Kekrijuhla on vakiinnuttamassa paikkansa Pakilan syksyn piristäjänä. Pakin talolla järjestetty Kekrijuhla 7.10. kokosi kauniissa syyssäässä Pakin taloon, aittaan ja pihapiriin reilut 150 vierasta. Toista kertaa järjestetty tilaisuus on jo nyt lunastanut paikkansa alueen asukkaiden syksyn piristäjänä ja yleisömäärä ja ruokamyynti kasvoivat viime vuotisesta. Tapahtuman pääjärjestäjän Pakila-Seuran tapahtumatoimikunnan puheenjohtaja Peppi Tervo-Hiltula sanoo, että palaute vierailta oli hyvää ja myös kaikki järjestäjät olivat hänen mukaansa tyytyväisiä tapahtuman onnistumiseen. ”Eiköhän Kekrijuhlat pidetä ensikin vuonna”, hän sanoo. Pakila Seuran ja Pakilan Marttojen järjestämässä juhlassa olivat toimintaansa ja tuotteitaan esittelemässä myös Pakilan Seurakunnan kutomakerho, Pakilan Muskarit, Keskiaikaseura Hukka, Värjärikilta, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Perinnekilta ja Helsingin kaupungin edustajat, jotka kertoivat Pakila ”ykköshankkeen” eli Pakilanpuiston nykytilasta. Pakilan seurakunnan kutomakerho toi Pakin talolle myyntiin kauniita mattojaan. Kerho kutoo mattojaan Välitalontiellä omissa tiloissaan ja myy niitä yleisötapahtumassa pari kertaa vuodessa. Mattomyynnistä kertyneet varat menevät lahjoituksena hyväntekeväisyyteen Zimbabween ja Tansaniaan. Kutomakerholla on puheenjohtaja Aira Pihlaisen ja Majlis Parhankaan mukaan ikää jo 38 vuotta ja aktiivijäseniä 40. Paikalla on myös Värjärikilta ry. Se on puheenjohtajansa Tuija Timosen mukaan valtakunnallinen luonnonvärjäreiden yhdistys. Kilta kokoaa yhteen luonnonväreistä kiinnostuneita. Yhdistyksen jäseniä yhdistää kiinnostus luonnonväreihin: värjäystekniikoihin, värien historiaan ja ekologisuuteen. Värjäyspata porisi myös Pakin talon pihalla. Värjärikilta oli mukana jo pari vuotta sitten Pakila 600-juhlassa. Killalla on ollut yhteistyötä Pietarin värjäyskoulun kanssa ja se oli mukana myös Pietarin 350-vuotisjuhlissa. Kekrivieraille esiteltiin myös kaupungin Pakilanpuisto-hanketta eli uusien koulujen, päiväkotien ja liikuntatilojen rakentamista Pakilaan. Pakilan tulevaisuuden ykköshanke kiinnosti kovasti alueen asukkaita ja kaupungin asiantuntijat Reetta Amber ja Marjukka Haavisto saivat vastata moniin kiperiin kysymyksiin. Pakilan Muskarien Tuuli Paasalainen hauskutti pienimpiä kekrivieraita omalla hauskalla lastenohjelmallaan yhdessä Pakin talon vanhoista aitoista. Lapsia varten MLL oli tuonut paikalle Martta-auton ja perinneleikittäjät ohjasivat juhlan pienimpiä vanhoihin leikkiperinteisiin. Keskiaikaseura Hukka on jo tuttu yhteistyökumppani Pakilassa. Se osallistui muun muassa Pakila 600-juhlaan. Hukan puheenjohtajan Tuomo Oilan mukaan makkarat ja naurishaudukkaat menivät Kekrijuhlassa hyvin kaupaksi. ”Hukka järjestää ja osallistuu vuosittain kuuteen yleisötilaisuuteen”, hän sanoo. Pakilan Marttojen keittotaito tunnistetaan jo Pakilan ulkopuolellakin. Tämän vuoden Keksijuhlan lounas katosi nopeasti pöydiltä: karjalanpaisti, jauhelihakastike, salaatit, kurpitsakeitto, juuresruukku, sämpylät, kahvit ja pannukakut maistuivat kävijöille. Marttojen Tuula Nickberg-Kinnarinen ja Helena Mattilan mukaan ruokaa myytiin selvästi viime vuotista enemmän. Juho-poikansa kanssa syömään tullut Merituuli Lukkarikin kiitteli Marttojen keittotaitoja. ”Kyllä osaavat ja hyvältä maistuivat jauhelihakastike ja pannukakku kahvit”, hän sanoi.

Eikö olisi hienoa pystyä vaikuttamaan siihen, mihin kaupunki käyttää asuinalueellamme rahaa? Ehkä päiväkoti kaipaisi taidekasvatusta, liikennekasvatusta tai paikalliseen seniorikotiin lisäkäsiä ulkoiluttamaan vanhuksia? Ehkä alue kaipaisi uutta kaupunkifestivaalia tai kokoontumispaikkaa nuorille. Nyt näihin asioihin on mahdollista vaikuttaa Helsingissä, kun osallistuvan budjetoinnin malli saadaan toimimaan. Osallistuva budjetointi on uusi toimintamuoto Helsingissä. Se tarkoittaa, että osa kaupungin budjetista avataan alueellisesti jaettavaksi eli alueen asukkaat saavat itse päättää mihin rahaa käytetään. Ideoita jätetään verkkopalvelun omastadi.hel.fi kautta, ja niitä voi käydä keväällä äänestämässä. Seuraa ilmoittelua myös Pakila-Seuran Facebook-sivulla! Osallistuvaa budjetointia on testattu jo aiemmin nuorille suunnatussa Ruuti-toiminnassa, mutta nyt kohderyhmäksi aukeaa koko väestöpohja. Pakila-Seura järjestää yhdessä paikallisten toimijoiden sekä stadiluotsi Ella Tanskasen kanssa Pakin talolla (Etupellontie 2) torstaina 1.11.18 kello 17-19 tilaisuuden, johon kuka tahansa on tervetullut ideoimaan osallistuvan budjetoinnin ideoita. Tule verkostoitumaan, innostumaan ja mahdollistamaan alueelle hankkeita, joiden hintalappu voi olla jopa kymmeniä tuhansia euroja. Etukäteisilmoittautumista ei tarvita, ja lisätietoja voi kysyä Pakila-Seuran tapahtumavastaavalta Peppi Tervo-Hiltulalta mailitse tai Pakila-Seuran Facebook-ryhmän kautta. Teksti: Peppi Tervo-Hiltula

Helsingin kaupungin hanke Pakilan koulujen ja päiväkotien tilojen kehittämiseksi on pääsemässä täyteen vauhtiinsa hankkeen suunnittelijaryhmän valinnan myötä.   Suunnittelu koskee Pakilan ala- ja yläastetta, päiväkoteja Havukka ja Pakila sekä alueen liikunta-alueita. Tavoitteena on paras kokonaisuus koulujen ja päiväkotien toiminnan, kaupunkikuvan ja kokonaiskustannusten kannalta. Tilojen tulee tukea varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmien mukaista toimintaa ja huomioida myös harrastustoiminnan tarpeita. Käytännössä tämä tarkoittaa uudistettua tai uutta muunneltavaa ja monikäyttöistä tilaa. Parhaimmillaan tilojen korjaaminen ja rakentaminen voitaisiin aloittaa jo vuodenvaihteen 2020 tienoilla. Suunnittelijaryhmään kuuluvat arkkitehtitoimistot Arkkitehdit Rudanko + Kankkunen Oy, Arkkitehdit Frondelius + Keppo + Salmenperä Oy, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy sekä Ideastructura Oy. Tavoitteena on saada myös toteuttajat valittua marraskuussa. Hanke toteutetaan allianssina, mikä tarkoittaa, että kaupunki, suunnittelijaryhmä ja toteuttajaryhmä vastaavat yhdessä hankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta ja jakavat hyödyt ja riskit. Alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden mielipiteitä kuultiin keväällä toteutetun verkkokyselyn avulla.   Pakila-Seuran puheenjohtaja Tapio Klemetti on luottavainen, että allianssimallilla rakentajien ja käyttäjien yhteistyöllä onnistutaan suunnittelemaan toimivat koulut ja päiväkodit. ”Hienoa, että lapsemme ja nuoremme saavat pian terveelliset ja riittävän isot koulu- ja päiväkotitilat” Klemetti iloitsee. Koulujen ja päiväkotien henkilökunnille, lapsille ja oppilaille järjestetään yhteisiä tilaisuuksia mm. pedagogisen toimintasuunnitelman tekemiseksi 8.10., 25.10. ja 30.10. Osallistujille lähetetään näihin tilaisuuksiin erillinen kutsu. Kaikille avoin tilaisuus keskustella aiheesta on ensi sunnuntaina 7.10. Pakin talolla, jossa Pakila-Seura järjestää kekrijuhlan.  

Helsingin ensi vuoden talousarvion valmistelussa uhanalaiseksi joutuneen Pakilan nuorisotalon puolesta jätettiin keskiviikkona 26.syyskuuta vetoomus kaupunginvaltuustolle. Pakila-seuran, Paloheinä-Torpparinmäen kaupunginosayhdistyksen, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pakilan yhdistyksen ja muskarin, Pakilan yläasteen ja ala-asteen koulujen vanhempainyhdistysten sekä Pakilan seurakunnan edustajat esittävät, että nuorisotalon toiminnan jatkuminen turvataan kaupungin budjetista päätettäessä. Vetoomus Pakilan nuorisotalon toiminnan jatkamiseksi Arvoisat kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsenet, käännymme puoleenne huolestuneena kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunnalle esitetyistä tiedoista, jonka mukaan kaupungin talousarvioon ensi vuodelle esitettyjen määrärahojen riittämättömyys voi johtaa Pakilan nuorisotalon sulkemiseen. Vetoamme teihin nuorisotalon ja sen suojissa tapahtuvan nuorten ja lasten toiminnan turvaamiseksi budjetista päätettäessä. Nuorisotalo on alueen perheille tärkeä paikka . Se yhdistää perheitä laajalla alueella (Itä- ja Länsi-Pakila, Paloheinä ja Torpparinmäki) mahdollistamalla nuorisotyön ja lisäksi monia muita lapsia, nuoria sekä heidän perheitään palvelevia toimintoja. Silloin kun talossa ei ole nuorisotalotoimintaa, palvelee talo alueen muita yhteisöjä, kuten esimerkiksi alueen Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksen järjestämää kerho- ja muskaritoimintaa. Nuorisotalon sulkeminen heikentäisi myös näiden vapaaehtoisvoimin toteutettujen toimintojen jatkoa. Talon tärkeydestä kertovat myös käyttäjäluvut: kun nuorisotalon kävijöiden määrään (600-650/kk) lisätään näiden yhteisöjen toiminnan koskettavat perheet, nousevat kuukausikäytättäjämäärät lähemmäs 2000 per kuukausi.  Korvaavia tiloja nyt nuorisotalolla tapahtuvan toiminnan järjestämiselle ei ole ja lähivuosien osalta tilanne vaikeutuu entisestään. Juuri käynnistetyn Pakilan palvelurakennukset -allianssihankkeen (ns. Pakilan puiston projekti) myötä yläasteen koulu ja ala-asteen koulu sekä kaksi alueen päiväkotia ovat seuraavien vuosien ajan rakennustyömaana. Samalla saatetaan purkaa myös Pakilan puiston alueella oleva NMKY:n kerhotila. Myös kirkon kerhotilat alueella ovat vähentyneet. Satoja nuoria ja lapsia koskettavan toiminnan siirtyminen väistötiloihin rakennushankkeen ajaksi on jo nyt haastavaa. Myöskään lähialueilta ei löydy tiloja alueen toiminnan kattamiselle; esimerkiksi naapurikaupunginosan Maunula-talo on jo täynnä toimintaa. Nuorisotalon sulkeminen sotii Helsingin kaupunkistrategiaa vastaan. Valtuuston päättämässä strategiassa Helsinki julistaa olevansa maailman toimivin kaupunki, joka on turvallinen, viihtyisä, sujuva, helppo ja välittävä. Strategiassa todetaan, että kaupungin perustehtävä on järjestää asukkailleen laadukkaita palveluja ja luoda edellytyksiä virikkeelliselle ja hauskalle elämälle. Siinä painotetaan myös jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuuksia harrastaa. Talon kustannukset ovat vähäiset. Pakilan nuorisotalon vuokrakulut ovat noin 35 000 euroa vuodessa. Se on vähäinen summa kaupungin huomattavan ylijäämäisessä budjetissa. Yhdenkin nuoren syrjäytyminen voi maksaa monin verroin enemmän. Pidämmekin kyseenalaisena ajatusta, että kaupunki voisi säästää jättämällä alueen nuoret ja lapsiperheet vaille harrastus- ja kokoontumistiloja. Yhden toimialan menojen karsiminen tällä tavalla johtaisi muiden menojen kasvuun, kun lasten ja nuorten ongelmat lisääntyvät, ehkäisevä toiminta vähenee ja yhteisöllisyyttä tukevat verkostot heikentyvät. Kun nuorisotalo aiottiin sulkea kaksi vuotta sitten, vetosivat alueella toimivien 32:n järjestön, koulujen vanhempainyhdistyksen ja seurakunnan edustajat sekä toista tuhatta nuorta ja alueen asukasta nuorisotalon toiminnan jatkamiseksi. Silloin kaupunginhallitus korjasi budjettiesitystä ja kirjasi sen perusteluihin tarpeen turvata nuorisotalon toiminnan jatkuminen. Esitämme, että Pakilan nuorisotalolle ja siellä tapahtuvalle nuorten ja lasten toiminnalle turvataan jatko nykyisissä tiloissa ainakin siihen asti, kunnes Pakilan koulujen ja päiväkotien peruskorjaus- ja rakennushanke on toteutettu ja nuorisotalolle osoitettu uudet tilat. Helsingissä 26.9.2018 Pakila-seura ry                              Paloheinän-Torpparinmäen kaupunginosayhdistys ry Tapio Klemetti                                 Veli-Pekka Kantanen puheenjohtaja                                 puheenjohtaja MLL:n Pakilan yhdistys             MLL Pakilan muskari Anni Kettunen                              Tiina Kursula puheenjohtaja                              muskariope Pakilan yläasteen vanhempainyhdistys Mika Leivo                                   Satu Immonen puheenjohtaja                             Pakilan yläasteen koulun johtokunnan jäsen Pakilan ala-asteen vanhempainyhdistys Jyri Wesanko                                                                                                                                           puheenjohtaja                                                                                                                                                                Leo Norja kirkkoherra Pakilan seurakunta Kuvassa lähetystön puolesta vetoomuksen esittelee MLL:n Pakilan yhdistyksen puheenjohtaja Anni Kettunen . Lähetystöä tulivat tapaamaan valtuustoryhmien edustajat paria pienintä ryhmää lukuun ottamatta. Kuvaaja Kirsti Palonen.  

Itä-Pakilassa Toivolan lakkautetun lastenkodin tiloissa toimii pienryhmäkoti yksin maahan tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille.   Nämä nuoret tarvitsevat tukea mm. kielen oppimisessa ja suomalaisiin tapoihin tutustumisessa. Nuorten tukemiseksi Diakonissalaitos organisoi ja kouluttaa kummiperheitä. Kummiperheet ovat nuorille arvokas ja tärkeä tuki heidän pyrkiessään kasvamaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Yhdessä nuoren kanssa voi esim. ulkoilla, laittaa ruokaa, pelata tai olla vain. Kummiperheet ovat kokeneet toiminnan palkitsevana ja arkeen iloa tuovana toimintana. Mukana kummiperhetoiminnassa on jo yli 60 aktiivista perhettä, mutta Diakonissalaitos etsii nyt myös uusia kummiperheitä. Ryhtyisitkö sinä kummiksi turvapaikanhakijanuorille tai tiedätkö jonkun muun sopivan henkilön? Kummiperheille järjestetään seuraava valmennus tiistaina 2.10. klo 17-20 Diakonissalaitoksen tiloissa, Alppikatu 2. Osallistuminen valmennukseen ei vielä sido mihinkään, vaan voi myöhemmin päättää, lähteekö mukaan toimintaan. Jos kiinnostuit, ilmoittaudu viimeistään perjantaina 28.9. lähettämällä sähköposti osoitteeseen kummiperhetoiminta@hdl.fi tai nettilomakkeen kautta sivulla www.hdl.fi/kummiperhe . Mikäli kiinnostuit, mutta et pääse mukaan valmennukseen, tiedoksesi, että Diakonissalaitos pyrkii tarvittaessa järjestämään myös yksilövalmennuksia/infoja.   Jos alueeltamme löytyy enemmänkin kiinnostuneita, Pakila-Seura on valmis tukemaan tätä hyvää asiaa tarjoamalla tilat paikallisen valmennuksen järjestämiseksi. Voit esittää toivomuksen paikallisesta kummiperhevalmennuksesta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen pakilaseura@gmail.com . Voit mielellään jakaa tätä viestiä eteenpäin!

Tervetuloa koko perheen voimin syömään hyvin ja nauttimaan kekriohjelmasta Pakin talon perinnemiljöössä!   Ruokalistalla on Pakilan Marttojen kekriherkkuja omakustannushintaan, mm. kurpitsakeittoa, karjalanpaistia, pannaria, kasvisvaihtoehtona juuresruukku. Lapsille oma menu. Koko menun ohella mahdollisuus ostaa vain pääruoka tai keitto. Mahdollisesti yli jäävä ruoka myydään mukaan otettavaksi (oma astia mukaan). Ohjelmassa makkaranpaistoa, kaikille avoin muskari, runonlausuntaa, Pakilan Pelimannit, Martta-auto. Kekri-isäntä juontaa.   Varaathan mukaan käteistä rahaa. Pakin talon osoite on Etupellontie 2.   

Kierrätysautoon voi tuoda maksutta puhdasta ja ehjää kodin pientavaraa: astioita, kirjoja, leluja, vaatteita, kenkiä, mattoja, pienelektroniikkaa, kaikenkuntoisia polkupyöriä. Huom. huonekaluja ei voida ottaa vastaan. Kierrätyskeskuksen keräysauto kiertää Pakilassa, Paloheinässä ja Torpparinmäessä tällä ja ensi viikolla: Keskiviikko 5.9. 20.00 – 20.30 Halkosuontie 88/Rohkatie, koulun pysäköintialue Torstai 6.9. 17.00 – 17.30 Fallintori, Ylä-Fallintie 58 17.40 – 18.10 Pakilantie/Kuusmiehentie, ulkoilualueen pysäköintipaikka 18.20 – 18.50 Pikkusuonkuja 2, urheilukentän pysäköintialue 19.00 – 19.30 Jakokunnantie/Lepolantie Maanantai 10.9. 19.50 – 20.20 Kansantie/Yhdyskunnantie, Helsingin eläinsuojeluyhdistys Lisätietoja: https://www.kierratyskeskus.fi/tavaran_lahjoittaminen/kiertavat_keraysautot/syksyn_kiertava_keraysauto

  Yksi Pakila-Seuran tehtävistä on nimetä Vuoden Pakilalaiseksi alueella asuva tai asunut henkilö, joka on aktiivisella toiminnallaan vaikuttanut Pakilan alueen kehitykseen tai muuten toiminut yhteistyön edistäjänä alueen toimijoiden kesken. Tänä vuonna Pakila-Seura on valinnut Vuoden Pakilalaiseksi musiikin maisteri, diplomilaulaja Hannele Soljander-Halmeen . Kunniakirja luovutettiin Soljander-Halmeelle Pakilan, Paloheinän ja Torpparinmäen kylätapahtumassa Pakilan yläaseteen koululla 2.9.2018. Onnittelupuheessaan Pakila-Seuran puheenjohtaja Tapio Klemetti toi esiin Hannele Soljander-Halmeen monipuoliset ansiot alueen musiikillisten tapahtumien järjestäjänä ja esiintyjänä. Soljander-Halme on vuosien aikana organisoinut ja ohjannut ystävänpäivä- ja muita konsertteja, mm.   yli sadan Paloheinän ala-asteen oppilaan esittämän Mörköoopperan sekä Laulujen laulu-esityksen yhdessä alueen yhteisöjen kanssa. Osana Pakilan 600-vuotisjuhlia viime vuonna Soljander-Halme ideoi, tuotti ja juonsi suurkonsertin, jossa esiintyi useita alueeseen liittyviä taiteilijoita musiikin eri aloilta.  Hän on myös itse esiintynyt lukuisissa konserteissa ja tilaisuuksissa. Omassa kiitospuheenvuorossaan Hannele Soljander-Halme kertoi arvostavansa Pakila-Seuran huomionosoitusta, mutta olevansa hieman hämmentynyt palkinnon tuomasta valokeilasta, sillä hän tuntee olevansa omimmillaan hihat käärittyinä työn touhussa. Soljander-Halme korosti, ettei mitään saada aikaan yksin, vaan monipuolisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Hän jakoikin saamaansa kiitosta alueen muille tahoille, kuten Pakilan musiikkiopistolle, kouluille, Pakilan Voimistelijoille ja alueen Lions Clubeille. Alueen kehittämisen kannalta Soljander-Halme näkee keskeisenä eri toimijoiden tiiviin yhteistyön ja kannustaakin eri osapuolia tarttumaan siihen oman toimintansa sektorit rohkeasti ylittäen.  Hannele Soljander-Halme on asunut Paloheinässä vuodesta 1982 ja viihtyy alueella erinomaisesti. Hän arvostaa erityisesti metsiä, ulkoilumahdollisuuksia ja luonnon läheisyyttä. Päivätyönään Soljander-Halme on toiminut yläasteen ja lukion musiikinlehtorina Martinlaaksossa, myöhemmin vapaana taiteilijana tehden musiikkiteatteriesityksiä ja antaen piano- ja laulutunteja.  Hänen tärkeitä harrastuksiaan ovat ulkoilu ja villakoirien kasvatus. Ykkössijalla hänen elämässään on kuitenkin perhe: puoliso, kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Leijonatoiminnan hyväksi tehdystä työstä Soljander-Halmeelle on myönnetty arvostettu Melvin Jones   –jäsenyys. Kunniakirjan Hannele Soljander-Halmeelle ojensivat Pakila-Seuran puheenjohtaja Tapio Klemetti ja varapuheenjohtaja Esko Lukkari (kuvassa vasemmalla).  Onnittelukukat uusi Vuoden Pakilalainen sai taitelija Paul Envaldsin suunnittelemassa Pakila-Seuran nimikkomaljakossa. Vuoden Pakilalainen saa vuodeksi haltuunsa myös taiteilija Kaj Blomqvistin suunnitteleman pronssisen kiertopalkinnon, johon kaikkien Vuoden Pakilalaisen tittelin saaneiden nimet on kaiverrettu. Aikaisemmin Vuoden Pakilalaiseksi on valittu mm. muusikko Seppo Hovi , kirjailija Kari Hotakainen , Pakilan yläasteen rehtori Mauri Leppälä , Pakilan voimistelijoiden puheenjohtaja Kerttu Valve ja viime vuonna alueaktiivi Urpo Oksanen. Teksti ja kuvat: Erja Vuorio

Moni kulkija hieraisee silmiään Lepolantien länsipäässä Länsi-Pakilassa havaitessaan rapatun pientalon tontilla muhkeaa istuvaa härkää muistuttavan hahmon, joka kadun vierustalla näyttää vakaasti vahtivan pihapiiriä. Syvemmällä pihamaalla seisoo arvoituksellisesti hymyilevä merenneito ja koivujen välissä laskeutuu linnun poikasten luo ruokanyyttejä tuova keiju. Olemme taiteilija Alexander Reichsteinin kotipihalla. Joka vuosi joulun aikaan Reichstein rakentaa pihalle ohikulkijoiden iloksi myös Petteri Punakuonon reessä matkustavan joulupukin. – Ja tuo härkää muistuttava hahmo on oikeasti Minotaur: puoliksi härkä, puoliksi ihminen.  Kuvituksista installaatioihin Alexander Reichstein on syntynyt Moskovassa 1957. Hän on alun perin valmistunut kuvittajaksi ja graafiseksi suunnittelijaksi. Kuvitusten lisäksi Reichsteinin tuotantoon sisältyy veistoksia ja installaatioteoksia. Omien lasten myötä teoksia alkoi syntyä yhä enemmän lapsiyleisölle. Nykyisin tuotannon painopiste on kolmiulotteisessa tilataiteessa. Visuaalisen annin ohella teoksissa on monesti jokin toiminnallinen tai tekninen juju. Teokset haastavat katsojaa oivaltamaan ja osallistumaan. Työt ovat enimmäkseen suurikokoisia. Yksi ehkä parhaiten kotimaisen suuren yleisön mieleen jääneistä Alexander Reichsteinin töistä lienee Helsinki Luxissa 2016 esillä ollut ”He olivat täällä” –valoteos.   Tuolloin Sofiankadulla oli 12 Helsingin historiaan liittynyttä hahmoa. Teossarja on vuosien saatossa kasvanut ja hahmoja eri historiallisilta aikakausilta on jo 55. Hahmoja erilailla yhdistelemällä syntyy uusia teoksia. Valohahmot ovat olleet esillä eri puolilla Suomea ja mm. Ranskassa, Liettuassa, Puolassa ja tämän vuoden kesällä Jerusalemin valofestivaaleilla.   Syyskuuhun asti 1920- ja 30-lukujen kaivostyöläishahmoja on esillä Lohjan Tytyrin Elämyskaivoksessa. Kansainvälinen arvostettu ura Alexander Reichsteinin tuotanto on hämmästyttävän laaja, monipuolinen ja vaikuttava. Hänen teoksiaan on ollut ja on esillä eri puolilla maailmaa ja Suomea, osa pysyvästi. Taitelijan arvostuksesta kertovat toistuvat näyttelykutsut ja osallistumispyynnöt eri maailmankolkista. Reichstein matkustaakin paljon pystyttämässä näyttelyitään ja mm. rakentamassa lastenosastoja museoihin. Alexander Reichstenille on kotimaassa myönnetty mm. Finlandia-junior palkinto (1997), Topelius-mitali (1999) sekä Valtion lastenkulttuuripalkinto (2008). Vuonna 2016 Ruotsalaisen kirjallisuuden seura palkitsi Reichsteinin kuvituksesta lastenkirjaan ”När månen skrattade”. Yleisö tekee taiteen Alexander Reichsteinin tuotanto, joka ei ole esillä, on varastoituna ja uusiokäytettävissä yhdistelemällä elementtejä uudelleen. Näin kaikkea ei aina tarvitse tehdä alusta asti. Työtapa on myös ekologinen. Materiaaleina Reichstein käyttää mm. metallilankaa, pahvia ja kangasta. Katsojalle yllätyksenä tulee, että Reichsteinin kiveltä näyttävät patsaat ovatkin paperimassalla päällystettyä styroksia. Alexander Reichsteinille on tärkeää vuorovaikutus yleisön kanssa. Hän ei tee teoksiaan vain katsottavaksi, vaan kutsuu yleisönsä mukaan taiteeseen. Reichstenin mielestä teos ei ole valmis ennen kuin siihen on yhdistynyt katsojan panos: omalla mielikuvituksellaan katsoja ikään kuin viimeistelee teoksen. Erityisesti lapsille suunnatun taiteen osalta katsoja pääsee usein myös itse tekemään taidetta, liikuttelemaan elementtejä ja itse luomaan sitä kautta uutta. Reichstein toteuttaa myös taidekursseja ja –tapahtumia lapsille ja heidän vanhemmilleen.  Kun pyydän Reichsteinia nostamaan joitain erityisiä teoksia tuotannostaan, hän kieltäytyy kohteliaasti. ”Teokset ovat kuin lapsiani – ei isä voi nimetä yhtä lapsistaan muita rakkaammaksi”, sanoo Reichstein hymyillen. Työt ja koti saman katon alla Alexander Reichstein on asunut ja työskennellyt Suomessa vuodesta 1990. Suomeen hänet toi alun perin kaksikielisyyteen perehtyneenä kielitutkijana työskentelevän vaimon lyhyeksi tarkoitettu projekti. Perhe asui ensin Maunulassa. Kun projekteja tuli lisää ja Suomessa asuminen alkoi näyttää pysyvältä, perhe lähti etsimään asumismuotoa, jonka yhteydessä olisi taiteilijan työtila. Näin perheenpään tarvitsisi olla vähemmän poissa töidensä vuoksi. Sopiva talo löytyi Lepolantieltä 2006. Katu oli Reichsteinille tuttu aikaisemmin yksityishenkilölle tehdystä tilaustyöstä : Lepolantie 75:n katolla komeilee Reichsteinin tekemä haikaranpesä. Reichstein hankki ensin Lepolantien talosta asunnon, ullakon ja toisen autotalleista, myöhemmin koko talo on pikkuhiljaa siirtynyt perheen omistukseen. Rohkeasti peremmälle! Alexander Reichstein kokee, että visuaalisen työn valintaan sisältyy eräänlainen velvollisuus näyttää töitään yleisölle. Hänelle on tärkeää kontakti taiteen ”käyttäjiin”. Hän toivottaakin ohikulkijat tervetulleiksi katsomaan pihan teoksia tarkemmin ja jopa kurkistamaan työtiloihin, jos sieltä pilkottaa valoa tai ovi on auki. ”Ei tarvitse epäröidä tai ujostella, tervetuloa vain rohkeasti peremmälle”, kutsuu Reichstein. Alexander Reichsteinin teoksia on tarkemmin esitelty hänen omilla sivuillaan: http://www.reichstein.name . Teksti: Erja Vuorio. Kirjoitus perustuu Alexander Reichsteinin haastatteluun 1.8.2018. Kuvat: Erja Vuorio ja Alexander Reichstein. Katso kuva Reichsteinin pihan merenneidosta www.instagram.com/pakilaseura. 

Muistatko, kun toukokuussa järjestettiin Itä-Pakila-päivä Etupellon puistossa? Entä oletko osallistunut vuosittaiseen Kylätapahtumaan syyskuun alussa Pakilan yläasteen koululla? Oletko nähnyt alueen lapsilla Pakila-Seuran logolla varustettuja liivejä? Tätä kaikkea ja paljon muuta on Pakila-Seuran toiminta. Haluamme toimia alueen hyväksi laajalla skaalalla. Teemme aktiivista yhteistyötä alueen eri toimijoiden kanssa. Toimintaamme ovat tervetulleita eritaustaiset ja kaikenikäiset. Jäseneksi sitoutumattomaan Pakila-Seuraan voivat liittyä täysi-ikäiset, mutta toiminnassa alueen hyväksi voivat mainiosti olla mukana myös ei-jäsenet.    Asutko Pakila-Seuran toiminta-alueella (Pakila-Paloheinä-Tuomarinkylä) tai haluaisitko muuten toimia alueen hyväksi? Tarvitsemme mukaan toimintaan juuri sinua, Pakila-Seuran jäsen tai vasta jäsenyyttä harkitseva! Heti syksyn alussa olemme taas mukana järjestämässä perinteistä Kylätapahtumaa. Lokakuussa järjestämme Pakin talolla Kekri-juhlan. Vuoden mittaan toteutuu myös useita muita, pienempiä tempauksia. Voisitko olla mukana taustajoukoissa? Kun tekijöitä on mahdollisimman monta, pystymme tarjoamaan yhä monipuolisempaa toimintaa. Aktiiveille voimme tarjota jokaisen osaamisprofiiliin ja omiin toiveisiin sopivia itselle mieluisia tehtäviä. Miten pääset mukaan vaikuttamaan ja toteuttamaan toimintaa? Vaikuta mielipiteilläsi. Lue lisää Pakila-Seurasta Pakilan kotisivuilta ja seuraa meitä Facebookissa ja Instagramissa . Kommentoi ja jaa julkaisujamme, osallistu keskusteluun. Liity Pakila-Seuran jäseneksi. Se käy kätevästi esim. Pakilan kotisivujen kautta. Viestimme jäsenillemme aktiivisesti, joten jäsenmaksulla (15 e/v) varmistat ajantasaisen tiedonsaannin esim. asemakaavaan liittyvistä asioista, alueen tapahtumista ja keskustelutilaisuuksista. Jäsenenä pääset vaikuttamaan seuran toimintaan ja voit tehdä kehittämisehdotuksia. Tule mukaan pienryhmätoimintaan. Pakila-Seura toimii käytännössä pitkälti toimikuntien kautta. Meillä on tulevaisuus-, viestintä- ja tapahtumatoimikunnat, joihin on mahdollista osallistua oman kiinnostuksen mukaan itse valitsemassaan laajuudessa. Toimikuntiin ovat tervetulleita muutkin kuin jäsenet. Jos sinulla olisi mahdollisuus tulla esimerkiksi paistamaan makkaraa, toimimaan järjestyksenvalvojana tai tekemään muita tapahtumajärjestelyitä, ota yhteyttä tapahtumatoimikunnan vetäjään Peppi Tervo-Hiltulaan ( peppi@kasvio2000.fi ) . Jos haluaisit olla mukana toteuttamassa ja kehittämässä Pakila-Seuran viestintää, ota yhteys Erja Vuorioon (erja.vuorio@gmail.com ). Jos sydäntäsi lähellä on alueen tulevaisuus ja kehittäminen, ota yhteys Tapio Klemettiin (tapio.klemetti@gmail.com ). Kirjoita otsikkokenttään “Pakila-Seura” niin viestisi ohjautuu oikein. Osallistu kokouksiin. Pakila-Seura järjestää vuosittain sääntömääräiset kevät- ja syyskokoukset. Näihin ovat jäsenten ohella tervetulleita kuunteluoppilaina osallistumaan myös jäsenyyttä harkitsevat. Seuraa viestintäämme ja tule mukaan tulevan syksyn kokoukseen! Toiminta kotialueen hyväsi koituu yhteiseksi hyödyksi ja tuottaa hyvää mieltä tekijöille. Aluetoiminta on mukava harrastus ja tarjoaa tilaisuuden tutustua alueen muihin asukkaisiin ja toimijoihin.   Toivottavasti innostuit. Olet lämpimästi tervetullut mukaan! Teksti: Peppi Tervo-Hiltula ja Erja Vuorio               Kuva: Erja Vuorio

Tiesitkö, että nimekkäät kirjailijat ovat käyttäneet Pakilaa teostensa tapahtumapaikkana? Pakilan kotisivujen toimittaja lähti selvittämään asiaa ja etsi kesälukemisekseen kotiseutuun tavalla tai toisella liittyviä romaaneja. Niitä löytyi nopealla etsimisellä neljä: yksi historiallinen romaani, yksi rikosromaanija kaksi nykyaikaan liittyvää romaania. Lisäksi selailtavana oli yksi satukirja. Esikoisteoksessaan Mariaana, Vantaan tytär (1978) kirjailija Pirjo Tuominen herättää verevästi henkiin Tuomarinkylän kartanon ja Pakin talon ympäristön kyläyhteisön elämää 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Kirjan punaisena lankana on Tuomarinkylän kartanonherran ja tarinassa Pakin taloon asumaan kirjoitetun kauniin satulasepän lesken vuosikymmeniä kestänyt vaiherikas rakkaussuhde. Tarina on fiktiivinen, mutta kirjailija on tehnyt tarkkaa työtä historiallisten tapahtumien ja ajan kuvauksessa, joten teos tarjoaa myös kiintoisan näkökulman niin Helsingin herrasväen kuin Pakilan talollistenkin elämään maan siirtyessä Ruotsin vallasta Venäjän vallan alle.   Kirjassa esiintyvien todellisten henkilöiden, kuten sotakamreeri Johannes Weckströmin ja hänen kasvattipoikansa Jacob Alleenin, muistomerkit voi bongata Pyhän Laurin kirkon hautausmaalta. Jarkko Sipilän dekkarissa Seinää vasten (2008) komisario Takamäen murharyhmä selvittää rikoskuviota, joka käynnistyy Pakilassa sijaitsevan autiotalon autotallista löytyneestä ruumiista. Talli sijaitsee noin kilometrin päässä Pakilan Teboilista, joka vilahtelee tarinassa muutamaan kertaan. Yksi tapahtumasarja on kirjoitettu myös Paloheinän ulkoilumajan parkkipaikalle, ja Pakilantietä ajetaan suuntaan jos toiseenkin. Kirja kuvaa kaunistelemattomasti alamaailman elämää. Inhimillisyyttä tuo rikospoliisi Suhonen, joka tapauksia selvittääkseen liikkuu laillisuuden rajamailla. Testi on tarkkaa ja ammattimaista, onhan Sipilä myös toimittaja. Jotkut kymmenen vuoden takaiset kuvaukset tekniikasta hieman hymyilyttävät tämän päivän lukijaa, mutta juoni etenee jäntevästi ja pitää lukijan hyvin hereillä. Jarkko Sipilää pidetään realistisen poliisityön kuvauksen erikoisosaajana. Hän sai romaanistaan Selkä seinää vasten Vuoden johtolanka –palkinnon 2009. Elokuvaksikin tehty Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (2002) asettuu tapahtumiltaan akselille Maunula - Pakila - Maununneva. Kirjan päähenkilö varastomies Matti Virtanen tavoittelee rakoilevan avioliittonsa pelastamiseksi omakotitaloa, mikä osoittautuukin Helsingin asuntomarkkinoilla työlääksi. Unelma muuttuu nopeasti pakkomielteeksi. Kartoitettuaan perusteellisesti Pakilan pientaloaluetta Matti löytää lopulta sopivan rintamamiestalon Maununnevalta. Muutamat kahvit juodaan Pakilan Teboililla. Teksti on taattua letkeää Hotakaista: kerronnan komiikka syventää päähenkilön kujanjuoksun traagisuutta, absurdeina näyttäytyvät arkiset asiat antavat vahvaa maustetta tarinaan.  Hotakainen sai Juoksuhaudantiestä Finlandia-palkinnon 2002. Hotakaisen Juoksuhaudantietä edeltävä teos Sydänkohtauksia eli kuinka tehtiin Kummisetä (1999) on myös perusidealtaan mustan huumorin keinoin kuvattu perhetragedia ja sisältää samoja elementtejä kuin Juoksuhaudantie. Kirjan päähenkilö on Maunulassa asuva työtön laitosmies Raimo Kytöniemi, joka ihannoi väkivaltaelokuvia. Vaimo Ilona myy huonekaluja ja yrittää huolehtia kahdesta lapsesta ja perheen arjesta. Kuvio vääntyy saranoiltaan, kun ilmenee, että Kummisetä-elokuvaa tullaan filmaamaan lähialueelle eikä elokuvafriikki Kytöniemi voi olla sotkeutumatta soppaan. Kirjan voimahahmoksi, ohi jopa vahvasti kuvatun Marlon Brandon, nousee Ilona, jonka mielestä elokuvasta puuttuu kokonaan kunnon naisrooli. Hotakainen kuljettaa tarinaa läpi mielikuvituksellisten tapahtumien pitkin Pakilantietä, Maunulaa ja Pirkkolaa. Kummisetää kuvataan niin Tuomarinkylän kartanossa, Kuusmiehentiellä kuin Kokkosen puutarhalla Kyläkunnantiellä. Teos on sekä tarinallisesti että verbaalisesti niin rönsyilevä ja yltäkylläinen, että lukija joutuu välillä sulattelemaan annin runsautta. Huumorista huolimatta kirjan traaginen loppu jättää lukijan vähän ankeisiin tunnelmiin. Kari Hotakainen on kirjoittanut myös 26 satua sisältävän Satukirjan (2004), jonka ensimmäisessä sadussa Maailman synty Pikkuneiti ja Isoherra kohtaavat toisensa Pakilantien ja Ripusuontien risteyksessä ja jatkavat matkaansa Pakilan Teboilille. Pakilassa asuva kirjailija Hotakainen on haastatteluissa maininnut Pakilan Teboil-huoltamon ja sen kahvion kantapaikakseen ja jopa ”henkiseksi kodikseen”. Pakila-Seura valitsi Hotakaisen Vuoden Pakilalaiseksi vuonna 2002. Mainituissa teoksissa Pakila on todennetusti tapahtumapaikkana, mutta tällaisia kirjoja voi olla muitakin. Tiedätkö sinä romaaneja, joiden tapahtumat sijoittuvat alueellemme tai joihin alueemme muuten kiinteästi liittyy? Mikäli tiedät, olemme kiitollisia, jos vinkkaat niistä osoitteella pakilaseura@gmail.com . Teksti ja kuva: Erja Vuorio

  Luonnonläheisellä kotialueellamme Pakilassa, Paloheinässä ja Tuomarinkylässä ja lähistöllä on mukava viettää myös kesäistä kaupunkilomaa. Lasten kanssa kannattaa muistaa ainakin nämä: Kesäkuun alussa avattu Pirkkolan plotti on jokaisen aurinkoisen kesäpäivän suosikki! Uimamahdollisuuden lisäksi leikkipuisto, sisävessa ja kahvilapalvelut ovat Pirkkolan metsän ja hyvien liikenneyhteyksien varrella. Kauppaa Plotin läheisyydessä ei ole, joten omat eväät kannattaa napata ennen lähtöä mukaan. Ennen polskimista voi vierailla esimerkiksi urheilupuiston kuntoilupuistossa, pururadalla tai Maunulan uurnalehdon ruusujen äärellä.  Tiesithän, että Helsingin kaupungin leikkipuistoissa on arkisin tarjolla alle 16-vuotiaille lapsille ilmainen ruoka? Esimerkiksi alueen leikkipuistoista Etupelto on koko kesän auki, lisäksi lähialueiden Mäkitorppa ja Maunula tarjoavat koko kesän puoliltapäivin, omiin astioihin lapsille ruokaa. Lisää puistoruokailusta voit lukea täältä https://www.hel.fi/palvelukeskus/fi/Ateriapalvelut/leikkipuistoruokailu/ Tiedätkö, missä voi leikkiä, nauttia jäätelöstä sekä ihastella niin isompia kuin pienempiäkin eläimiä? Tietenkin Haltialan tilalla ! Ihana koko perheen kohde sijaitsee Vantaanjoen varrella, Paloheinästä pohjoiseen. Loppukesästä Haltialan lähellä sijaitsevilta kaupungin pelloilta voi käydä nauttimassa esimerkiksi herneitä ja keräämässä kukkia. Lue lisää: https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/muu-vapaa-aika/lemmikki-ja-kotielaimet/haltialan-kotielaintila/ Teksti. Peppi Tervo-Hiltula Kuva: Erja Vuorio

Vaikka toukokuun kesähelteet ovat jo jääneet taakse, varsinainen lomasesonki on alkanut vasta koulujen päättymisen myötä. Me Pakila-Seurassa uskomme, että kotialueemme tarjoaa myös kesällä yllättävää, mukavaa ja kiinnostavaa tekemistä ja mahdollisuuksia tutustua kohteisiin, joita muuten ei tulisi huomanneeksi. Pakkaa siis mukaan eväät ja retkimieltä ja lähde esimerkiksi kavereiden tai perheen kanssa tutustumaan näihin viiteen kohteeseen, jotka jokaisen helsinkiläisen tulisi tuntea! 1.     Pakin talo on Helsingin vanhimpia alkuperäisellä paikallaan sijaitsevia rakennuksia. Talo on rakennettu 1700-luvulla, ja sen aittojen ympäröimä pihapiiri henkii vanhan ajan tunnelmaa. Talo sijaitsee aivan leikkipuisto Etupellon läheisyydessä. Pakin talolla järjestetään juhlia ja tapahtumia - esimerkiksi toukokuussa Karoliinit vierailivat Pakin-talolla ja 7.10.2018 vietetään Kekri-juhlaa herkullisten ja notkuvien patojen äärellä. Lisää Pakin talosta voit lukea täältä: http://kaupunginosat.net/pakila/pakin-talo 2.     Onko luontosuhteesi päässyt väljähtymään talvella TV:n ääressä? Milloin halasit viimeksi puuta? Keskuspuistoon kuuluva Paloheinän metsä on vehreä, kaunis ja monipuolinen kohde. Voit retkeillä kävellen, pyöräillen tai vaikkapa lemmikin kanssa. Haltialan vanhassa aarnimetsässä voi hiljentyä luonnon ihmeiden äärelle ja tutkia monipuolista kasvistoa ja muistella kasvien nimiä ja käyttötarkoituksia. Luontopolut, Niskalan arboretum sekä Pitkäkosken ja Ruutinkosken koski- ja lehtoalueet tarjoavat hämmästeltävää kaikenikäisille. Hyvällä onnella voi päästä seuraamaan oravien tai muiden metsän pieneläinten puuhia. Kaupungin pelloilta voi loppukesästä käydä keräämässä kukkia ja maistelemassa esimerkiksi herneitä. Lue lisää: https://www.hel.fi/hel2/keskuspuisto/fin/3puistonosaalueet/ 3.     Pakilan siirtolapuutarha ja Klaukkalanpuiston ryhmäpuutarha Itä-Pakilassa ovat erinomaisia kohteita vaikka kesäiselle iltakävelylle. Kukkaloiston lisäksi pääsee ihailemaan pieteetillä hoidettuja pihapiirejä ja mökkejä. Erillisiä kaupunkilaisille vuokrattavia viljelypalstoja löytyy heti Pakilan siirtolapuutarhan vieressä sekä Elontien länsipäässä. Palstoilla voi nähdä ahkerien viljelijöiden kasvattamaa vihannes- ja kukkasatoa. Itä-Pakilan siirtolapuutarhojen läheisyydessä Vantaan joen varrella on myös Pakilan uimaranta , joka on valvomaton. Älä siis päästä esimerkiksi lapsia ilman valvontaa veteen! Lisää uimarannasta voit lukea täältä: https://www.hel.fi/static/liv/2013/Uimarantaopaste_Pakila.pdf ja siirtolapuutarhasta, sen kesäkirjastosta ja -kahvilasta https://pakila.siirtolapuutarhaliitto.fi 4.     Tuomarinkylän kartanoon voi tehdä esimerkiksi pyöräretken koko perheen voimin. Jos hevosten elämän seuraaminen, herkullinen ruoka ja sisustuskauppa kuulostavat kiinnostaville, kannattaa suunnata Tuomarinkylän kartanolle. Viikonloppuisin läheisellä vinttikoiraradalla on erilaisia koiratapahtumia. Kartanon historiasta voit lukea lisää täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomarinkylän_kartano 5.     Pyörät pyörimään! Joko olet tutustunut Helsingin kaupungin kotiseutupyöräilyreitteihin? Miltä kuulostaisi esimerkiksi Maunula-Pakilan pyöräilyreitti , joka esittelee kotiseutua sopivalla jo etukäteen valmiiksi valitulla reitillä? Lue lisää ja valitse reittisi! https://www.hel.fi/helsinki/fi/kartat-ja-liikenne/pyoraily-ja-kavely/pyorareitit/kotiseutupyorailyreitit Mitkä ovat kesäiset suosikkikohteesi alueellamme? Minne juuri sinä suosittelisit tekemään retken? Keskustelu jatkuu Pakila-Seuran Facebook sivulla - tule mukaan, jaa oma vinkkisi ja löydä uusia suosikkeja! Teksti: Peppi Tervo-Hiltula Kuva: Erja Vuorio  

Etupellon puistoon on kertynyt jo mukavasti kirpparivilttejä myyjineen, kun kello lähestyy puolta neljää. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja lämpötila hipoo hellettä. Hyväntuulinen järjestelijäjoukko organisoi paikkoja, mutta ilmassa on kevyttä jännitystä: Onko viesti Itä-Pakila-päivästä tavoittanut paikalliset asukkaat? Kun kello alkaa lähestyä viittä, on jo selvää, että Itä-Pakila-päivää osataan odottaa: ihmisiä valuu paikalle tasaisena virtana ja viiden ja seitsemän välillä järjestäjät arvioivat paikalla olleen jopa kahdeksan sataa alueen asukasta. Joukossa on niin vanhempaa väkeä kuin aivan vastasyntyneitäkin. Etupellon puistoon saatiin tapahtuman ajaksi koottua yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa monenlaista toimintaa: pomppulinna, poniratsastusta, hali- ja vetokoiria, temppurata, onnenpyörä, arpajaiset, nuorten paistamia vohveleita, herkkuja, popcorneja, keppihevosrata, hierontapiste, puistojumppa, kasvomaalausta, naruhyppelyä sekä iso kirppis. Jokaiselle pisteelle riitti kävijöitä ja esiintymisalueen edessä kuultiin raikuvia aplodeja, kun Sami Paavola, lasten lauluhetki, Tanssilan tanssiesitys sekä Pakilan Pelimannit esiintyivät. Itä-Pakila-päivää vietettiin tiistaina 22.5.18 iltapäivällä kello viiden ja kahdeksan välillä. Pakila-Seura kiittää kaikkia tapahtumaan osallistuneita, tapahtuman järjestämiseen osallistuneita sekä vapaaehtoisia lisäkäsiä, joita tarvittiin esimerkiksi arpajaisten järjestämiseen. Seuraava suurempi tapahtuma on Pakila-päivä sunnuntaina 2.9.2018 Pakilan yläkoulun pihassa. Teksti: Peppi Tervo-Hiltula Kuva: Esko Lukkari

Helsingin Wanha Warusväki ja Uudemaan Karoliinit ja Pakila-Seura aikovat tiivistää yhteistyötään. Pakin talolla 19.5.2018 järjestetty Mönstraus-tilaisuus onnistui erinomaisesti ja veti paikalle 150 henkeä. Hieno sää houkutteli mökkiviikonlopusta ja kuninkaallisista häistä huolimatta paikalle kaiken ikäisiä vanhasta sotilasperinteestä ja historiasta kiinnostuneita. Mönstraus-tilaisuudessa Ruotsi-Suomen sotilaat demonstroivat lähtöä vuoden 1742 Hattujen sotaan. Musta ruuti paukkui, varusteita ja miehiä tarkastettiin ja sotilaat harjoittelivat rynnäköintiä. Samalla paikallisia talopoikia pestattiin kuninkaalliseen armeijaan. Giv akt eli huomio ja Giv fyr eli tulta ja muut ruotsinkieliset komennot kajahtelivat Pakin talon pihalla. Yleisölle esiteltiin myös eri aikakausien upeita sotilasasuja ja aseita eli kivääreitä ja miekkoja sekä samalla myös hieman historiaa. Sotilaiden nimet tuohon aikaan saattoivat olla niinkin yksinkertaisia, että numerolla 12 pestattu sotilas sai nimekseen Tolv. Nimi saattoi olla myös vaikkapa Först, Stål, Rask tai Appelsin. Jos sotilas kaatui sodassa, saattoi saman nimen ottaa seuraava värvätty mies. Helsingin Wanhan Warusväen puheenjohtaja Wasel Arar ja Uudenmaan Karoliinien toinen keulahahmo Keimo Ahokanto , joka on myös Loviisan kaupungin Hywien asukkaiden puheenjohtaja , sanovat, että Helsingissä on todella vähän sopivia historiallisia paikkoja sotilasharjoituksiin. ”Pakin talo ainutlaatuinen” ”Tai jotain on, kuten Suomenlinna ja Seurasaari, mutta ne on niin tarkkaan museoituja, ettei siellä voi tehdä mitään. Siksi Pakin talo on hieno paikka, koska tämä on aito vanha miljöö ja täällä voi myös toimia ja harjoitella”, Arar sanoo. Pakila-Seuran puheenjohtaja Tapio Klemetti sanoo, että Wanhan Warusväen ja Karoliinien kanssa on neuvoteltu pitempiaikaisesta yhteistyöstä. ”He voisivat esiintyä seuramme järjestämissä tilaisuuksissa ja toisaalta pitää omia kokouksiaan ja harjoituksiaan Pakin talolla”, Klemetti sanoo. Wanhan Warusväen ja Karoliinien 13 hengen joukon ohella Pakin talolle saapui liki saman verran mamselleja ja piikoja. Piiat seurasivat yleensä armeijan mukana sotaretkille. He tekivät ruokaa, korjasivat vaatteita ja huolehtivat muutenkin sotilaiden arjesta. Ilman huoltojoukkoja sodat olisivat jääneet lyhyiksi. Pakin talon tilaisuudessa mukana oli useita Loviisasta saapuneita mamselleja ja piikoja. Talon pihassa porisi hernerokkapata, lankaa kehrättiin ja pientä tuotekauppaakin käytiin. Sotilaat saivat 1700-luvulla päivittäin syödäkseen esimerkiksi silavalla höystettyä soppaa sekä leipää. Piiat kehräsivät myös lankaa ja tekivät omia askareitaan sotareissujen aikana. Pakilan Martat Pakilan Marttojen ja Pakila_seuran yhteistyö on tiivistä. Mönstraus-tilaisuuden ruoka-annista vastasivat Martat. Tuula Nickberg-Kinnarinen oli pääkokkina ja hänen apunaan häärivät Helena Mattila ja Pakilan Marttojen puheenjohtaja Seija-Liisa Saukkonen . Marttojen 1700-luvun henkeen viritetty ruokatarjoilu sai kiitosta. Tarjolla oli mm. jauhelihakeittoa, kasvispannukakkuja, erilaisia hilloja, ohrakarjalanpiirakoita, sämpylöitä, munavoita, porkkanaraastetta, simaa, kotikaljaa, mehua ja vettä. ”Yhteistyössä on voimaa Pakilan alueella ja saamme enemmän väkeäkin liikkeelle”, sanoo Saukkonen. Seuraava Pakila-seuran ja Pakilan Marttojen yhteistilaisuus on syksyn Kekrijuhla Pakin talolla. Viime vuonna Kekrijuhla ja Marttojen ruokatarjoilu houkuttelivat Pakin talolle 150 henkeä. Tänä vuonna määrä odotetaan kasvavan.   Teksti ja kuva: Esko Lukkari