Eteläinen kotikaupunkipolku

Eteläinen kotikaupunkipolku

Pituus noin 4,5 km, 29 kohdetta, 2 tietolaatikkoa (versio 12.6.2009)

Eteläinen kotikaupunkipolku on koottu Käpylä-Seuran, Kanta-Helsingin omakotiyhdistyksen ja Helsingin kaupunginosat ry Helka:n yhteishankkeessa. Hanketta veti ja kohde-esittelyt toimitti Pauli Saloranta monipuolisen lähdeaineiston ja paikallisten asiantuntijoiden avulla. Hankkeen toteutusta tukivat Helsingin kaupungin Terve ja turvallinen kaupunki-hanke ja Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan maakuntarahasto.

Lisää kotikaupunkipolkuja; kotikaupunkipolut.fi

Johdanto

Helsingin kaupunki varautui teollistumisen myötä voimistuvaan väestönkasvuun hyvissä ajoin ostamalla maata naapurikunnista. Kumpulan säteritilan se hankki omistukseensa jo 1893. Asuntopulan kärjistyessä 1910-luvulla toteutettiin omaleimainen asutusprojekti, josta nykyinen Käpylä sai alkunsa. Nimensä aiemmin Välitaipaleena tunnettu alue sai kuitenkin naapuritilan ruotsinkielisestä nimestä Kottby, josta varhaisin säilynyt maininta on vuodelta 1556 muodossa Kåtteby. Sen kantatila on edelleen olemassa Oulunkylässä vanhan kirkon lähellä.

Käpyläläiset toimivat hyvin aktiivisesti yhdistyksissä ja kansalaisliikkeissä. Käpylä-Seura on tiettävästi Suomen vanhin kaupunginosayhdistys, perustettu 1940 ja edelleenkin aktiivinen vaikuttaja kulmakunnan asioissa. Myös Kanta-Helsingin omakotiyhdistys on lajissaan maan ensimmäinen, perustettu jo 1927. Sen alueeseen kuuluvat Käpylän lisäksi Koskela, Kumpula ja Toukola. Käpylä valittiin vuonna 2002 vuoden kaupunginosaksi Suomessa. Vuonna 2006 se sai asiantuntijaraadilta Suomen parhaan asuinalueen kunniamaininnan. Käpylän osa-alueista on asemakaavalla suojeltu Puu-Käpylä ja Taivaskallio. Valmisteilla ovat Olympia- ja Kisakylän sekä Länsi-Käpylän suojelukaavat. Käpylä on jatkossakin todellinen "hymykuoppa Helsingin poskessa".


K I R J A L L I S U U T T A :

Leo Hursti (toim.): Keidas kaupungissa. Kanta-Helsingin omakotiyhdistys
  1927–1987.
Marjut Jousi (toim.): Vihreä kylä – monta tarinaa. Kanta-Helsingin
  omakotiyhdistyksen historiikki 1987–2007.
Otso Kantokorpi: Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa.
  Like Kustannus 2007.
Timo Keinänen, Kristiina Paatero: Martti Välikangas 1893–1973 arkkitehti.
  Abacus ajankohta 4. Suomen rakennustaiteen museo 1993. Sivut 16–21.
Asta Korppi: Meidän Käpylä. Tintta Kustannus 2007.
Otto-Iivari Meurman: Taiteellisesti ja sosiaalisesti ensiluokkaisia pienasuntoja.
  Käpylän puutarhaesikaupungin alkuvaiheista. (Arkkitehti-lehdessä, myös
  Käpylä-lehdessä 4/1980.)
Simo Paavilainen: Martti Välikangas ja 1920-luvun klassismi Käpylässä.
  (Arkkitehti-lehdessä.)
Eija Tuomela: Käpylä, hymykuoppa Helsingin poskessa. Käpylä-seura ym. 1987.
Jussi Vuori: Multimedia Käpylä, 1998.


K U V A T :

1) Pohjolankatu: Inka Lahtisen komposiittikuva
3) Vuoritalo: Alice Karlsson
4) Akseli Toivosen kenttä 2 kuvaa: SL Virtanen;
- Loukkaantunut urheilija: Markku Poutanen
5) Kirkko edellisestä kohteesta nähtynä: SL Virtanen
6) Puu-Käpylä: Toivo Koivisto, SL Virtanen
7) Osmonkulma: 3 kuvaa SL Virtanen
8) Oikopolku kohteiden 8 ja 9 välillä, 2 kuvaa: SL Virtanen
9) Olympiakylä: Martti Humppila, (japanilainen kivipuutarha: SLV)
10) Käpygrillin terassi: SL Virtanen
11) Kansakoulu: SL Virtanen; Päivän lapset-patsas: Asta Korppi
12) Kirjasto ja päiväkoti Alku: SL Virtanen
13) Käpylän klubi: SL Virtanen
14) Hykkylän kuvat: SL Virtanen
15) Tiukula: Asta Korppi
16) Amerin talo: SL Virtanen
17) Kisakylä: Inka Lahtinen
18) Kumpulan koulukasvitarha: SL Virtanen
21) Luonnontieteen lukio ja Paragonin talon arkkitehtuuria: SL Virtanen 
24) Työväentalo: Asta Korppi
25) Näköala pääradalle ja Ilmalaan: Alice Karlsson
26) Hiidenkirnu: Alice Karlsson (kuva ylhäältä),
- SL Virtanen (Metsälästä päin ylösmenon puoliväli)
27) Käpylän ensimmäinen kirkko: SL Virtanen
28) Yhtenäiskoulu: SL Virtanen; YNKin puolustus: Tintti Karppinen
29) Käärmetalo: Inka Lahtinen

1) Pohjolankatu

Helsingin kauneimmaksi mainittu katu alkaa Käpylänaukioksi nimetystä risteyksestä (mistä Tuusulantie alkaa). Kadun puolivälissä avautuvalle Pohjolanaukiolle johtava 660 metrin bulevardi on keskeinen osa Käpylän maisemaa kauniine taloineen, raitiovaunuineen ja vanhoine lehmuksineen.

Kyläjuhlien aikaan koko Pohjolankatu on liikenteeltä suljettuna tapahtuma-alueena. Asukkaat järjestävät kirpputoreja myös muulloin lähikortteleissa.

Joulun alla Pohjolankadulla vaeltaa tiernapoikien kulkue päiväkoti Pellavan pihasta Pohjolanaukiolle.

Käpylän tiernapojat myspacessa ja youtubessa.

2) Nyyrikki ja Päätön kana

Käpyläläisten perinteisiin yhteisiin olohuoneisiin kuuluu Pohjolankatu 2:n ravintolarypäs.

Teatteriravintola Nyyrikki on suosittujen teatteri-iltojen, musiikkiesitysten sekä perhejuhlien paikka. Jo 1977 avattu lounasravintola Taverna Pohjan Akka jatkaa nimensä puolesta Käpylän katujen Kalevala-teemaa.

Entisissä saunatiloissa on nyt yökerho Nyyrikin Iltatähti, jossa saa nauttia elävästä musiikista ja karaokeilloista.

Keskustelevasta ilmapiiristään, jopa väittelyistä tunnettu ravintola Päätön Kana on erikoistunut kanaruokiin. Sen aktiiviset asiakkaat ovat perustaneet ainakin läskisoosiseuran sekä raittius- ja urheiluseuran, jonka piirissä on toiminut mm. kalastus-, teatteri-, matkailu-, jalkapallo- ja sauvakävelyjaosto.

3) Vuoritalo

Vuoritalon jäännökset löytyvät kun Nyyrikintien ylitse menee kalliotontille Nyyrikintien ja Metsolankadun kulmasta. Mutta palataan ajassa.

Käpylän vapaapalokunta perustettiin helmikuussa 1921 puukaupunginosan tulipalovaaran vuoksi. VPK:lle talon piirsi 1922 Martti Välikangas. Suunnitelman mukainen suuri juhlasaliosa jäi kuitenkin toteutumatta. Korkean näyttämöosan lisäksi rakennukseen tehtiin kalustovaja, ja orkesterisyvennys sekä kaikkien kerrosten läpi ulottuva letkutorni, jonka yläpäässä on pieni parveke harjoitushyppyjä varten.

VPK:n toiminta oli muutoinkin hyvin aktiivista. Sen iltamiin saapui väkeä ympäri Helsinkiä. Kalliolle rakennettiin tanssilava ja puissa roikkui värillisiä paperilyhtyjä. Kieltolain aikanakin talossa toimi "kahvila". Seuratalo oli Käpylän järjestötoiminnan keskus. Talossa ovat toimineet mm. koulu, kirkko, suojeluskunta, lastentarha, teatteri ja sodanaikaisen ilmavalvonnan tähystyspiste.

Sotien jälkeen VPK:n toiminta hiipui ja järjestötoimintaa talossa jatkoi Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) 1970-luvulle saakka. Sittemmin pääosin tyhjillään olleen rakennuksen pelasti rappiolta 1986 punkkareiden nuorisoyhdistys Vox Populi ja uudelleen 1989 Käpylä-Seura. Helsingin kiinteistölautakunnan tekemän purkupäätöksen vastaisesti kaupunginmuseo kannatti käpyläläisten vaatimusta talon suojelemisen ajan ja sen jälkeen Pääkaupunkiseudun underground-nuorisokulttuuriyhdistys PUNK. Rahoitusta kunnostukseen ei kuitenkaan löytynyt riittävästi. Talolle suunniteltiin useaan otteeseen erilaisia käyttötarkoituksia.

 

Myöhäissyksyllä 2012 talo kuitenkin syttyi tai sytytettiin jo toista kertaa tuleen (eka kerran lokakuussa 2010). Sammutustöitä piti sortumisvaaran takia rajoittaa.

Tulipalon jälkeen talosta oli jäljellä vain raunio.

4) Akseli Toivosen kenttä

Akseli Toivosen kenttää ympäröivät myötäpäivään lueteltuina Pohjolankatu, Metsolantie, Pellervontie ja Sampsantie.


Näkymä Metsolantieltä katsoen
sulavalle luistelukentälle


Näkymä Sampsantieltä
kentälle

Liikuntaviraston ylläpitämää kaupunginosakenttää käyttävät etupäässä Käpylän Pallon juniorit. Jääpalloa pelasi kentällä maineikas Käpylän Urheilu-Veikot, joka hallitsi lajia Suomessa 1950–60-luvuilla.

Vieressä ovat omilla aukioillaan pienempi pelikenttä ja leikkipaikka. Aluetta ympäröivät vuonna 1930 istutetut 46 lehmusta.


Kuva: Markku Poutanen

Kulmauksessa on muotoon leikatun tammiaidan ympäröimänä Erkki Toukolehdon pronssiveistos Loukkaantunut urheilija vuodelta 1937. Tyyliltään realistinen ja herooinen mutta sotaoloissa aiheeltaan epäkorrektina pidetty patsas sijoitettiin paikalleen vasta 1950 kaupungin toimesta.

Käpylän kyläjuhlat täyttää kentän kesän alussa ja elomarkkinat kesän lopussa.

5) Kirkko


Kirkko A. Toivosen kentältä nähtynä.

 

Helsingin puhdaslinjaisin funkiskirkko valmistui 1930, suunnittelijana Erkki Ilmari Sutinen. Käpylän kirkko sijaitsee A. Toivosen kentän eteläpuoplella, Metsolantien mäen päällä, osoitteessa Metsolantie 14.

Käpylän asemakaavassa kirkko oli sijoitettu nykyisen Karjalatalon paikalle komean puistokäytävän päätteeksi.

Myös Martti Välikangas osallistui suunnittelukilpailuun ja jakoi ensimmäisen palkinnon Sutisen kanssa, jonka ehdotus toteutettiin uudempaa arkkitehtuuria edustavana.

Kirkossa on erikoinen punainen kuoriseinä, jota koristavat Bruno Tuukkasen maalaamat Hyvä paimen ja Soihtua kantava enkeli.

Kirkkosalin yläosassa on Aarre Aaltosen viisi ympyränmuotoista reliefiä evankeliumien aiheista. Urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas ja niissä on 22 äänikertaa.

Käpylä kuului aluksi Sörnäisten seurakuntaan. Jumalanpalvelukset pidettiin aluksi kodeissa ja sittemmin mm. Seuratalon yläkerrassa. Oma pappi saatiin 1926. Seurakunta itsenäistyi 1949. Vuonna 2007 sillä oli 7200 jäsentä ja toimipaikkoina kirkon lisäksi historiallinen kappeli ("Koskelan kirkko") Koskelan sairaala-alueella sekä neljä kerhohuonetta eri osoitteissa. Käpylän seurakunta yhdistetään Oulunkylän seurakuntaan vuoden 2011 alusta.

6) Puu-Käpylä

Käpylän puutarhakaupunkiin rakennettiin 165 asuinrakennusta vuosina 1920–25 niin osuuskunta-, omistus- kuin vuokra-asunnoiksi. Koko alueen suunnitteli arkkitehti Martti Välikangas, joka oli työn alkaessa vasta 26-vuotias. Hän sai vaikutteita erityisesti 1921 matkallaan Italiaan, jossa mieltyi erityisesti Gubbion kaupunkiin Umbriassa.  

Puu-Käpylän rakennustyyli on yksinkertaista uusklassismia, jota aikalaiskriitikot pitivät ruman laatikkomaisena. Elementeistä koottuihin taloihin antavat kuitenkin persoonallista ilmettä pylväät, portit, kuistit sekä erilaiset kekseliäät laudasta sahatut koristeet. Rakennusten värityksen suunnitteli taiteilija Bruno Tuukkanen.

Välikangas sai sijoitella rakennukset tonteille vapaasti. Hän muodosti niiden väliin pieniä aukioita, sillä piti virheenä keskustorin puuttumista Käpylän asemakaavasta. Talot sitoo kortteleiksi paikoin lankkuaita, joka muistuttaa perinteisestä suomalaisesta puutalokaupungista.

Helsingin kaupunginmuseossa on osa Puu-Käpylästä pienoismallina. Pohjolankadun varressa on kaupungin omistama museoasuntokin, joka tosin nykyään on yksityiskäytössä.

HELKAn materiaali 1920-luvun klassismista.

TIETOLAATIKKO: Puu-Käpylän pelastaminen

TIETOLAATIKKO

Vaikka Puu-Käpylää pidetään nyt Martti Välikankaan päätyönä ja suomalaisen klassismin parhaana esimerkkinä, hän itse ei arvostanut nuoruudentyötään. Kun väliaikaiseksi tarkoitetut ja ränsistymään päästetyt puutalot haluttiin 1960-luvun purkuinnostuksessa hävittää, Välikangas oli valmis suunnittelemaan uuden asuntoalueen sen tilalle. Osa alueen asukkaista tukenaan museoviranomaiset ja asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman kuitenkin näki Puu-Käpylän arvon ja alkoi taistella sen puolesta. Kaikki näytti jo menetetyltä, viralliset tiet käyty läpi ja valitusajat loppuneet, kun mm. Käpylä-Seuran sinnikkään puheenjohtajan Jorma Korvenheimon ansiosta tuuli kääntyi kaupunginhallituksessa 1969 ja puutarhakaupunki lopulta pelastui kaupunginvaltuuston päätöksellä 23.6.1971.

Puu-Käpylän uusi elämä alkoi 1971–78 Kansanasunnot oy:n laajoilla saneerauksilla, joissa mm. viimeiset ulkokäymälät poistettiin ja muovimattoja viriteltiin sisätiloihin. Vuosina 2007–16 on käynnissä jo toinen korjauskierros. Nykyään käytetään paljolti alkuperäisiä ratkaisuja: mm. painovoimaiset ilmanvaihdot, pihasaunat ja puulattiat palautetaan ja samalla asuntojen äänieristystä parannetaan.

YLEn ohjelmapätkä Käpylästä.

7) Osmonkulma

Osmonkulma on pieni Osmonkujan halkaisema kortteli jota rajoittavat myötäpäivään lueteltuna Osmontie, Pellervontie, Sampsantie ja Väinölänkatu.


Miljonäärikorttelin villiviiniä


Naapurikorttelin portaat Osmontieltä


Osmonkulman naapurikortteli Pellervontiellä

Puu-Käpylän viimeisenä osana rakensi osuuskunta Osmo-Käpylä Osmontien ja Sampsantien välisen korttelin Pellervontieltä Väinölänkadulle. Olojen vakiintumisen myötä väki oli alkanut vaurastua, joten taloistakin tehtiin nyt isompia ja niille määrättiin muita korkeampi tonttivuokra, siitä nimitys "miljonäärikortteli".

Täällä myös Välikangas toteutti mielikuvitustaan vapaammin: hän piirsi rakennuksista monimuotoisia, käytti symmetriaa ja epäsymmetriaa sekä leikkisiä ikkuna-aukotuksia, heitti väliin tahallisen tylyn umpinaisen seinäpinnan tai eksoottisen kiinalaisen pagodikaton. Vieressä Kansanasuntojen korttelissa Sampsantie 13:n talojen välissä on toinen Helsingin ja tiettävästi koko Suomen kahdesta valeperspektiivistä. Toinen on Suomenlinnassa ja vaurioitui Krimin sodassa, joten Käpylän on ainoa ehjänä säilynyt. Osuuskunta Osmo-Käpylä sen sijaan purettiin 1976.

Pellervontien aukiolla oli talouskauppa, jossa myös oppikoulua pidettiin ennen Käpylän Yhteiskoulun rakennuksen valmistumista Onnentielle.

8) Käpylän pommitus

Jatkosodan aikana Käpylään osui useita pommeja, joiden kohteena oli Taivaskallion ilmatorjuntapatteri.

Erään pommituksen jälkeen Kohvien talon naapurissa Pellervontiellä 'vanha tantta' kömpi ulos kivisestä kellaristaan (Väinölänkatu 26) ja näki, miten pahaa jälkeä Kohvien puutarhaan pudonnut pommi oli saanut aikaan. Mutta sitten hän katsoi omaa kotiaan: Eihän minulla ole taloa ollenkaan!

Puu-Käpylästä tuhoutui pommituksissa lähes 20 rakennusta. Lisäksi melkein puolet rakennuksista ratkesi liitoksistaan paineaaltojen voimasta. Suurin osa kuitenkin kesti koettelemukset.

(Jos oikaiset tontin kautta seuraavaan kohteeseen, Olympiakylään, niin huomaa mannerjään hiomat upeat silokalliot)


Oikopolku Väinölänkadulta
lähtiessä


Kalliot Untamontieltä nähtynä
 

TIETOLAATIKKO: Helsingin suurpommitukset

TIETOLAATIKKO

Helmikuussa 1944 Neuvostoliiton kaukotoimintailmajoukot hyökkäsivät Helsinkiin Leningradin suunnasta kolmena yönä 10 päivän välein keskimäärin 700 koneella ja pudottivat 16 500 pommia, joista 7000 palopommeja, yhteispainoltaan 2600 tonnia. Nämä olisivat riittäneet tuhoamaan kokonaan silloisen kaupunkialueen Taka-Töölöön ja Sörnäisiin saakka aikaansaaden kymmenientuhansien siviilien kuoleman. Vihollisen tavoitteena oli näin murtaa kansan taistelutahto ja saada Suomi antautumaan ilman maahyökkäystä.
Pääkaupunki oli saanut olla suhteellisen rauhassa ilmapommituksilta jatkosodan pitkittyessä. Tästä huolimatta Ilmatorjuntarykmentti 1 oli harjoitellut ahkerasti. Sen komentaja, everstiluutnantti Pekka Jokipaltio oli vakuuttanut myös esimiehensä asiasta ja saanut käyttöön kaupungin kokoon nähden Euroopan runsaimman kaluston: 76 raskasta ja 20 kevyttä it-tykkiä sekä modernit saksalaiset tutkat ja lisäksi 36 suurta valonheitintä. Johtokeskus sijoittui Erottajan paloaseman alle. Ensisijaisesti pyrittiin estämään pääsy kohteeseen ampumalla laajoja sulkuja hyökkääjän eteen ja vasta toissijaisesti pudottamaan yksittäisiä koneita. Lisäksi Vuosaaressa poltettiin viimeisenä pommitusyönä hämäyksenä suuria kokkoja. Kahtena jälkimmäisenä yönä apuna oli myös 12 saksalaisia yöhävittäjää, joiden merkitys oli ennen kaikkea psykologinen.
Suurin osa neuvostolentäjistä pelkäsi yhtenäistä sulkutulta, jota vielä tehostettiin kirkkailla valokranaateilla. Arviolta 95 % kääntyi pois pudottaen pomminsa mereen tai sivumaastoon. Yhteensä noin 100 konetta kuitenkin pääsi läpi. Niistä 20 ammuttiin alas ja lisäksi 10 jäi muuten matkalle. Pommituksissa kuoli 146 ihmistä ja 356 haavoittui, suurin osa ensimmäisessä hyökkäyksessä. Vain 109 taloa tuhoutui täysin. Ilmatorjuntapiireissä tätä torjuntavoittoa pidetään Helsingin ihmeenä.

fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset (Hyvä yleisesitys kuvineen)

www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_2004/tekstit/ihme.htm (Taivarin tulenjohtaja Jorma Setälä muistelee)

www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_98/torjuntavoitto.htm (Seikkaperäinen selostus tapahtumista)

9) Olympiakylä

Suomi valittiin vuoden 1940 olympiakisojen isäntämaaksi tammikuussa 1939 Japanin peruttua järjestämisen Kiinan-sodan vuoksi. Toimeen tartuttiin kiireellä: Käpylään päätettiin majoittaa 3000 miesurheilijaa. Heitä varten ehdittiinkin rakentaa 400 asuntoa ja mm. Suomen ensimmäinen kaukolämpökeskus, komea funkistyylinen valkoinen rakennus. Valmistelut keskeytyivät vasta Talvisodan syttymiseen.

Sodan päätyttyä asunnot tulivat todelliseen tarpeeseen. Rakentaminen jatkui materiaalipulan vallitessa hieman tingityllä tasolla. Lopulta Olympiakylään valmistui 36 taloa Martti Välikankaan ja Hilding Ekelundin suunnittelemina. Niiden väliset pihat ovat edelleenkin säilyneet aikakauden ihanteiden mukaisesti ilmavina ja vehreinä tarjoten ihmisille valoa ja terveyttä sekä linnuille suojaisat reviirit. Pihoja varten teki Elisabeth Koch huolelliset pihasuunnitelmatkin, mutta niitä ei ehditty juurikaan toteuttaa.

     
Vasemmalla Olympiakylän taloja. Oikealla nykyisestä pihasuunnittelusta esimerkkinä Untamontie 8:n kalliotontin japanilainen kivipuutarha

10) Käpygrilli

Osmontie 5:een rakennettiin Olympiakylän oma liikekeskus. Siinä olivat Elannon kahvila sekä myymälä, jossa erikseen liha-, maito- ja sekatavaraosastot.

Nyt suurimmassa osassa rakennusta toimii ravintola Käpygrilli. Siellä pidetään säännöllisesti karaokeiltoja, runoiltoja ja bluesiltoja. Lisäksi siellä toimii ruotsinkielinen keskustelupiiri.

 


Käpygrillin terassilla. Yläkerran ikkunoiden käpyhahmot suunnitteli Sauli Rantamäki.

11) Kansakoulu

Väinölänkatu 7:ään valmistui 1929 kansakoulu, suunnittelijana Gunnar Taucher. Käpylän lapset kävivät aiemmin koulua mm. Seuratalolla. Kansakoulussa oli alussa 410 oppilasta ja kun määrä kasvoi, niin 1949 rakennettiin lisärakennus viereiselle tontille. Sen jälkeen käytössä oli 25 luokkahuonetta. Silti jouduttiin käyttämään vuorolukua: osa oppilaista kävi koulua aamuvuorossa ja osa iltapäivävuorossa. Parhaimmillaan 1950-luvun puolivälissä koulussa oli 1974 oppilasta. Vuonna 2008 heitä oli 440 ja määrä on taas nousussa.

Päärakennuksen eteen piti tulla pieni puistokin (vasemmalla).

Karulla pihamaalla on Sakari Tohkan pronssiveistos Päivän lapset vuodelta 1937 (alla). Teos kuvaa kolmea aurinkoa kohti kurkottavaa lasta. Se tervehtii koulupäivän aloittavia lapsia aamuauringon valossa kylpien.

Päivän mittaan aurinko kiertää rakennuksen langettaen voimakkaan varjon pihalle ja figuurien ylle, mutta valaisten silti aina lasten ylöskohotettuja kasvoja. Tavallaan patsas toimiikin koulupäivän pituutta ja vuodenaikojen vaihtelevaa valoa mittaavana aurinkokellona.

Kansakoulun jälkeen koulu on toiminut Käpylän ala-asteena ja keväästä 2006 lähtien Käpylän peruskouluna.

 

12) Kirjasto ja päiväkoti Alku

Kirjasto ja päiväkoti Alku valmistui 1939 osoitteeseen Väinölänkatu 5, suunnittelijana Arne Thulé.


Kirjasto Kalervonkatu 8:n yläkerroksista nähtynä.

Käpylään avattiin sivukirjasto asukkaiden toivomusten johdosta jo 1926. Se toimi ensin työväentalossa ja sitten kansakoululla. Olympiakylän rakentaminen vauhditti myös oman kirjastotalon saamista.

1940–50-luvuilla Käpylän kirjastossa kokoontui filosofian ja kirjallisuuden keskustelupiiri Urania, joka järjesti myös yleisölle musiikki-iltoja. Niistä sai Seppo Nummi kipinän musiikkikirjastotoiminnan aloittamiseen Käpylässä ensimmäisenä Suomessa 1954. Urania-piiristä syntyi myös ajatus Käpylän Yhtenäiskoulun perustamisesta.

Keväällä 2002 kaupungin säästötoimien seurauksena Käpylänkin kirjasto joutui lakkautuslistalle. Esitys nostatti vastalauseiden myrskyn, joka yhdisti käpyläläisiä laidasta laitaan puolustamaan kaikkia pienkirjastoja. Kirjailijat, aktivistit ja alueen asukkaat koululaisista vanhuksiin ottivat äänekkäästi kantaa. Lakkauttamista vastustavaan adressiin kerättiin lyhyessä ajassa 7000 nimeä. Kirjasto myös vallattiin yhdeksi yöksi erään keskustelutilaisuuden jälkeen. Kampanja sai runsaasti julkisuutta ja myös tunnustuspalkintoja.

Käpylän kirjasto pelastui. Pelastumisen jälkimainingissa perustettiin Käpylän aluekirjastoyhdistys, joka järjestää säännöllisesti kirjailijailtoja ja muita kulttuuritapahtumia. Kirjastossa ovat luettavissa myös Käpylä-lehden vanhat nidotut vuosikerrat sekä hyvä kokoelma Käpylä-aiheisia kirjoja. Käpylä-lehti on ilmeisesti Suomen vanhin kaupunginosalehti, perustettu 1951, julkaisija Käpylä-Seura.

Kirjaston yläkerrassa on Käpylän vanhin edelleen toimiva päiväkoti, 1920-luvulla perustettu Päiväkoti Alku. Sodan jälkeen sen ryhmissä oli 150 lasta, joille yksi keittäjä teki yhdellä hellalla ruuat. Legendaarinen lastentarhanopettaja oli Mirja Valve, joka tuli Alkuun suoraan seminaarista 1946 ja jäi eläkkeelle 1982. Nykyään lapsia on noin 40, mutta ryhmien nimet ovat säilyneet samoina perustamisesta saakka: Sinikellot, Perhoset ja Pääskyset.

13) Käpylän klubi

Käpylän yhdyskuntaklubi on vuodesta 1995 tehnyt monipuolista asukas- ja nuorisotyötä, järjestänyt erilaisia kulttuuritapahtumia ja julkaissut Käpylän Sanomia. Sen puuhamies Heikki Takkinen valittiin vuoden kylähulluksi Suomessa 2002. Yhdyskuntaklubin tukikohtana on oma nuoriso- ja asukaskahvila Käpylän Klubi, osoitteessa Väinölänkatu 2, jossa mm. koululaiset voivat käydä oleilemassa ja tekemässä läksyjään. Myös kokouksia ja perhejuhlia pidetään klubilla. Yhteistyö peruskoulun kanssa on tiivistä kerhojen ja leirikoulujen muodossa. Yhdyskuntaklubin suosittua iltapäiväkerhotoimintaa järjestää Liikkuva ja leikkivä lapsi Kurnauskis.

14) Hykkylä

Jyhkeä koulutalo valmistui 1955 Mäkelänkatu 93:een, suunnittelijana Uno Moberg.

Kun Viipurin reaalikoulu perustettiin 1874, se oli Viipurin ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu.

Nimeä päivitettiin jo silloin lähes joka vuosikymmenellä koulun tehtävän muuttuessa.
1940 mainitaan ensi kertaa Viipurin Kaksoisyhteislyseo.

Koulu evakuoitiin sodan vuoksi Helsinkiin Torkkelinmäelle ja 1945 uudeksi nimeksi tuli Helsingin kaksoisyhteislyseo, sittemmin Hykkylä.

Käpyläläisten 1938 itse perustama Käpylän Yhteiskoulu sulautettiin Hykkylään 1977.
Nimi muuttui 1989 Käpylän yläasteeksi ja lukioksi.
Syksyllä 1999 Käpylän lukio ja Meilahden lukio yhdistyivät Helsingin luonnontiedelukioksi ja muuttivat entiseen Paragonin taloon Mäkelänkadun toiselle puolelle. Jäljelle jäi Käpylän yläaste, joka on nykyään osa 800 oppilaan Käpylän peruskoulua. Se toimii peräti viidessä eri toimipisteessä, joista Hykkylässä ovat luokat 6–10, aineenopetus pääosin, pienryhmäopetusta, kanslia ja koulusihteerit.

Hykkylä ja sen historiasta.

 

15) Tiukula

Tiukula, Koskelantie 38, valmistui 2005, suunnittelijoina Hannu Jaakkola jaVesa-Jukka Vuorela. Aulatilassa on mosaiikkiteos Neptunuksen salaisuus, jonka suunnittelivat lasten ja nuorten arkkitehtikoulu Arkin oppilaat. He suunnittelivat myös WC- ja toimistotilojen pintojen kuviointeja. Käpylän klubinlasten suunnittelemia ovat pihan 20 mosaiikkibetonilaattaa.

p6290940Puistoon avautuvan takapihan patio on tarkoitettu käytettäväksi lastenkulttuuria edistäviin tapahtumiin ja esityksiin.

Tiukulassa toimii Pelastakaa lapset ry, jonka Ester Ståhlberg perusti 1922 kodittomien lasten turvaksi. Talvisodan aikana yhdistys osallistui suomalaislasten siirtämiseen turvaan Ruotsiin.

Sittemmin Pelastakaa lapset ry on toteuttanut tehtäväänsä mm. adoptio- ja lomakotitoiminnan sekä kansainvälisen katastrofiavun kautta. Se on ollut mukana myös Raha-automaattiyhdistyksen ja Linnanmäen huvipuiston perustamisessa.

16) Amerin talo


Mäkelänkadulta, Hykkylästä nähtynä


Amer-talon takapihan kanava = yrityksen logo

Amerin talo, Mäkelänkatu 91, valmistui 1987, suunnittelijana professori Helmer Stenros. Tupakan maahantuonnilla 1950 aloittanut Amer-yhtymä seikkaili 1970- ja 1980-luvuilla niin paperiteollisuudessa, autokaupassa kuin Marimekon omistajanakin, kunnes keskittyi vuosituhannen vaihteeseen mennessä urheiluun.

Amer on maailman johtavia urheiluvälineiden valmistajia, se on globaali yritys joka toimii kaikilla mantereilla ja jonka tuotemerkkeihin kuuluvat mm. Suunto, Wilson ja Atomic.

Pääkonttori on 1980-luvun rakennustyylin komea toteutus. Huomaa mm. pikku erkkerit ja takapihan vesiaihe, joka muodostaa yrityksen logon. Hiekkakivellä päällystetyssä rakennuksessa on neljän maanpäällisen kerroksen lisäksi kaksi maanalaista.

Rakennuksessa toimivat myös Suomen Jääkiekkoliitto sekä Nordea-pankki.

17) Kisakylä

Kun Suomi sai vuoden 1952 olympiakisat järjestettäväkseen, päätettiin uusi olympiakylä rakentaa entisen viereen, Koskelantien eteläiselle puolelle, Limingontielle päin, ja nimittää se Kisakyläksi. Näin Käpylästä tuli maailman ainoa kaupunginosa, jossa on kaksi olympiakylää.

 

Kisakylän alueelle majoitettiin kisojen aikana 4800 miesurheilijaa. Pauli Salomaan suunnittelemat 14 rakennusta valmistuivat hyvissä ajoin kaksi viikkoa ennen avajaisia. Taloyhtiöiden 'Lähtökuoppa', 'Maaliviiva', 'Soutaja' ja 'Voittaja' rappukäytävissä on edelleenkin laatat, joissa lukee keitä urheilijoita missäkin asunnossa majoittui. Kalusteet niihin lainattiin keskussairaaloiden ja kaupungin vanhainkotien uudishankinnoista. Valio perusti kisakylään jäätelöbaarin, josta tuli suunnattoman suosittu. Nykyisin samoissa tiloissa on ravintola Old Sophie.

Nykyisten rakennusten lisäksi aidan ympäröimällä alueella oli porttirakennus lipputankoriveineen, toimistoja, mukavuuslaitoksia sekä valtava 5500 m2:n telttaravintola, jossa toimi viisi eri mantereita edustavaa keittiötä. Mm. paikalliset martat osallistuivat keittiötalkoisiin ja majoituspuuhiin. Kenttäurheilijat harjoittelivat viereisessä Käpylän urheilupuistossa ja uimarit juuri valmistuneessa Kumpulan maauimalassa, voimailijat ja nyrkkeilijät harjoittelivat koululla. Käytännössä koko Helsinki ja valtakunta oli mobilisoitu kisoja järjestämään tavalla tai toisella. Kisat tutustuttivat suomalaiset mm. Coca-Colaan. Kansainvälinen tunnelma ja eri rotuja edustavien urheilijoiden kohtaaminen tekivät aitiopaikalla olleisiin käpyläläisiin suuren vaikutuksen.

Olympialaisten päätyttyä asunnot myytiin ja Kisakylään perusti uuden kodin 546 perhettä.

18) Kumpulan koulukasvitarha

Koululaiskasvitarha, Vähänkyröntie 2-4, perustettiin 1920. Alueen suunnitteli Elisabeth Koch klassismin hengessä. Lasten ja nuorten puutarhayhdistys järjestää koulukasvitarhalla puutarha-aiheisia kerhoja ja kesäleirejä. Niille osallistuu vuosittain noin 250 alakouluikäistä. Lisäksi yhdistys on järjestänyt avoimia yleisötapahtumia runon ja suven päivänä sekä taiteiden yönä. Kerhorakennus on kunnostettu vuonna 2007.

 

satoa_penkill.jpg

Viereinen Kumpulan siirtolapuutarha vuodelta 1927 on Helsingin toiseksi vanhin. Palstoja on yhteensä 268, mukaan lukien Helsingin kaupungin puutarhaneuvoja Elisabeth Kochin palsta, jolla on museomökki. Puutarha jää kaupunginosajaossa Kumpulan puolelle, joten se on kohteena Kumpulan kotikaupunkipolussa.

19) Helsingin perheasunnot

Helsingin perheasunnot, 'Perhis', valmistui 1946 osoitteeseen Tursontie 3, suunnittelijana Hilding Ekelund.

Karjalan evakkojen asuttaminen oli suurponnistus myös Helsingissä. Erityisesti suurperheitä varten rakennutti Helsingin Perheasunnot ry neljä kerrostaloa, joihin pääsemiseksi oli perheessä oltava vähintään 5 lasta, joista 3 alle 16-vuotiaita. Kun karjalaiseen tapaan perheissä asui myös isovanhempia ja muita lähisukulaisia, asukastiheys oli todella suuri.

Perhiksen taloihin muutti 109 perhettä, joissa oli lapsia parhaimmillaan 550! Onneksi asunnotkin olivat aikansa normeihin nähden suuria; noin 50–60 m2.

Rakennukset maalattiin olympialaisia varten, mutta lämmin vesi niihin saatiin vasta 1960-luvun taitteessa. Peruskorjaus tehtiin 1979–81 ja uudelleen 2002–05.

Nykyisin kaupungin vuokra-asuntoina toimivissa taloissa oli keväällä 2007 yhteensä 109 asukasta, joista vain 25 alle 18-vuotiaita.

Perhiksen lapsilaumoille tarvittiin tekemistä, joten 1953 perustivat pihan äidit leikkipuisto Kimmon ja 1956 isät urheiluseuran nimeltään Käpylän Pallo.

20) Käpylän liikuntapuisto

Uudenmaan hevosystävien seuran ravirata muutti Pasilaan suoperäiselle niitylle Oulunkylästä 1926. Se tunnettiin Käpylän ratana ja palveli maan pääraviratana aina vuoteen 1976, jolloin Vermon ravikeskus avattiin. Jatkosodan aikaan raviradalla toimi raskas ilmatorjuntapatteri "Käpy". Radan sisään rakennettiin jalkapallokenttä 1940-luvun lopulla Käpylän Kunnon ehdotuksen mukaisesti. Kentällä järjestettiin monenlaista toimintaa, mm. 1950-luvulla suosittuja rusettiluisteluja.

Hevosten jälkeen Käpylän liikuntapuistoksi muutetun alueen valtasivat ennen kaikkea jalkapalloilijat. Käpylän Pallossa oli alusta saakka vaalittu nappulaliiga-aatetta, josta syntyi 1976 Helsinki Cup. Yhdessä FC Hongan kanssa pitkälti talkoovoimin toteutettu junioriturnaus keräsi heti ensimmäisenä vuotenaan 211 joukkuetta viidestä eri maasta, ennätysvuonna 2005 peräti 829 joukkuetta 27 maasta.

Käpylän Pallo on edelleenkin jalkapalloon keskittyvä erikoisseura, jolla on sekä tyttöjen että poikien joukkueita useissa ikäluokissa. Edustusjoukkue nousi 2008 Ykkösdivisioonaan. Se pelaa kotiottelunsa liikuntapuiston pääkentällä, joka on nimetty Helsinki Cupin pitkäaikaisen toimitusjohtajan ja Käpylän Pallon joukkueenjohtajan Max Westerbergin mukaan. Hän vaikutti nuorena Käpylän Urheilu-Veikoissa, joka nousi Suomen sarjaan (nyk. I-divari) jo 1956 ollen sarjan kakkonen vuonna 1966. Seuran menestys kuitenkin hiipui ja toiminta yhdistettiin Käpylän Palloon.

Messukeskus on ajoittain nakertanut liikuntapuiston aluetta parkkitaloineen, mutta nyt yksi sen parkkikentistä on palautettu nurmialueeksi. Uusin ponnistus alueella on ollut talvikäyttöisen kuplahallin rakentaminen juniorijalkapallon käyttöön. Aivan kivenheiton päässä on vuoden 1940 olympialaisia varten rakennettu Velodromi.

21) Helsingin luonnontiedelukio

 

Paragon-yhtiön pääkonttoriksi 1973 valmistuneen rakennuksen (Mäkelänkatu 84) suunnitteli professori Aarno Ruusuvuori, joka tunnettiin tiukkana modernistina ja betonibrutalistina. Toimistotalo korjattiin kouluksi käpyläläisen arkkitehdin Kaisa Nuikkisen suunnitelman mukaan 1998 ja työ sai palkinnonkin. Syvärunkoisen rakennuksen keskelle valoa tuo korkea sisäaukio.

Uusittuihin tiloihin asettui Käpylän ja Meilahden lukioista muodostettu Helsingin luonnontiedelukio. Sen 700 oppilaasta noin kolmasosa on luonnontiedelinjalla. Koulussa on mahdollista painottaa myös matematiikkaa, kieliä, humanistis-yhteiskunnallisia aineita sekä viestintää ja taideaineita.

Rakennuksen kivijalan liiketiloissa toimivat Lundia-myymälä sekä valaisintukku Luxo.

 

22) Leikkipuisto Kimmo

Leikkipuisto Kimmo perustettiin jo 1953 Kimmontien, Turjantien, Tursontien ja Vipusenkadun välille avoimeksi tapaamispaikaksi kaikenikäisille, erityisesti alueen lapsille, nuorille ja lapsiperheille.

Puistolle leimaa-antavia ovat vanhat havu- ja lehtipuut. Lajeja mm. mongolianvaahtera, lehtikuusi ja ruhtinaanpoppeli.

Leikkipuiston käyttäjinä on jo kolmannen polven kimmisläisiä. Toimintaa suunnittelevat ja toteuttavat asukkaat ja ohjaajat yhdessä. Iltapäivisin on koululaisille avointa iltapäivätoimintaa ja omatoimista oleilua.

Väestön ikääntyessä alueen vanhustyön yhteistyöverkosto Käpynet on ehdottanut kaikenikäisille, myös vanhuksille sopivien kunto- ja leikkivälineiden hankkimista leikkipuistoon virkeyden ja tasapainoaistin ylläpitämiseksi.

23) Länsi-Käpylän omakotialue

Pian Puu-Käpylän rakentamisen päästyä vauhtiin päätettiin sen länsipuolelta luovuttaa 14 korttelia omakotirakentajien käyttöön 50 vuoden vuokra-ajalla. Vuonna 1923 sinne alkoivatkin talojaan pystyttää paljolti eri alojen ammattimiehet; eteläosaan rautatieläiset ja metallimiehet, jotka olivat töissä Pasilan ratavarikolla sekä konepajalla, pohjoisosaan kirvesmiehet, kivimiehet jne. Viimemainittujen ammattitaidolle olikin käyttöä perustuksia kallioiseen maastoon tehtäessä. Vallitseva talotyyppi alueella on kahden perheen puolitoistakerroksinen talo, jossa asunnoilla on omat sisäänkäynnit. Kellarin sauna- ja pesutilat olivat yhteiset. Taloja suunnitteli varsinkin Uno Moberg. Alueella oli omat kaupat ja yhdistyselämä oli vilkasta; mm. urheiluseura, soittokunta ja työväenyhdistys.

Koska Länsi-Käpylän omistusasuntoja pidettiin hienompina kuin Puu-Käpylää, kutsuttiin sitä joskus leikillisesti Kultahammaspuoleksi tai Plyysiläksi. Tonttien vuokrasopimuksia jatkettiin 1970 yhdessä muun Käpylän, Koskelan, Kumpulan ja Toukolan kanssa 50 vuodella. Kun alun perin osa vuokrista oli indeksiin sitomattomia, saattoi korotus eräissä tapauksissa olla jopa 100-kertainen. Silloin kuitenkin peruskorjaukset pääsivät käyntiin ja alueelle alkoi muuttaa uusia, koulutettua ja hyvätuloisia asukkaita; mm. TV-väkeä Ilmalasta. Vuonna 2008 Länsi-Käpylän omakotialueen suojelukaava on tekeillä.

24) Työväentalo

Vipusentie 19ssa sijaitseva Työväentalo rakennettiin 1925 talkoilla Käpylän Urheilijoiden taloksi, Urheilutaloksi. Käpylän vanhin urheiluseura perustettiin heti Puu-Käpylän rakentamisen alussa 1921 ja se liittyi luonnollisesti Työväen urheiluliittoon. Alkuvaiheen menestyslaji oli paini, jonka raskaassa sarjassa seuran jäsen Kaarlo Ponsén oli aikansa ylivoimaisesti paras koko maailmassa – ilmeisesti Käpylän menestynein urheilija kautta aikojen.

 

Urheilutalolla järjestettiin monipuolista toimintaa, pidettiin ravintolaa ja järjestettiin tansseja.

1920-luvulla Käpylän Urheilijat (KU) suuntautui työväenurheiluliikkeen kommunistiseen siipeen. Tämän seurauksena sosiaalidemokraatit erosivat seurasta ja perustivat Käpylän Kunnon. Lopulta KU erotettiin TUL:sta ja lakkautettiin. Urheilutalo siirtyi Helsingin Työväenyhdistyksen omistukseen. Sodan jälkeen seura perustettiin uudelleen hetkeksi ja se menestyikin lentopallossa. Kolmas yritys alkoi 1982 jalkapallolla laajentuen erityisesti lasten ja nuorten liikuntakouluksi. Monipuolista lajikirjoa täydensi mm. skeittaus. Viime vaiheissaan KU oli aktiivisesti mukana järjestämässä Käpylän Kyläjuhlia sekä perustamassa Yhdyskuntaklubia, jonka kerhotoiminnan osaksi se siirtyi vuonna 2001.

Työväentalo siirtyi puolestaan Nuorten Puolesta -liiton haltuun ja nyttemmin Eläkkeensaajien keskusliitolle. Sitä ovat vuokranneet vuosien saatossa niin työväenliikkeen yhdistykset kuin Suomen Kansallisooppera päiväharjoituspaikakseen. Talossa on tehty elokuvia ja äänilevyjä. Se on suosittu juhlien ja tilaisuuksien pitopaikka. Vastapäätä pienen aukion toisella laidalla on entinen Elannon kauppa. Asukkaiden toiveiden mukaisesti kaupunki suunnittelee nyt aukion uudistusta ja mm. uuden puuston istuttamista sille.

25) Näköala pääradalle ja Ilmalan ratapihalle

 

Päätöksen rautatien rakentamisesta Helsingistä Hämeenlinnaan siunasi keisari Aleksanteri II vuonna 1857. Rakentaminen alkoi vuoden kuluttua ja junaliikenne 1862 aluksi kolmesti viikossa kumpaankin suuntaan. Pian vuorot tihentyivät ja alettiin myös rakentaa yhteyttä Riihimäeltä Viipurin kautta Pietariin.

Oulunkylä sai oman pysäkin 1873 ja Käpylä 1910.

Aluksi pääradan kaikki junat olivat kaukojunia, joilla lähiliikenteen hoitaminen oli hankalaa. Ensimmäiset paikallisjunaveturit hankittiin Sveitsistä. Niillä liikennöiminen aloitettiin kesäkaudella 1886.

Kolmas raide pelkästään lähijunien käyttöön valmistui 1972 ja neljäs 1996.

Pääradasta ja Ilmalan varikosta

26) Hiidenkirnu

nousu_hiidenkirnulle.jpg

Nousu hiidenkirnulle on jyrkkä (kuva puolivälistä Metsälän suunnasta lähestyttäessä) mutta kannattaa nousta!

Vettä täynnä olevaa kirnua vartioi tällä kertaa sepelkyyhky.

 

Käpylän hiidenkirnu syntyi viime jääkauden loppuvaiheessa noin 10 000 vuotta sitten, kun vetäytyvän mannerjään alta purkautuva sulamisvesipyörre koversi peruskallioon irtokivien avulla kuopan, jonka suurin halkaisija on 180 cm ja syvyys 100 cm. Käpylän hiidenkirnua pidettiin pitkään Helsingin seudun suurimpana, kunnes Pihlajamäestä löydettiin selvästi suurempi kirnu 1990-luvulla. Hiidenkirnu on rauhoitettu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 21.8.1958. Kansanperinteessä kalliokuopat kuten myös suuret irtokivet ja kivikasat ovat hiisien tekosia.

Varhaisten käpyläläisten rakentaman hyppyrimäen tornin perustusten jäännöksiä on nähtävissä kalliolla. Vehmaassa lähimetsässä kuuluu alkukesän iltoina satakielten konsertti.

27) Ensimmäinen kirkko

Kun Sörnäisten seurakunta 1926 osoitti käpyläläisille oman papin, vuokrattiin Louhentie 8:sta yksityistalo kirkkokäyttöön. Se palveli kunnes varsinainen kirkko valmistui Metsolantielle. Tiloissa kokoontuivat samaan aikaan myös NMKY ja seurakunnan kerhot ennen kuin seurakunta kykeni hankkimaan varsinaisia kokoontumistiloja.

28) Yhtenäiskoulu

Yhtenäiskoulu sai alkusysäyksensä kirjastolla kokoontuneessa sodanjälkeisessä Urania-keskustelupiirissä, jonka jäsenten lapset olivat tulossa kouluikään. Yhtenäiskouluyhdistyksen perustajat eivät hyväksyneet koulujärjestelmässä jakoa kansa- ja oppikouluun, vaan halusivat kaikille tasapuolisen peruskoulutuksen.

 

Vuonna 1956 yhdistys perusti yksityiskoulun, Yhtenäiskoulun, jossa korostettiin luovuuskasvatusta, korkeaa yleissivistystä ja kulttuurista arvopohjaa. Oma koulurakennus valmistui 1962 Louhentie 3:een, Länsi-Käpylään, suunnittelijana Keijo Petäjä.

Opetusmetodit olivat alusta alkaen modernit ja opettajat niin päteviä, että kykenivät opettamaan tarvittaessa useita eri aineita. Yhtenäiskoulun primus motor ja ensimmäinen rehtori oli Touko Voutilainen. Hän kehitti mm. periodiluvun, joka nykyään tunnetaan luokattomana lukiona. Vuonna 1977 Helsingin Yhtenäiskoulu siirtyi kaupungin omistukseen samalla kun Helsingissäkin siirryttiin Yhtenäiskoulun mallin mukaiseen tasa-arvoiseen peruskouluun. Myös koulupolun yhtenäisyys ala-asteelta lukioon saakka on ollut aina ominaista Yhtenäiskoululle.

 

Helsingin kaupunki halusi lopettaa Yhtenäiskoulun lukioasteen vuonna 1988 ja kouluverkkouudistuksen huumassa koko koulun 2007.

Voimallisen ja laajamittaisen vastustuksen (kuva vasemmalla) ansiosta lopetusyritykset on toistaiseksi peruutettu.

Yhtenäiskouluyhdistys perusti myös Käpylän iltaoppikoulun 1962. Se toimi aluksi samassa rakennuksessa, mutta siirtyi 1979 Arkadian yhteislyseon tiloihin Töölöön.

29) Käärmetalo

Käärmetalo valmistui Mäkelänkatu 86:een 1951. Suunnittelijana oli Yrjö Lindegren, joka tunnetaan mm. Olympiastadionin toisena suunnittelijana. Kahden mutkittelevan rakennuksen yhteispituus on 287 metriä, asuntoja on 189. Helsingin Kansanasunnot Oy:n rakennuttaman vuokratalon varustelutaso oli alusta alkaen korkea; kaikissa asunnoissa oli kunnollinen keittiö, lämmin vesi, vessa ja kylpyamme, hyvät varastotilat sekä parvekkeet, jotka suunniteltiin avautumaan suotuisiin ilmansuuntiin. Taloon tehtiin keskuslämmitys ja hissikuilukin vastaisen varalle, tamppaustelineet olivat tasakatoilla.

Yhtiön alkujaan yleinen uimahalli on nyttemmin kaupungin hoitamana liikuntaviraston ja seurojen käytössä. Alatalon päässä toimi talous-, liha- ja maitokauppa sekä konditoria. Ylätalossa oli yksityinen lääkärin vastaanotto. Alusta alkaen on tiloissa toiminut päiväkoti Käpylinna, sillä taloon muutti ensin lähinnä lapsiperheitä ja lapsia olikin pihapiirissä useita satoja. Sisäpihojen hyötypuutarhat suunnitteli Elisabeth Koch ottaen huomioon myös oleskelun ja etupuutarhan maisemallisen funktion. Pihoja ollaan nyt vähitellen palauttamassa Kochin tarkoittamaan asuun.

Käärmetalo on Olympia- ja Kisakylän ohella modernin arkkitehtuurin suojelujärjestön Docomomon listalla. Vastapäätä Mäkelänkadun toisella puolella ovat Tuomo Siitosen suunnittelemat As.Oy Käpykallion kerrostalot vuodelta 2002.