Meilahti Kaupunginosan historiaa

Tietoja Meilahdesta löydät täältä. Voit  myös täydentää tai kirjoittaa tietoja ja tarinoita alueesta osoitteeseen meilahti-seura@luukku.com  tai ottamalla yhteyttä puheenjohtajaan tai sihteeriin.

 

Historiaa.

 

KUN MEILAHDESSAKIN OLI LAAJA VALIKOIMA KAUPPOJA

-Katsaus "tavaroiden ja palvelujen saatavuuteen" Meilahden alueella 40-luvun lopulta 60-luvulle

Kun tämän päivän meilahtelainen päivittäistavaroiden ostaja tekee valinnan kahden SIWA-myymälän ja muutaman kioskin välillä (joilla kaikilla on kutakuinkin toistensa kaltainen tuotevalikoima), on ehkä ajatuksia herättävää tietää, ettei tilanne aina ollut samanlainen. Mikä vaikutus muutoksiin on ollut toisaalta kaupan keskittymisellä ja toisaalta alueen väestökehityksellä, on sitten eri keskustelun juttu – tämä pyrkii vain kuvaamaan sitä Meilahtea, jossa olen elänyt ja kasvanut 40-luvun alkupuolelta alkaen. Kyseessä on nostalginen matka muistikuvien maahan, ja siksi kuva on epätäydellinen. Voi siihen sisältyä erehdyksiäkin, sillä tämä aikamatka tehdään niitä polkuja seuraten, joiden mukaisesti itse noina vuosikymmeninä liikuin näissä kortteleissa. Olisikin hauskaa, jos jutun lukeneet kirjoittaisivat täydennyksiä ja tarkennuksia tähän.

Ensimmäiset muistikuvani kaupoista ovat myöhäiseltä 40-luvulta ja silloin tärkeimmät olivat maitokauppa, lihakauppa, sekatavarakauppa, paperikauppa, rohdoskauppa ja kukkakauppa. myöhemmin tulivat kuvaan myös rautakauppa, lankakauppa, lyhyttavaraliike, kirjakauppa…. Palveluista tiesin suutarin ja mankelin sekä saunan. Myöhemmin myös kahvilat/jäätelöbaarit, elokuvat, kampaajat jne. Lähdetäänpä kiertämään kortteleita.

Seudun hienoin sekatavarakauppa sijaitsi Tullinpuomin tienoilla, Mannerheimintien ja Tukholmankadun kulmauksessa (nykyinen Osuuspankin konttori).En muista omistajan nimeä. Sekatavarakaupassa myytiin hedelmiä, makeisia, sokeria, suolaa, mausteita, jauhoja, teetä… ja ennen kaikkea kahvia! Kaupassa oli kahvimylly, jolla pavut jauhettiin ja siitä levisi hieno vastajauhetun kahvin aromi koko kauppaan. Muitakin sekatavarakauppoja oli. Jo 40-luvulla oli Pihlajatie 8:ssa Siirtomaatavaraliike-Kolonialvaruaffär, jossa muistan olleen erinomaisen mauste- ja kuivahedelmävalikoiman. Se liike oli muistaakseni ainakin 70-luvun lopulla vielä olemassa. Seuraava sekatavaraliike oli Pihlajatie 12:ssa, joka talo rakennettiin 50-luvun alussa. Siihen tuli heti alusta asti Varubodenin kauppa, jonka toinen osa oli sekatavarakauppa ja toinen lihakauppa. Nuo kaksi hyvin varustettua liikettä (myöhemmin ne tosin yhdistettiin kyllä valintamyymäläksi) mahtuivat siihen tilaan, missä nyt toimii kioskiperiaatteella SIWA.

Ja vielä muistan Mannerheimintie 134:ssä olleen Meriön sekatavarakaupan, joka taisi olla meidän perheen suosikki.

Mannerheimintein ja Kuusitien kulmassa samoin kuin Pihlajatie 19:ssa ja Mannerheimintie 124:ssä olivat Elannon eri myymälöistä koostuvat kaupparyhmät samoin kuin HOK:n vastaava ryhmä Kuusitien ja Pihlajatien kulmassa. Niihin sisältyi yleensä maitokauppa, leipäkauppa, kemikaalikauppa ja mahdollisesti liha tai sekatavarakauppa. HOK:n leipäkauppa toimi Meilahden yhteiskoulun, myöhemmin yläasteen oppilaiden iloksi paikallaan vielä 80-luvun loppupuolellakin.

Liekö ollut juuri sekatavarakauppojen mielenkiintoinen ja kutkuttava tuoksumaailma vai oliko kyseessä vain omat muistikuvani, mutta juuri sekatavarakaupoissa usein istuskeli asiakkaita heille varatuilla jakkaroilla. Useimmiten nämä olivat seudun vanhempia naisia, jotka odottelivat kahvinsa jauhattamista tai muuten vain juttelivat myyjien kanssa.

Maitokaupat olivat tuon ajan todellisia päivittäistavarakauppoja: maito ja kerma säilyivät huonosti usein jääkaapittomissa talouksissa ja leivänkin oli hyvä olla saman päivän leipää. Maito, kerma ja piimä ostettiin omiin kannuihin, pullotettua maitoa ja kermaa sekä piimää alkoi olla kaupoissa muistaakseni 50-luvun lopulta ja sitten tuli välillä muovipussissa oleva maito ja tetrassa oleva kerma, kunnes 70-luvulla ilmestyivät tölkit. Maitokaupoissa oli tietysti voita (ainakin 40- ja 50 luvulla sitä myytiin "irtovoina" niin että saattoi ostaa myös esim. 100 g voita), juustoa (josta myös sai leikkauttaa haluamansa palan) sekä tuoretta leipää ja leivoksia sekä makeisia. Niissäkin oli jakkarat asiakkaita varten.

Maitokauppoja oli Pihlajatie 8:ssa (Helsingin Meijerin kauppa) sekä Pihlajatie 12:ssa (Maanviljelijäin Maitokeskus) edellä mainittujen Elannon kauppojen ohella. Myös Kuusitiellä oli maitokauppoja, vaikkei minulla ole niistä muuta kuin epämääräinen muistikuva esim. Mäntytien ja Kuusitien kulmassa olevasta.

Lihakauppoja oli myös useita ja niistä seudun perheillä oli omat suosikkinsa. Lihakauppojen kohdalla mielipiteet jakautuivatkin erityisen voimakkaasti vaikka myös leipävalikoimista keskusteltiin vilkkaasti ja puolustettiin omia suosikkeja. Lihakaupoista ensimmäinen oli muistikuvissani Saarisen lihakauppa Mannerheimintie 132:ssä : sen hyväntuulinen kauppiaspariskunta oli jo olemukseltaan liikkeensä tehokas mainos. Uudempi tulokas oli 50-luvun alussa tullut Varuboden (Pihlajatie 12), jonka myymälänhoitaja Qvickman oli yli 30 vuoden ajan huolehtimassa siitä, että juhlapyhiksi saatiin juuri sopivat kinkut, syltyt, lampaanpaistit ym. Niillä main tuli Mannerheimintien Keskuspuiston (Mannerheimintie 87) puolelle Meilahden liha. Ja 60-luvulla, kun Auratalo oli rakennettu, tuli sitten seudulle Seeckin lihakauppa , joka oli lihakaupan alalla suunnilleen sama kuin Fazer leipä- ja leivoskaupan alalla.

Fazerin myymälä toimi myös jonkin aikaa Pihlajatien ja Valpurintien kulmassa.

Myös Mäntytiellä, jonka taloista monet ovat 50-luvulla valmistuneita, oli hyvin hoidettu lihakauppa, jonka vakiintuneita kannattajia olivat Mäntytien ja Valpurintien asukkaat.

Rohdoskaupat eli kemikaaliliikkeet olivat kiehtovia näyteikkunoidensa ja tuoksumaailmansa takia. Niiden ovenpieliin ilmaantui myös ilmoituksia, joissa luki "Sukkia silmukoidaan". Tämä oli tärkeä palvelu 50-luvulla, sillä ohuisiin nylonsukkiin tuli helposti "silmäpakoja" eikä uusia noin vain ostettu. Joten lisäansioita hankittiin , usein juuri rohdoskauppojen kautta, ottamalla sukkia silmukoitaviksi. Vieläkin on rohdoskaupan mainoskyltti, sininen risti, Honkatien ja Pihlajatien risteyksessä: sen osoittama liike on tosin lopetettu vaikka vielä 80-luvun alussa muistaakseni sieltä kävin ostamassa koimyrkkyä. Muita kemikaaliliikkeitä oli Mannerheimintie 120:ssä, Pihlajatie 12:ssa , Mannerheimintie 130:ssä, Pihlajatie 19:ssä…Mäntytiellä oli omansa ja Kuusitiellä omansa, joten mihinkään ei ollut pitkä matka.

Kalakauppojakin oli: oli sekä Pihlajatie 12:ssa että Mannerheimintie 120:ssä . Jälkimmäinen, Töölön Kala ja Riista, toimi vielä pitkälle 80-luvulle asti ja sieltä saattoi saada mm. erinomaisia silakkarullia, tuoretta ja savustettua kotimaista kalaa, sekä myös riista-aikana esim. villisikaa ja peuraa.

Kalakaupan erikoisimpia, tosin vain joitakin vuosia toiminut muoto oli Pihlajatien ja Valpurintien kulmatalon autotallissa toiminut pienimuotoinen "hallikauppa", jossa oli sekä vihanneskauppa että kalakauppa.

Lasten mielestä kaikkein kiinnostavimmat kaupat olivat paperikaupat, koska niissä oli kiiltokuvia, sarjakuvalehtiä, paperinukkeja ja piirustusvälineitä: niitä oli kortteleissa myös useita: Pihlajatien ja Valpurintien kulmatalossa oli yksi ja toinen Pihlajatie 12:ssa sekä kaikkein pisimpään toiminut Mannerheimintie 132:ssä: kun liike lopetti toimintansa 70-luvulla, kävin hyvästelemässä eläkkeelle siirtyvän kauppiasrouvan ja muistelimme miten olin käynyt äitini kanssa ostamassa omat kouluvihkoni sieltä ja sitten myöhemmin lasteni kanssa heidän vihkonsa ja syntymäpäiväjuhliensa rekvisiitan. Myös Mäntytien alkupäässä toimi kirja- ja paperikauppa vielä ainakin 70-luvun lopulle asti.

Mitä muuta meillä vielä oli? Oli Raken rautakauppa Tullinpuomin talossa taloustavaraosastoineen, josta sai sekä kattilat että shamppanjalasit, ja oli Neoviuksen lanka- ja ompelutarvikekauppa Mannerheimintien ja Jalavatien kulmassa. Toisella puolen samaa kulmaa oli muistaakseni lyhyttavaraliike. Että mitäkö lyhyttavaraliikkeessä myytiin? Kyseessä oli liike, jossa myytiin tekstiilitavaraa, muuta kuin metreittäin myytävää: siis sukkia, yöpaitoja, alusvaatteita…

Vanhan ajan jakelukulttuuriin kuului vielä 40- ja 50-luvuilla Meilahdessa kuten koko kaupungissa, että syksyisin tulivat maalta perunakauppiaat hevoskärryillään talojen pihoille kauppaamaan talveksi tarvittavia perunoita, joita perheet säilyttivät sitten kellarikomeroissaan. Kutsuhuutona oli "peeerunoita potaaatei" ja sillä saatiin liikettä pihoille. Myös kiertävät veitsen teroittajat kuuluivat pihoilla palveluja tarjoavaan ammattikuntaan, tosin he lasten silmin katsottuina vaikuttivat, syystä tai toisesta, jotensakin pelottavilta.

 

Apteekki saatiin seudulle, kun ns. Naistentalo rakennettiin 50-luvulla. Talo oli todellinen moderni palvelutalo kauppoineen, pesuloineen ym., jonka historia ja siihen sisältyvät palvelut ansaitsisivat oman juttunsa. Alko asettui sitten uuteen Aurataloon.Alueen posti toimi aluksi Mannerheimintie 130:ssä (siinä missä sittemmin oli Primulan kahvila ja nyt "High level"-niminen paikka), mutta muutti sittemmin Mannerheimintie 89:ään, jossa sillä oli hallussaan kahdessa kerroksessa olevat tilat: yläkerrassa oli myös Postisäästöpankki. Nyttemminhän alueen postitoimipaikka on Pikku-Huopalahdessa.

Kukkakauppa (jossa tietysti oli jonoa aina äitienpäivän aamuna) oli Tukholmankadun ja Pihlajatien kulmassa, siinä missä nyt on R-kioski. Ennen R-kioskia tiloissa toimi sittemmin KOP.n pankkikonttori.

Nykyiseen kioskin tilaan mahtui kukkakaupan lisäksi parturinliike. Heti seuraava parturi oli sitten Honkatien ja Mannerheimintien kulmassa – siinä on parturi edelleenkin. Kampaamoja oli Mannerheimintie 134:ssa, jossa oli myös kosmetologi, ja Pihlajatie 12:ssa sekä Pihlajatien ja Kuusitien kulmatalossa.

Ja suutareitakin oli useampia: Honkatien ja Mannerheimintien kulmassa oli suutari, joka osasi myös tehdä kengän alusta asti esim. invalidisoituneeseen jalkaan, ja Pihlajatiellä oli oma suutarinsa.

Yleinen, ns. korttelisauna toimi aika pitkään muistaakseni osoitteessa Pihlajatie 28. Se oli tärkeä paikka ja perheet käyttivät sitä paljon, sillä vielä 50-luvulle jatkunut lämpimän veden säännöstely rajoitti kylpyvuorot kotona vain muutamiin päiviin ja tunteihin viikossa. Eikä kaikissa alueen pienimmissä asunnoissa ollut varsinaista kylpyhuonettakaan.

Kahvila- ja ravintolatarjonta ansaitsee oman juttunsa, mutta huvielämän tarjontaan en kuitenkaan malta olla päättämättä tätä palvelutarjonnan juttua. Elokuvat olivat kaikkien 40-, 50,- ja 60-lukulaisten, nuorten ja vanhojen, kulttuuriharrastus. Elokuvateatteri kuului urbaaniin kaupunkikuvaan. Meillä Meilahdessa elokuvateatteri Sininen kuu ja sen mainosvalo Tullinpuomin talossa olivat siten se todellinen tae siitä, että olimme "oikeaa kaupunkia" eikä siis mitään esikaupunkia. Sinisen kuun teatteri, erityisesti sen aulatilat olivat eleganttia funktionalismia ja sen elokuvatarjonta laatuluokkaa. Erityisesti 40- ja 50-luvuilla alueen lapsia kiinnosti ja heitä kokosi sunnuntain aamupäivän lastennäytännöt, joissa oli sekä "piirrettyjä" ja "pätkiksiä" että "Ohukaisia ja Paksukaisia", joskus myös erityisesti lapsille tehtyjä pitkiä elokuvia. Mutta itse asiassa oli saman tekevää, mitä oli ohjelmassa, sunnuntain aamupäivän näytökseen oli aina tungosta. Jo kymmenisen minuuttia ennen salin ovien avaamista ovella oli kiihkeä nahina siitä, ketkä pääsivät ensiksi sisään valitsemaan parhaimmat paikat. Useimmiten paikat haluttiin ensimmäiseltä riviltä – siinä ilmeisesti elokuvan teho oli valtavin.

Ei siis ihme, ettei tällaisen tarjonnan keskellä asuvilla meilahtelaisilla ollut ostosten takia juurikaan asiaa keskikaupungille kuin joskus ja suurempien hankintojen ollessa kyseessä.

Unnukka Stenqvist

 

Marjukka Ankkuriniemi on lähettänyt muistelmiaan Meilahti-seuran sivuille ja haluaa täydentää siellä julkaistua Meilahden kaupoista kertovaa historiaa. Arvokkaita tietoja, kun liiketiloja muutetaan ja uudet yrittäjät saapuvat niihin. (Matti Pyhtilä lisännyt)

 

"Luettuani ansiokkaan artikkelin Meilahden päivittäistavarakaupan kehityksestä, haluan lisätä siihen 50 -luvun tilanteen Mäntytiellä. Tilanne kehittyi huonompaan suuntaan 70- ja 80- luvuilla siitä mitä se alkuaan oli kun talot rakennettiin. Jos aloitamme Tukholmankadun kulmasta: Mäntytie 1: ssä oli kukkakauppa ja kemikalioliike ja Eho:n eipomon liike. Seuraavaksi oli paperikauppa ja pesula sekä kampaamo. Sitten tuli Siirtomaatavaraliike Mäntytie 7:än. Numero 11:ssä oli lihakauppa ja Helsingin meijeriliikkeen maitokauppa. Mäntytie 19 : ssa oli Elannon maitokauppa ja sekatavarakauppa. Maitokauppa myi myös Elannon oman leipomon herkullisia leipiä. Mäntytie 21: ssä oli HOK: n kalakauppa ja lihakauppa. Mäntytie 23 : ssa oli HOK: n maitokauppa ja sekatavarakauppa tai hienommin sanottuna Siirtomaatavarakauppa. Saa ihmetellä miten nyt eletään. Muutaman Siwan avulla! Silloin ei ainakaan ollut enemmän rahaa käytettävissä. Perheet ostivat 
kuitenkin ruoka-aineet kotikulmilta eikä ollut autoja joilla käydään ruokahankinnoilla marketeissa. Ajat on huonontuneet."

Marjukka Ankkuriniemi