset. Tässä esittämäni tiedot ovat lähinnä Turuntien, Vihdintien ja pohjoisessa Espoon rajojen muodostamalta kolmion alueelta. Tämän alueen pinta-ala on noin 120 ha ja asukasluku oli 1.1.1971 henkikirjojen mukaan 3230 henkilöä. V. 1962 tehty asemakaava edellytti asukasluvuksi 4970 ja 18.4.1973 kaupungin tekemä tihennyssuunnitelma 7 500 asukasta. Mutta kun Reimarlan koillisosan asemakaava on vieläkin keskeneräinen, niin lienee asukkaita Pitäjänmäessä tänään noin 5000 - 6000.

Vuonna 1930 ja sitä ennenkin Pitäjänmäki vietti leppoisaa elämää. Pitäjänmäen suurimmat maanomistajat Gerkman, Liljeström, Åberg ja Ramsay harjoittivat pelloillaan maanviljelystä, perunapellot ulottuivat aina Turuntiehen asti. Lehmiäkin oli ja Lillstun navetta on tänäänkin tiettävästi pystyssä. Sikoja, kanoja, pientä karjaa vaelteli omakotitalojen liepeillä. Vesi- ja viemärijohtoja ei ollut ja kadutkin olivat enemmän tai vähemmän polkuja. Sähkö sentään oli. Suurimmat omakotialueet eli huvila-alueet olivat Nuolitien, Turkismiehentien ja Kolkkapojantien liepeillä kaupungin mailla, kuten tänäänkin. Jatkosodan jälkeen omakotiasutus levisi Marttilan alueelle ja Knuutintien, Kyläkirkontien ja Henrikintien liepeille. Kerrostalojen aika ei vielä ollut tullut.

Strömbergin nykyisistä tehtaista oli pystyssä vain pieni osa ja Valimotien, Höyläämötien nykyistä teollisuusaluetta edusti yhden miehen hoitama polkupyöräkorjaamo. Pitäjänmäki kuului siihen aikaan Helsingin maalaiskuntaan ja oli Helsingin kaupunginisien mielestä kaukainen "provinssi". Mutta v. 1946 alusta Pitäjänmäki liitettiin Helsinkiin, uusi kirkko saatiin v. 1959 ja ensimmäinen asemakaava saatiin 1962. Se salli myös kerrostalojen rakentamisen. Kadut, viemärit, vesijohdot kaupunki rakensi vähitellen valmiiksi, niin että Ramsayn, Lileströmin, Åbergin ja Gerkmanin entiset pellot ovat tänään melkein täyteen rakennettu tehtaita ja kerrostaloja ja käsite Pitäjänmäen teollisuusalue on nykyään kaikille tuttu.

Noin v. 1970 Helsingin kaupunki alkoi suunnitella Pitäjänmäen asukasluvun tihennystä. Ensimmäinen suunnitelma oli arkkitehti Irja Hännisen tekemä noin 1972 keväällä. Ehdotus sisälsi mm. kerrostalojen Pitäjänmäentie n:ot 15, 17 ja 19 purkamisen ja mm. Knuutintien omakotialueen hävittämisen suurimmaksi osaksi. Otin asian esille Pitäjänmäki Seurassa ja perustimme 17.5.1972 Pitäjänmäen omakotiyhdistyksen ja Pitäjänmäen kiinteistöyhdistyksen kanssa Reimarlan asukastoimikunnan. Asukastoiminta osallistui asemakaavan suunnittelutyöhön aktiivisesti ja sai kumottua arkkitehti Irja Hännisen edellä sanotut ehdotukset ja asukastoimikunnan ehdotuksesta saatiin Knuutintie, Kyläkirkontie ja Richard Nymantie muutettua "pussikaduiksi" sekä useita muita vähäisempiä parannuksia.

Sisäasianministeriö hyväksyi asemakaavan 4.8.1975 ja käsittää se pääosiltaan alueen, jonka rajoina ovat Konalantie, Pitäjänmäentie ja pohjoisessa Espoon rajan.

Vastustin asukastoimikunnan puheenjohtajan Konalantielle, Henrikintielle ja Hemmingintielle tulevia kerrostalojen korkeita kerros- ja teholukuja, koska kaupungin olettama väestönlisäys oli mielestäni liian suuri. Jäin vähemmistöön ja täytyy olla tyytyväinen. Onhan sentään omakotitontit Pitäjänmäessä sataprosenttisesti yli 1000 neliömetriä ja se suo asumisväljyyttä ihmiselle.

Liikennettä Kampista Pitäjänmäkeen hoitaa Turun ja Friherrsin suuntaan yksityinen sektori, liikennelaitoksen bussi no 39 Konalaan asti. Sähköjuna saatiin v. 1969 tammikuussa. Niin että kulkuyhteyksiä Pitäjänmäkeen voidaan pitää erinomaisina. Mäkkylän metsät Espoon rajalla ja Talin alueet ovat erinomaisia virkistysalueita niin talvella kuin kesälläkin. Toiveita on lisäksi, että aivan lähivuosina saadaan Talin urheilupuisto valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan pidän Pitäjänmäkeä ihmisystävällisenä ja viihtyisänä asumisalueena.

Pitäjänmäessä tammikuussa 1977 Joonas A. Salminen rakennusmestari Pitäjänmäki Seuran monivuotinen puheenjohtaja.