Luku 5

Kansakoulua käytiin kahdessa vuorossa

Tietoja

Julkaistu 16.07.2007

Lasten suuri määrä näkyi aikanaan myös Tolarin kansakoulussa, joka valmistui vuonna 1956.  Kouluun tuli niin paljon oppilaita, että se toimi vuosikausia kahdessa vuorossa. Niitä kutsuttiin aamu- ja ilta-vuoroksi. Ensimmäinen ja kolmas luokka kävivät aamuvuorossa ja toinen ja neljäs luokka iltavuorossa. Aamuvuoro alkoi kello 8 ja päät-tyi kello 12. Iltavuoro alkoi heti aamuvuoron päätyttyä ja loppui kello 16.       Joulujuhlakin täytyi aina pitää neljässä erässä, jotta kaikki olisivat päässeet mukaan. Juhla ei ollut nimittäin vain oppilaita varten, vaan se oli tarkoitettu myös vanhemmille, jotka halusivat tulla katsomaan lastensa esittämiä Topeliuksen näytelmiä ja muuta ohjelmaa.
      Koulu oli jaettu alakouluun ja yläkouluun. Molemmilla oli oma sisäänkäyntinsä ja pihansa. Alakoulun puolella ensimmäisessä kerrok-sessa oli lisäksi ruotsinkielinen kansakoulu. Suomenkielisten tilat olivat toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Osittain ehkä kielimuurin vuoksi erikieliset oppilaat eivät olleet koulussa tekemisissä keskenään. Toisaalta he tuskin edes näkivät toisiaan, koska välitunnit ja ruokailu-kin olivat eri aikaan.
      Luokat olivat suuria. Nykyisin jo 30 oppilaan luokkaa pidetään liian suurena, mutta Tolarin koulussa saattoi yhdessä luokassa olla jopa 42 oppilasta. Yhteensä koulussa oli oppilaita noin tuhat. Mukana luvussa olivat myös oppikoululaiset, jotka ennen Pohjois-Haagan yhteiskoulun valmistumista Pietari Hannikaisen tielle kävivät koulua Tolarin koulusta vuokratuissa tiloissa. Koulussa oli erittäin ahdasta. Tilanne helpottui hieman, kun yhteiskoulu vuonna 1959 valmistui. Niin ikään ruotsinkielinen kansakoulu muutti 60-luvun puolivälin paikkeilla Töölöön.
      Tolarin koulussa oli vanhan ajan kansakoulujen tapaan kova kuri. Tunneilla istuttiin suunnilleen kädet ristissä pulpetilla. Vastaansano-mista ei suvaittu, eikä kukaan varmaan olisi edes uskaltanut. Opettaja oli auktoriteetti, jonka sana oli laki. Se oli sitä myös kodeissa. Jos opettaja soitti kotiin ja kertoi lapsen tehneen jotain luvatonta tai olleen ku¬riton, asiaa ei kotona mitenkään kyseenalaistettu. Vanhemmat läksyttivät lasta sen mukaan, mitä opettaja oli kertonut.
      Joka syksy kouluun tuli lääkäri pitämään lääkärintarkastuksen. Tarkastus pidettiin luokkahuoneessa tytöille ja pojille erikseen. Ensin piti riisuutua alusvaatteisilleen ja sitten opettajan valvovan silmän alla odottaa vuoroaan kiltisti ja hiljaa. Monelle vilkkaalle ja energiselle lapselle hiljaa oleminen oli usein vaikeaa jo normaalissa opetustilanteessa¬kin saati sitten lääkärintarkastuksessa, jossa pelkkä valkotakkisen lääkärin näkeminen nosti jännityksen huippuunsa. Kerran¬kin sattui, että yksi tytöistä alkoi liikehtiä levottomasti, jolloin opettaja komensi hänet ulos luokasta. Alusvaatteisillaan ollutta tyttöä rupesi naurattamaan ja hän kysyi, että ihan näinkö hänen täytyi lähteä. Silloin lähtö vasta oikein tulikin. Loppuajan tyttö odotti käytävässä ja pääsi tarkastukseen vasta viimeisenä.
      Kouluruoka oli yleensä lusikkaruokaa joko keittoa tai puuroa. Ruuan suhteen ei sopinut nirsoilla, ja joskus ruokailu muodostuikin melkoiseksi koettelemukseksi. Pääsääntönä oli, että lautaselle ei saa-nut jättää mitään. Kukaan ei tietenkään pitänyt ihan kaikista ruuista, ja siksi sääntöä pyrittiin kiertämään monin tavoin.
      Eräs tapa oli antaa annoksensa jollekin toiselle. Tomaattikeitto ei ollut erityisemmin lasten suosiossa, mutta onneksi joukossa oli aina joku, jolle se kelpasi. Kaikki tomaattikeittoa inhoavat antoivat annok-sensa hänelle. Jonain toisena päivänä tämä tomaattikeitolla herkutellut pääsi sitten vastaavasti eroon ruismarjapuuroannoksestaan.
      Vaatevalikoimat 50- ja 60-luvuilla eivät olleet vielä erityisen run-saat. Tämä koski sekä malleja että värejä. Tolarin koulussakin roikkui naulakoissa kymmenittäin samanlaisia toppatakkeja. Joskus ne meni-vät väistämättä sekaisin. Niin kävi myös yhdelle pojalle, joka ruoka-lasta tullessaan ei löytänytkään naulakosta omaa takkiaan. Poika etsi aikansa, mutta sitten oli pakko lähteä tunnille. Luokassa hän kertoi murheensa opettajalle.
      Opettaja keksi ratkaisun. Hän sanoi pojalle, että tämän piti nyt heti lähteä etsimään, kun kaikki istuivat luokissa ja takit roikkuivat naula¬koissa luokkien ulkopuolella. Poika lähti ja palasi vähän ajan päästä voitonriemuisena takaisin. Takki oli löytynyt.
      Opettaja vähän ihmetteli, miten poika saattoi olla varma, että ky-seessä oli juuri hänen takkinsa. Kaikki taki