Kaupunki on ryhtynyt tekemään Länsi-Pakilaan suunnitteluperiaatteita. Niissä määritellään, miten ja minne olisi mahdollista rakentaa lisää.  Kun suunnitteluperiaatteet valmistuvat, on tontin omistajalla mahdollisuus hakea asemakaavamuutosta periaatteiden mukaisin reunaehdoin. Suunnitteluperiaatteet eivät muuta rakennusoikeutta eivätkä vaikuta kiinteistöveroon. Asemakaavamuutos tehdään vain, jos tontin omistaja sitä haluaa. Suunnitteluperiaatteet eivät siis pakota rakentamiseen.  Lue lisää ja osallistu keskusteluun.

Maineikkaan Korsuorkesterin ”Korsuhartauskonsertti” veti reilut sata kuulijaa Pakilan Hyvän Paimenen kirkkosaliin sunnuntai-iltana 20.10. Lämminhenkisen musiikki-illan järjestivät Pakila-Seura ja Pakilan seurakunta Urpo Oksasen johdolla. Oksanen toimi myös illan juontajana. Pääsylippuun kuului Pakilan Marttojen järjestämä kahvitarjoilu. Ympäri maata konsertoiva ja useita levyjä tehnyt, perinteistä sotilasmusiikkia ja uutta kirkkomusiikkia yhdistävä viiden miehen orkesteri otti upeasti yleisönsä liki kahden tunnin konsertissa. Kirkkosalin akustiikka toimi hyvin musiikissa. Sen sijaan näyttötaulu, jolle heijastettiin joidenkin kappaleiden sanat, oli liian matalalla, jotta yleisö olisi voinut saada kaikista sanoista selvää ja osallistua lauluun. Illan ohjelmaan kuului veteraanien terveyhdys, jonka esitti ikipakilalainen Risto Lunden . Reservin luutnantti Lunden muisteli hienosti rintamakokemuksiaan ja yleisö palkitsi hänet aplodein seisoen. Kirkkoherra emeritus Esa Siljamäki oli Pohjanmaalta asti tullut pitämään yleisölle lyhyen kenttähartauden. Korsuorkesterin komeaääniset solistit Ami Varjotie ja yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen Pepe Kovanen kostuttivat yleisön silmäkulmia muun muassa kappaleillaan Vartiossa, Jääkärin laulu, Suojelusenkeli, Elämää juoksuhaudoissa, Tumma yö, Veteraanien iltahuuto ja konsertit päättäneellä Sillanpään marssilla. Veteraanien iltahuuto laulettiin perinteiseen tapaan seisaaltaan vain rintamaveteraanien istuessa. Korsuorkesteri osasi laulattaa taidokkaasti myös illan yleisöä. Korsuorkesteri on perustettu vuonna 1990. Yhtye on musisoinut kymmenien suomalaisten eturivin solistien ja muusikoiden kanssa, tehnyt lukuisia konserttikiertueita ja levyä. Orkesterin jäsenet ovat pääosin itäsuomalaisia pienten paikkakuntien poikia, kuten kotipaikkakunnat kertovat: Valkeala, Imatra, Ruoholahti, Keuruu ja Sysmä. Jokainen orkesterin jäsen on kovan tason ammattimuusikko ja soittanut monissa eri orkestereissa. Teksti: Esko Lukkari Kuvat: Esko Lukkari ja Erja Vuorio  

Helsingin kaupunki toteuttaa 21.11. Maunula-talossa Uutta Pohjois-Helsinkiä -asukastilaisuuden . Tilaisuudessa käsitellään suuri määrä asuinympäristön kannalta erittäin merkittäviä ja kauaskantoisia hankkeita. Samassa tilaisuudessa esitellään eri kaupunginosien suunnitelmia, joille kullekin on aikataulussa varattu vain 10-15 min. Pakila-Seuran toimialueeseen suoraan vaikuttavista suunnitelmista tilaisuudessa ovat esillä: Pakilanpuiston allianssi (Pakilan ylä- ja ala-aste ja Pakilan uusi päiväkoti) Länsi-Pakilan täydennysrakentamisen suunnitteluperiaatteet Pakilan ja Tuomarinkylän luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Välitalontie 71:n asemakaavamuutos Lisäksi aiheina mm. Tuusulanbulevardi ja Raide-Jokeri. Asioiden käsittelytapa on asukkaiden aidon osallistumisen ja vaikuttamisen kannalta täysin riittämätön ja ristiriidassa Helsingin kaupungin hallintosääntöön kirjatun osallisuus- ja vuorovaikutusmallin kanssa.  Helsingin pohjoiset kaupunginosayhdistykset ovat laatineet Helsingin kaupunkiympäristön toimialalle yhteisen kannanoton asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien paremmaksi järjestämiseksi asuinympäristön suunnittelussa. Lue kannanotto täältä.    

Helsinkiläiset saavat päättää, mihin kaupunki käyttää 4,4 miljoonaa euroa. Äänestysaika on 1.- 31.10.2019. Äänioikeutettuja ovat kaikki tänä vuonna 12 vuotta täyttävät ja sitä vanhemmat helsinkiläiset. Äänestyksessä valitaan parhaat kaupunkilaisten tekemistä suunnitelmista. Äänestys tapahtuu verkossa osoitteessa omastadi.hel.fi . Osallistuvan budjetoinnin äänestys tapahtuu Helsingissä nyt ensimmäistä kertaa. Nyt jos koskaan kannattaa käyttää ääntään ja vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon! Perustiedot OmaStadi-äänestyksestä voit tarkistaa tästä . Pohjoista suurpiiriä koskevat suunnitelmat näet puolestaan tästä . Pohjoisella alueella on käytettävissä 241 860 euroa, ja sen käyttökohteista siis äänestetään. Infoa äänestyksestä on saatavissa mm. lähipäivinä jokaiseen helsinkiläiseen kotiin jaettavan Helsinki-lehden välissä tulevasta OmaStadi-liitteestä. Äänestysaineistoa ja lisäinfoa on saatavissa myös kouluista, palvelukeskuksista ja terveysasemilta. Lisätietoja äänestämisestä ja tuetun äänestämisen paikat ja tapahtumat löydät täältä .

Pakitut pakilalaiset: vasemmalla Vuoden pakilalainen 2019 Kurt Grönlund, oikealla Vuoden maineteko Pakila-Seuran toimialueella -kunniamaininnan saanut Tuomas Tuomi-Nikula. Keskellä palkinnot luovuttanut Pakila-Seuran puheenjohtaja Raimo Rahkonen. Vuoden pakilalainen on Kurt Grönlund Pakila-Seura on valinnut Vuoden pakilalaiseksi 2019 urheiluvaikuttaja Kurt Grönlundin . Kunniakirja luovutettiin Grönlundille Pakilan, Paloheinän ja Torpparinmäen yhteisessä Kylätapahtumassa Pakilan yläaseteen koululla 8.9.2019. Pakila-Seura nimeää Vuoden pakilalaiseksi alueella asuvan tai asuneen henkilön, joka on aktiivisella toiminnallaan vaikuttanut Pakilan alueen kehitykseen tai muuten toiminut yhteistyön edistäjänä alueen toimijoiden kesken. Tänä vuonna valinnan perusteena oli erityisesti pitkäaikainen työ lasten ja nuorten liikuntaharrastusten hyväksi. Onnittelupuheessaan Pakila-Seuran puheenjohtaja Raimo Rahkonen toi esiin Kurt Grönlundin monipuoliset ansiot alueemme nuorison liikuntaharrastusten edistäjänä ja johtajana. Grönlund on lähes 40 vuotta toiminut eri tehtävissä Helsingin Palloseurassa (HPS). Seuran päälaji on nykyisin jalkapallo. HPS:n toiminnassa keskeisenä on vahva paikallisuus. Yli tuhannen jäsenen HPS tarjoaa harrastusmahdollisuuden ja hyvät harrastusolosuhteet alueen lapsille ja nuorille. HPS:n toiminta on 1980-luvulta lähtien keskittynyt Pakilan, Paloheinän ja Torpparinmäen alueelle. Junioripelaajien määrällä mitattuna HPS on Helsingin neljänneksi suurin jalkapalloseura. Kurt ”Kurre” Grönlund tuli HPS:n toimintaan omien lastensa harrastuksen kautta, kuten niin monet muutkin vanhemmat. Grönlund aloitti 1980-luvun alussa ensin joukkueenjohtajan roolissa, toimi sittemmin valmentajana ja seuratoimihenkilönä. Seuran johtamiseen liittyvät tehtävät hän aloitti tultuaan valituksi johtokunnan jäseneksi vuonna 2000. Koko seuraa Kurre on luotsannut vuodesta 2008, jolloin hänet valittiin seuran puheenjohtajaksi. Hänen puheenjohtajakaudellaan seuran kehittämiseen on panostettu voimakkaasti ja seuran toiminta on muuttunut ammattimaisemmaksi, mikä on näkynyt mm. täysipäiväisten työntekijöiden palkkaamisena ja toimintaolosuhteiden kehittämisenä. Kaikkein näkyvin tämän kehittämistyön tulos on keväällä 2014 avattu oma täysimittainen keinonurmikenttä Pakilantien ja Paloheinäntien risteyksessä ja sen vieressä sijaitseva juniorikenttä.  Myös Suomen Palloliiton Helsingin piirin toimintaan Kurt Grönlund on osallistunut toimimalla pitkään kurinpitovaliokunnassa ja sen puheenjohtajana. Palloliitto palkitsi Grönlundin 2014 liiton hopeisella ansiomerkillä. Pakila-Seuran huomionosoitus on Grönlundille mieleinen. Hän tietää tehneensä paljon töitä liikunnan ja nuorten eteen. – Kiitoksia en ole kaivannut, mutta työn huomioiminen tuntuu oikein hyvältä, hän sanoo. Kurt Grönlund on asunut Paloheinässä vuodesta 1983. Hän kertoo viihtyvänsä hyvin ja arvostavansa erityisesti alueen rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä. Urheilun ohella hän ehtii myös harrastaa muuta: hän on intohimoinen elokuvaharrastaja ja vakituinen kävijä Sodankylän filmifestivaaleilla. Ihmisenä Grönlund tunnetaan nopeana ja suoraviivaisena toiminnanmiehenä, joka arvostaa erityisesti yhteisöllisyyttä. Grönlund näkee, että yhteisöllisyyttä olisi tarpeen vahvistaa myös Pakilan, Paloheinän ja Torpparinmäen eri toimijoiden kesken ja toivoo, että paikalliset yhteisöt voisivat kokoontua yhdessä pohtimaan aluetoiminnan ideoita yhteiseksi hyväksi. Vuoden maineteko Pakila-Seuran toimialueella Tänä vuonna Pakila-Seura otti Vuoden pakilalaisen valinnan ohella käyttöön uuden huomionosoituksen. Kun Vuoden pakilalaisen valintaperusteena on yleensä pitkäaikainen toiminta, halutaan uudella kunniamaininnalla kiinnittää huomiota yksittäisiin merkittäviin ajankohtaisiin tekoihin. Ensimmäisellä Vuoden maineteko Pakila-Seuran toimialueella –kunniamaininnalla Pakila-Seura palkitsi Tuomas Tuomi-Nikulan , jonka toiminnalla on ollut suuri merkitys alueen asioihin erityisesti tänä vuonna. Asukasaktiivi Tuomi-Nikulan panos oli keskeinen Pakilantien ja Kyläkunnantien risteykseen kaavaillun rakennushankkeen palauttamisessa keväällä uudelleen valmisteluun huomattavasti suunniteltua pienempänä siten, että liikennehaitat minimoidaan ja suojeltujen rintamiestalojen takatontit suojaviheralueina säästetään. Tuomas toimi asiassa sinnikkäästi ja vaivojaan säästämättä ja on muissakin yhteyksissä puolustanut kotialueemme luonto- ja kulttuuriarvoja. Pakila-Seura haluaa nostaa Tuomaksen toiminnan valokeilaan hyvänä esimerkkinä asukasaktiivisuuden vaikuttavuudesta.   Pakilaan Tuomas Tuomi-Nikula päätyi kuutisen vuotta sitten alueen luonnonläheisyyden, rauhallisuuden ja pientalovaltaisuuden vuoksi, erityisenä kiinnostuksen kohteena alueen suojellut rintamamiestalot. Perheen viihtymistä alueella tukevat toimivat sukulais- ja muut verkostot, jotka ovat lapsiperheelle tärkeitä. Tuomas toivoo alueen kehittämistä järkevästi, asukkaiden tarpeista lähtien. Hänen mielestään luonto ja viheralueet ovat entistäkin tärkeämmässä asemassa tiiviisti rakennetulla alueella. Pakila-Seuran kunniamaininnan Tuomas Tuomi-Nikula kertoo ottavansa vastaan kiitollisena ja ”fiiliksissä”. Hän iloitsee, että Pakila-Seura on ottanut käyttöön uuden palkitsemiskategorian ja toivoo, että hänen saamansa huomionosoitus rohkaisee muitakin asukasvaikuttamisessa. Alueen asioiden kehittämisessä hän nostaa esiin yhteisöllisyyden merkityksen - kuten Vuoden pakilalaiseksi valittu Kurt Grönlundkin. Tuomas peräänkuuluttaa alueen toimijoiden avointa vuoropuhelua matalalla kynnyksellä ja toivoo, että historian taakoista eri ryhmien intressien vastakkainasettelussa voitaisiin vihdoin luopua yhteisten tavoitteiden hyväksi. Teksti ja kuva: Erja Vuorio

Pakilan, Paloheinän ja Torpparinmäen yhteinen Kylätapahtuma Pakilan yläasteen koululla 8.9.2019 veti runsaasti väkeä tänäkin vuonna. Pakila-Seuran pisteellä yleisöä kiinnosti erityisesti kotiseutuaiheinen tietokilpailu. Siihen osallistui 51 henkilöä. Kilpailun palkinto, 100 e lahjakortti House of Sandwiches -ravintolaan, arvottiin oikein vastanneiden kesken tilaisuuden päätyttyä. Kilpailu osoittautui suhteellisen vaikeaksi, sillä vain kahdeksan osallistujaa vastasi täysin oikein. Onnetar suosi Seppo Lehtosta , jolle lahjakortti on toimitettu. Onnittelut voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille! Oikeat vastaukset Kilpailusta saatiin kannustavaa palautetta. Vastausten pohdinta herätti keskustelua ja jopa pientä iloista väittelyä. Osallistujat kokivat tietokilpailun mukavaksi tavaksi tuoda esiin alueen historiaa. Tässä oikeat vastaukset ja vähän taustatietoa. 1. Milloin Pakila liitettiin Helsinkiin? a) 1946 b) 1952 c) 1966 Pakila liitettiin Helsinkiin osana Helsingin suurta alueliitosta 1946, jolloin pääkaupunkiin liitettiin laajoja alueita Helsingin maalaiskunnasta. Pakilan ja Tuomarinkylän Helsinkiin liitettiin Kaarela, Tali, Pitäjänmäki, Konala, Suutarila, Pukinmäki, Malmi, Tapanila, Puistola, Viikki, Vartiokylä, Mellunkylä, Herttoniemi, Roihuvuori, Laajasalo ja Santahamina. 2. Minä vuonna asuntomessut järjestettiin Torpparinmäessä?  a) 1981 b) 1993 c) 2001 Asuntomessut, joita on järjestetty vuodesta 1970 alkaen, järjestettiin Torpparinmäessä vuonna 1981. Näyttelykohteita oli 18 ja kävijöitä 61.000. Samanaikaisesti Helsingissä oli toinen näyttelyalue Puu-Vallilassa, jossa näyttelykohteita oli vain kuusi. 3. Kuinka monta porrasta on Paloheinän kuntoportaissa? a) 170 b) 254 c) 426 Porrastreeni on nykyisin suosittu kuntoilulaji. Paloheinän kuntoportaat otettiin käyttöön 2017. Niissä on 254 porrasta. Helsingin pisimmät kuntoportaat sijaitsevat Malminkartanossa; niissä on 426 porrasta. 4. Tuomarinkylän kartano siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen vuonna 1917. Kartanon myyneen maaseutuneuvoksen nimi oli a) Kavaleff b) Kovaleff c) Kivaleff Tuomarinkylän kartanon osti 1845 venäläinen Kavaleff-kauppiassuku. Vuonna 1870 kartanon omistajaksi tuli maanviljelysneuvos Jakob Kavaleff , jonka aikana kartanoon liitettiin Haltialan ja Niskalan tilat. Jakob Kavaleff myi kartanon Helsingin kaupungille 1917. 5. Kuvan rakennus on nyt purettu. Se sijaitsi aikanaan osoitteessa a) Pakilantie 85 b) Lepolantie 16 c) Kansantie 24 Kuvan rakennus sijaitsi osoitteessa Pakilantie 85, jossa parhaillaan tehdään perustuksia uudelle kerrostalolle. Talo valmistui 1954. Sen rakennuttivat Irma ja Niilo Isrikki , jotka avasivat taloon kaupan ja muuttivat itse yläkertaan. Kaupan 220 neliössä oli maito-, liha- ja siirtomaatavaraosastot sekä tekstiili-kemikalio. Isrikit pitivät kauppaa aina vuoteen 1989 asti. 6. Kuka on kuvan esittämä henkilö? a) Yrjö Lehmussaari, Pakinkylän VPK:n ensimmäinen palopäällikkö b) Viktor Winberg, Pakin talon viimeinen isäntä c) Petter Lindgren, Pakilassa vaikuttanut legendaarinen hevosmies d) Ei kukaan mainituista Kuva esittää Pakin talon viimeistä isäntää Viktor Winbergiä (1854-1936). Winbergin kuoltua Pakin talo siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen. Kaupunki entisöi rakennuksen 1960-luvulla 1800-luvun asuun. Nykyisin Itä-Pakilassa sijaitseva Pakin talo toimii kotiseututalona, jota isännöi, hoitaa ja vuokraa Pakila-Seura. Pakinkylän VPK:n ensimmäinen palopäällikkö Yrjö Lehmussaari hoiti tehtävää 1922-1931. Petter Lindgren on fiktiivinen hahmo.

Pakila-Seura toimii mm. asuinympäristön turvallisuuden ja viihtyisyyden edistämiseksi. Olemme saaneet yhteydenottoja, joissa on tuotu esiin huolta Lepolantien yksikön vaikutuksista alueeseen. Kävimme tutustumassa yksikköön. Lepolantie 16:een kesän aikana valmistunut kerrostalo on heinäkuun lopulla saanut asukkaat: kiinteistöön on muuttanut Lassilan palvelukoti. Kyseessä on pitkäaikaissairaille mielenterveyskuntoutujille tuettuja asumispalveluita tarjoava yksikkö. Palveluntuottaja on Attendo Oy, jolla on Suomessa yli 400 hoiva- ja palvelukotia, joissa yhteensä 12.500 asukaspaikkaa. Kiinteistön omistaa Guud Invest Oy, jonka kanssa Attendo Oy on tehnyt kymmenen vuoden vuokrasopimuksen. Peruskorjauksen alta ajanmukaisiin tiloihin Talon rakennusvaiheessa informoitiin, että taloon muuttaisi tukipalveluita tarvitsevia nuoria. Attendo päätti kuitenkin sijoittaa Lepolantielle Lassilan palvelukodin, jonka aiemmissa tiloissa Kuparitiellä oli alkamassa mittava peruskorjaus. Peruskorjaus kestää 1-1,5 vuotta, jonka jälkeen yksikkö palannee Lassilaan. Takaisin muutto ei kuitenkaan ole täysin varmaa. Lepolantien tilat ovat avarat, valoisat ja viihtyisät. - Talo on rakennettu palveluasumisen tarpeisiin, joten käytössä on uudenaikainen tekniikka ja ajanmukaiset tilaratkaisut, kertoo yksikön johtaja Jyrki Kulmala . Kaikki asukkaat asuvat omissa yksiöissään, joiden koko on keskimäärin 22 neliötä. Ruokailu tapahtuu yhteisissä tiloissa. Talon pääsisäänkäynti on läntisellä sivulla. Kaikki sisätilat ovat savuttomia, tupakointi tapahtuu sisäpihalla. Keskisuuri palvelukoti Lassilan palvelukoti on avattu 2011. Yksikkö säilyttää nimensä muutosta huolimatta. Asukkaita kodissa on 30, mikä on palvelukodiksi melko tavanomainen koko. Palvelukodin toiminta on luvanvaraista, ja hoitajamitoitus säädetään yksikön toimiluvassa. Palvelun tilaaja on Helsingin kaupunki. Yksikön toimintaa valvoo sekä Valvira että AVI, joka arvioi yksikön toimintaa säännöllisesti. Henkilökunta tukee asukkaiden arkielämää yksilöllisiin hoitosuunnitelmiin kirjattujen tavoitteiden mukaisesti. Henkilökuntaa Lepolantien palvelukodissa on 12, joista kaksi on sairaanhoitajaa, loput lähihoitajia ja ohjaajia sekä kokki. Lääkäri käy yksikössä kerran viikossa. Monipuolista viriketoimintaa on tarjolla useana päivänä viikossa. Jotkut asukaista osallistuvat ulkopuoliseen päivätoimintaan, jonne he kulkevat itsenäisesti. Kuvassa Jyrki Kulmalan lisäksi palvelupäällikkö Miia Ruso ja vastuullinen sairaanhoitaja on Elisa Kaihlamäki (edessä). Pitkät hoitosuhteet Asukkaiden keski-ikä on 50 ja 60 välissä. Kaikkien asukkaiden toimintakyky on alentunut. Joillain asukkaista on mielenterveysongelmien lisäksi mm. liikuntavaikeuksia. Noin puolet asukkaista on tuetun asumisen piirissä ja puolet erityistuetun asumisen piirissä, mikä tarkoittaa, että apua tarvitaan päivittäisissä arjen rutiineissa. Erityistuettuun palveluun kuuluu, että yksi hoitaja on paikalla myös yöaikaan. Asukkaat maksavat Helsingin kaupungin määrittelemää asukaspalvelumaksua, jonka suuruus vaihtelee palvelun tasosta riippuen. ─ Asukkaiden vaihtuvuus on hyvin pientä eli hoitosuhteet pitkiä, joten henkilökunta tuntee asukkaat erittäin hyvin, mikä on suuri etu kuntoutustyössä, kertoo Kulmala, jolla on vankka kokemus mielenterveysalasta. – Myös henkilöstön vaihtuvuus on vähäistä, hän iloitsee. Statukseltaan yksikön asukkaat ovat tavallisia kuntalaisia, jotka käyttävät yhteiskunnan palveluita, kuten terveyskeskusta, Kulmala kertoo. Mitään pakkotoimia yksikkö ei voi asukkaisiin kohdistaa. Avointa vuorovaikutusta naapuruston kanssa Jyrki Kulmala sanoo ymmärtävänsä, että naapuriin muuttanut yksikkö voi aluksi herättää kysymyksiä pakilalaisissa. Aikaisemmassa sijainnissa yksikön toiminnasta ei Kulmalan mukaan käytännössä juurikaan tullut valituksia. Asukkaat eivät esimerkiksi käytä päihteitä. Hän peräänkuuluttaa avoimuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Mikäli naapurit havaitsisivat yksikön asukkaisiin liittyviä ongelmia, Kulmala pyytää ottamaan suoraan yhteyttä yksikköön, puh. 044 494 4481. – Järjestämme avajaisjuhlat talon asukkaille ja heidän läheisilleen 28.8. klo 15-17. Myös naapuruston asukkailla on mahdollisuus halutessaan osallistua, ja tässä yhteydessä voidaan talon yleisiä tiloja esitellä, Kulmala lupaa. Jos olet kiinnostunut osallistumaan tilaisuuteen, ota etukäteen yhteyttä edellä mainittuun numeroon. Teksti ja kuvat: Erja Vuorio

Kunnon terassikelit tulivat tänä vuonna myöhään, mutta vielä on kesää jäljellä! Kesäterassien määrä alueellamme on viime vuosina mukavasti lisääntynyt. Mutta minne suunnata? Jotta valinta helpottuisi, Pakila-Seuran testiryhmä lähti tutkimaan kotikylämme terassitarjontaa. Tässä kesämielellä laadittu raportti testiryhmän arvioista. Testiryhmässä oli tasapuolinen nais- ja miesedustus sekä Länsi- että Itä-Pakilasta. Testiryhmä ei tällä kertaa ollut liikkeellä ruokailutarkoituksessa. Kävimme yhteensä kuudessa kohteessa. Juomien hintatasossa ei ollut merkittävää eroa, ei myöskään palvelukokemuksessa. Erot muodostuivat miljöön kokemuksesta – ja nämä ovat toki makuasioita. Terassien aukioloajat vaihtelevat ja saattavat olla tavallisesta poikkeavat kesäaikaan, joten ne kannattaa tarkistaa ennen käyntiä. Annan kartano, Tuomarinkyläntie 18 Testiryhmämme saapui ensimmäisen kerran Tuomarinkylään polkupyörillä lämpimänä kesäkuun torstaina klo 19. Kylmät juomat jäivät silloin haaveiksi, sillä Annan kartano oli suljettu. Ravintola suljetaan tiistaista torstaihin klo 18, samoin sunnuntaisin. Pe-la ravintola on auki klo 20 asti.   Joukko muitakin asiakaskandidaatteja pyöri samaan aikaan kartanon vehreässä pihapiirissä, joten aukioloaikojen pidennys olisi varmaan monien muidenkin janoisten mieleen. Ravintola halunnee kuitenkin profiloitua ruokaravintolana. Uuden yrityksen teimme heinäkuun helteisenä lauantaina alkuillasta. Rakennuksen etupuolen aurinkoiset terassipöydät olivat silloin melko tyhjät – ehkä helteestä johtuen. Talon päädyn varjoisalla terassilla sen sijaan oli täyttä. Terassin yleisvaikutelma oli viihtyisä. Terassilta aukeaa viehättävä näkymä kauniiseen kartanonpuistoon. Jäimme miettimään terassin kulmalla olevan pienen kiinni olleen kioskirakennuksen tarkoitusta. Juomat haetaan itse baaritiskiltä. Olutvalikoima oli melko monipuolinen. Virvoitusjuoma maksoi 4 e, hanaolut 7 e ja lonkerotölkki 6 e. Kulma Keittiö & Baari, Lainlukijantie 12 Testiryhmä suuntasi seuraavaksi Torpparinmäkeen, jossa keväällä 2018 avatun kortteliravintolan terassilla oli kesäkuisena torstaina yksi vapaa pöytä. Juomavalikoima ei ollut erityisen laaja, mutta siitä löytyi testaajien makuun sopivat juomavaihtoehdot: kivennäisvesi 2,50 e, pullo nelosolutta 7 e ja pienpanimolonkero 8 e. Juomia baaritiskiltä ostettaessa palvelu oli hyvää. Juomat olivat kiitettävän kylmät ja nostivat testaajien suut hymylle. Terassi oli sinänsä siisti, mutta melko ahdas. Ravintolan miljöö kirvoitti testiryhmältä arviot ”kaurismäkiläinen” ja ”aika karu”. Vehreä lähiluonto ja sijainnin rauhallisuus lisäsivät kuitenkin viihtyisyyttä. Asiakkaina näytti olevan paljon lapsiperheitä. Monilla oli lautasella pientä iltapalaa, joista ainakin naapuripöydässä annettiin varsin kiittävät arviot. Kulmalla tiedetään olevan kunnianhimoisia tavoitteita ruokapuolella. Ravintola PPK, Pakilantie 82 Matka jatkui kohti Länsi-Pakilaa, missä pari vuotta sitten laajennetulla terassilla oli kesäkuisena iltana yksi vapaa pöytä. Pizzoistaan tunnetulla yrityksellä on Pakilassa yli 20 vuoden historia. Ravintolan ilmettä freesattiin ja nimi muuttui PPK:ksi 2015. Ostokokemus baaritiskillä oli jonkin verran hapuileva – saimme vaikutelman, että henkilö oli vasta aloittanut. Pullo kotimaista nelosolutta ja perinteinen lonkero maksoivat molemmat 5,50 e. Hintataso yllätti edullisuudellaan. Melko tilavalla terassilla oli leppoisa tunnelma, vaikka aivan vieressä kulkevan Pakilantien melu ajoittain haittasi keskustelua. Nuoret asiakkaat olivat ryhmittyneet omiin pöytiinsä ja vanhemmat omiinsa eri puolilla terassia. Testaajien omat nostalgiset muistot tutuista kulmista saattoivat vaikuttaa kokemuksen myönteisyyteen. Käyntimme jälkeen terassille on myöhemmin ilmestynyt jonkinlainen verhosisustus (kuvassa) – sen testiryhmä on nähnyt vain ohi kulkiessaan. Terassilla oli käyntimme arki-iltana yleisesti ottaen hyvin rauhallista, vain melko tasaista puheenporinaa kuului pöydistä. Viikonloppuisin ravintolassa on myös musiikkia, silloin tällöin jopa elävää musiikkia.     Wanha Pehtoori, Laamannintie 17  Muutaman viikon tauon jälkeen testiryhmämme palasi hommiin helteisenä tiistai-iltana heinäkuun lopulla. Haltialan tilalla sijaitsevan Wanhan Pehtoorin pihapiiri kuhisi väkeä. Vaihtuvuutta oli kuitenkin, joten istumapaikat löytyivät. Paikkoja on tarjolla moneen makuun: pirttipöytiä, kahden hengen puutarharyhmiä, sohvaryhmä katoksen alla, pitkä pöytä isommallekin ryhmälle. Jotkut olivat valinneet istumapaikakseen vain nurmikon. Aika moni nautti syötävää, suosituimmilta näyttivät burgerit. Myös tuoreet tuoksuvat munkit tekivät kauppansa. Iso pullo nelosolutta maksoi 8 e, iso lonkerotuoppi 8,50 ja virvoitusjuomat 3 e. Tiskillä oli jonkin verran jonoa, mutta palvelu sujui sutjakkaasti. Ainutlaatuinen maalismiljöö on kaunis katsella, ilta-aurinko paistaa lähes koko terassin laajuudelta, tunnelma oli rento ja leppoisa. Wanha Pehtoori nousi testiryhmämme ranking-listan kärkeen. Paloheinä Golfin terassi, Kuusmiehentie 13 Testiryhmä saapui Paloheinä Golfin terassille heinäkuisena arki-iltana noin kello kahdeksan. Terassilla oli mainiosti tilaa. Valikoima näytti melko suppealta, mutta tilaus tiskillä sujui nopeasti. Limu maksoi 3,2 e, nelosolut 7,5 e ja lonkero 6,3 e. Terassi oli varsin viihtyisä, avara ja siisti. Suorastaan ihmettelimme väljyyttä terassilla– näyttää siltä, että täällä golfin peluu on asiaankuuluvasti pääasia. Käyntimme aikaan pilvet olivat jo levittäytyneet taivaalle, mutta ilman aurinkoakin oli kiva katsella pelaajia. Jos iaurinko paistaa, se paistaa terassille esteettömästi, mikä voi tehdä terassilla oleilusta tukalaa. Katoksen varjoa on tarjolla vain joihinkin pöytiin. Testiryhmämme keskusteluissa terassin viihtyisyys nousi korkealle. Testikohde 6: House of Sandwiches, Pakilantie 56 Pari kertaa yritimme ilta-aikaan hakeutua testaamaan Hofsin terassia, mutta emme onnistuneet, koska kesällä ravintola on auki vain ma-pe 10-19. House on Sandwiches on vahvasti tunnettu ruokapuolestaan, joten ratkaisu on ymmärrettävä. Kävimme sitten poikkeuksellisesti testaamassa Hofsin lounasaikaan. Kaikki testiryhmämme jäsenet valitsivat keittolounaan ja juomaksi veden. Muiden juomien hintoja emme tulleet kysyneeksi, joten ne puuttuvat arviosta. Lounas oli maistuva ja kaikki olivat tyytyväisiä. Palvelu oli kohteliasta ja asiakkaat hyvin huomioivaa. Terassi on varjon puolella, mutta vielä lounasaikaan aurinko paistoi osaan pöydistä. Terassilla on vain muutama pöytä ja yksi sohvaryhmä. Koko ravintola on pieni, joten terassi on tervetullut laajennus. Erityisen viihtyisäksi Hofsin terassia ei oikein voi kehua, sillä liikehuoneistojen asiakkaat liikkuvat pöytien vieritse ja parkkipaikasta terassin erottaa vain pensaikko. Numeerisissa arvioissa on käytetty asteikkoa 4-10 (4 heikko, 10 kiitettävä). Kohde Aukioloajat Valikoima Hintataso Palvelu Miljöö Yhteensä Annan kartano ti-to 11.00-18.00 pe-la 11.00-20.00 su 11.00-18.00 9 8 8 9 8,5 Kulma Keittiö & Baari ma-to 14-22 pe 14-23 la 12-23 su 12-20 8,5 8 8 7 7,9 Ravintola PPK ma-to 10.30 -22  pe 10.30 – 23 la 11.30 – 23 su 11.30 – 22 8 9 7,5 8 8,1 Wanha Pehtoori kesällä ma-pe 8.30-23 la-su 9-23 9 8 8,5 9,5 8,8 Paloheinä Golf joka päivä 8 – 21.30 7,5 8 8 9 8,1 House of Sandwiches 24.6 – 4.8.2019 ma – pe 10 – 19 - - 8,5 7 7,8 Ryhmämme päätti testauskierroksensa tyytyväisenä. Oli mukava kokemus tutustua oman alueen palveluihin. Jotta palvelut alueellamme säilyvät, on tärkeää käyttää niitä. Seuraavaksi ryhmä suunnittelee testaavansa ruokailua. Jos haluat mukaan testiryhmään, laita viestiä osoitteeseen pakilaseura@gmail.com. Kuvat: Erja Vuorio

Vehreän Pakilamme hyvin hoidetuilla pihoilla voi nähdä monenlaisia viherpeukaloiden taidonnäytteitä. Pakilan itäiseltä rajalta löytyy kuitenkin Pakilan yleisilmeestä poikkeava idyllinen kesäkyläalue, jonka miniatyyrimökkien asukkaat ovat kirjaimellisesti luoneet puutarhaunelmansa todeksi. Huolella vaalituilla palstoilla voi ihailla vertaansa vailla olevaa kukkien väriloistoa ja bongata kasviharvinaisuuksia. Alueen kujilla kulkiessaan voi kauneuden lisäksi aistia ainutlaatuista yhteisöllisyyden tunnelmaa.   Suomen suurin siirtolapuutarha     Helsinkiin perustettiin ensimmäiset siirtolapuutarhat jo 1920-luvulla. Pakilan siirtolapuutarha on perustettu 1948. Palstoja on yhteensä 320. Suurin osa tonteista on kooltaan 400 neliötä. Pakilan siirtolapuutarha on koko maan suurin. Tontit omistaa Helsingin kaupunki, joka on tehnyt vuokrasopimuksen omistamansa maa-alueen käytöstä Pakilan siirtolapuutarhayhdistyksen kanssa vuoteen 2026 asti. Pakilan siirtolapuutarhayhdistys tekee edelleen vuokrasopimukset yksityishenkilöiden kanssa. Ehtona on helsinkiläisyys. Kullakin vuokralaisella on oikeus vain yhteen palstaan. Vuokralaisen on itse asutettava mökki, sitä ei saa vuokrata eteenpäin. Vakinaisena asuntona mökkiä ei saa käyttää. Mökin voi antaa perinnöksi ja vuokraoikeuden siirtää, edellyttäen, että perijä on helsinkiläinen. Alkuperäisen Pakilan siirtolapuutarhan viereen, Pakilan rantatien toiselle puolelle, rakennettiin 1977 toinen mökkialue, Klaukkalanpuiston ryhmäpuutarha . Uuden alueen 113 palstaa muodostavat itsenäisen yhdistyksen, mutta yhteistyö alueiden välillä on tiivistä.      Aidot mökkiolosuhteet Helsingin kaupungin rakennusvirasto on laatinut siirtolapuutarhoille mökkien tyyppikuvat ja rakennusohjeet. Mökin ulkopinnan väri on valittava hyväksytystä värikartasta. Mökin pinta-ala voi enimmillään olla 33 m2. Mökin ullakolla voi lisäksi olla matalaa nukkumatilaa. Tontille saa mökin lisäksi rakentaa varaston sekä grillikatoksen tai huoltokatoksen ja kasvihuoneen. Pakilan mökit on rakennettu sotien jälkeen, jolloin oli pula kaikista rakennustarvikkeista. Mökkien uudistustöissä onkin tullut vastaan mitä erikoisimpia rakennusmateriaaleja, kuten hedelmälaatikoita. Nykyisin mökeillä näkee myös modernia rakennustekniikkaa ja -ratkaisuja, monilla on esim. ilmalämpöpumppu. Kaikki rakennus- ja korjaustyöt käsitellään rakennustoimikunnassa, joka pitää kirjaa alueen rakennuksista ja valvoo niiden kunnossapitoa. Rakennusluvan antaa siirtolapuutarhayhdistyksen hallitus. Helsingin kaupungin vesijohto on vedetty tonttien rajalle, mistä tontin haltija saa sen halutessaan vetää sisälle asti. Vesijohto kytketään päälle säiden lämmettyä keväällä ja suljetaan syyskuun lopulla. Kasteluvesi nostetaan erikseen Vantaan joesta. Jätehuolto on järjestetty, mutta viemäriä ei alueella ole. Sähköverkko alueella on ollut alusta asti. Yhteisinä tiloina mökkiläisten käytössä ovat Vantaan joen rannassa sijaitseva sauna sekä kerhotalo, jossa on juhlatila ja kirjasto. Postia alueella ei jaeta, mutta sanomalehti tulee moniin somiin postilaatikoihin tonttien porteilla. Lähin kauppa on Yhdyskunnantien K-market. Mökeillä saa oleskella läpi talven, mutta mitään palveluita ei silloin ole saatavana eikä esim. teitä aurata. Siitä huolimatta joillain perheillä on tapana esim. viettää joulua mökillä. Puutarhaunelmia Pakilan siirtolapuutarhan puutarhasuunnitelmat on ovat maineikkaan Elisabeth Kochin käsialaa. Alkuperäinen suunnitelma ei sido omistajaa, mutta ostaja sitoutuu noudattamaan kasvillisuuden hoitoon liittyviä kaupungin määräyksiä, mm. huolehtimaan pensaiden säännöllisestä leikkaamisesta ja aidan vieruksen rikkaruohojen kitkemisestä. Rakennusten lisäksi siirtolapuutarhayhdistys valvoo myös pihoja ja puutarhoja. Siirtolapuutarhoihin hakeutuu monenlaisia ihmisiä, mutta kaikkia yhdistävänä tekijänä on kiinnostus puutarhaan ja pihalla puuhailuun. Lähes kaikilla pihoilla näkee alkuperäisen suunnitelman mukaisia omenapuita ja marjapensaita. Myös muita hyötykasveja viljellään ahkerasti, niin avomaalla kuin kasvihuoneissa. Kukkaloistoa voi ihailla läpi kesän. Joillain pihoilla on erikoistuttu ruusuihin, toisilla pioneihin tai kärhöihin. Kasviharvinaisuuksia hellitään, puutarhaneuvoja vaihdetaan eikä ”kilpavarustelua” ainakaan myönnetä. Suosittu kesänviettotapa Kesän vietto siirtolapuutarhamökillä on hyvin suosittua. Kun joku päättää luopua mökistään, ostajaehdokkaita löytyy jo valmiina mökkiläisten verkostoista. Niinpä mökit harvoin päätyvät julkiseen myyntiin. Mökin hintaan vaikuttaa eniten mökin kunto ja varustelu. Tätä nykyä Pakilan siirtolapuutarhan mökkien hinnat liikkuvat 50.000 euron molemmin puolin. Investoinnin lisäksi tulevat hoitokulut, jotka muodostuvat tontin vuokrasta (nykyisin 500-800 e/v) ja ns. ryhmämaksusta (nykyisin 350 e/v), jolla katetaan yhteiset palvelut, kuten vesijohto, jätehuolto, yhteisten alueiden ja rakennusten hoito sekä hallinto.  Mökit ovat pieniä ja useimmat kauniita kuin karamellit. Olosuhteet eivät ole hulppeat, mutta sitäkin kodikkaammat. Monet viettävät mökissä koko kesän. Kiistattomana etuna on, että sadekauden alkaessa tai kun muuten vain alkaa kyllästyttää, on mahdollisuus päästä tuossa tuokiossa kaupungille.  Aktiivinen kyläyhteisö Pakilan siirtolapuutarhayhdistys toimii vireästi, huolehtien yhteisten alueiden ja rakennusten kunnossapidosta sekä palveluiden tarjonnasta, mm. kesäkahvilasta ja kirjastosta, josta voi lainata lomalukemista tai jossa voi poiketa lukemassa aikakauslehtiä. Kerhotalolla järjestetään yhdistyksen yhteiset tilaisuudet, kuten viralliset kokoukset, juhannusjuhlat, liikuntatapahtumat jne. Tänä vuonna tarjolla on mm. joogaa ja karaokea. Kerhotaloa voi myös vuokrata perhejuhliin yms. Pakilan siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtajana toimii ensimmäistä kauttaan Kalevi Lehikoinen, jolla on ollut mökki alueella 27 vuotta. Hallitukseen kuuluu kahdeksan jäsentä, joista suurimmalla osalla on ollut mökki alueella pitkään. Käytännön toiminta jakautuu toimikuntiin, joita ovat mm. urheilu-, sauna-, tiedotus- ja kahvilatoimikunta. Kuvassa Pakilan siirtolapuutarhayhdistyksen hallituksen jäseniä kerhotalon portailla. Alarivissä vasemmalta Annu Brotherus, Veli Immonen (Klaukkalanpuiston ryhmäpuutarha), Kalevi Lehikoinen, Anne Runsas. Takana Juha ”Zacce” Saukkonen, Mikko Vuorinen ja Niklas Koppatz . Lehikoinen kertoo, että Pakilan mökeillä vuokralaisten keski-ikä on melko korkea. Lapsiperheitä alueella on vain noin 20-30. Tyypillinen mökin ostaja on eläkeikää lähestyvä pariskunta. Mökkien haltijoina myös yksin eläviä naisia, joita naapurit auttelevat tarvittaessa. Mökkiläiset edustavat laajasti eri ammattialoja. Suurin osa asuu vakinaisesti kerrostalossa, mutta joukkoon mahtuu myös rivi- ja omakotiasujia. Yhteisöllisyyden tunne alueella on vahva ja naapurisopu on säilynyt pääosin hyvänä. – Täällä tutustuu ihmisiin ja pääsee halutessaan helposti mukaan yhteisön toimintaan, mutta saa toisaalta niin toivoessaan olla omassa rauhassaan, kiittelee Kalevi Lehikoinen. Kesäkahvila kerhotalolla Vaikka et havittelisikaan itsellesi siirtolapuutarhamökkiä, tee ihmeessä kesäinen kävelyretki Pakilan siirtolapuutarhaan ja tutustu kotikaupunginosamme tähänkin antiin. Erinomainen taukopaikka on kerhotalon kesäkahvila, joka on elokuun puoliväliin asti auki sunnuntaisin klo 10-14. Kerhotalon osoite on Vaahterapolku 2. Teksti ja kuvat: Erja Vuorio

Pakilassa sijaitsee yksi kolmesta Helsingin kaupungin omasta kuntouttavaa työtoimintaa järjestävästä toimintapaikasta. Vanhan kunnostusta ja uuden valmistusta ”Me on täällä harjoitettu kiertotaloutta ennen kuin sana edes tuli yleiseen käyttöön”, sanoo Pakilan Työkeskuksen johtaja Tapani Teurokoski. Teurokoski on espoolainen, mutta kehuu estoitta Pakilaa työkeskuksen sijoituspaikkana. Paikka on liikenteellisesti hyvin saavutettavissa, toimitilat ovat asianmukaisia ja alue viihtyisä. Hän on ollut johtajana Pakilan työkeskusta vuodesta 2013 lähtien. Sitä ennen hän vastasi saman tyyppisestä toiminnasta Vihdin Nummelassa. Pakilassa työkeskus on toiminut vuodesta 1984 lähtien Jakokunnantie 26-28:ssa aiemmin muun muassa Sirolan Liikenteen varikkona toimineessa tilassa. Pakilan työkeskus vastaa esimerkiksi Helsingin kaupungin poistokalusteiden käsittelystä. Keskus uudistaa arvokalusteet muun muassa Artekit ja Billnäsit kaupungille jatkokäyttöä varten. Osa kalusteista kunnostetaan tai kierrätetään sellaisenaan uudelleenkäyttöön kaupungin eri toimialoille. Työkeskus kunnostaa vuosittain tuhansia kalusteita ja valmistaa noin 5 000 uutta kalustetta. Referenssilistalta löytyy muun muassa Ateneumin neljä metriä korkea alkuperäinen arvokas tammikaappi. Keskus on kunnostanut myös Finlandia-talon Finlandia-salin Helsinki-salin 300 istuinpenkkiä, Helsingin työväenopiston juhlasalin n. 500 istumapaikkaa jne. Pakilan työkeskus myös valmistaa uusia kalusteista sosiaali- ja terveystoimialan tarpeisiin. Kalusteet joille ei löydy käyttöä kaupungin omassa toiminnassa myydään työkeskuksen myymälästä kaikille kaupunkilaisille. Tuotemyynti laajaa ”Meillä on myynnissä tuoleja, pöytiä, sänkyjä, kaappeja hyllyjä jne.”, Teurokoski sanoo. Julkisessa myynnissä olevia tuotteita ovat poistokalusteet ja työtoiminnassa valmistetut erilaiset käyttöesineet ja lahjatuotteet, joiden raaka-aine on saatu poistoon tulevista kalusteista tai tuotannossa raaka-aineen jäämistä. Pakilan tuotteita tai poistokalusteita voi kuka tahansa käydä ostamassa liki joka arkipäivä klo 8-16 auki olevasta keskuksen myymälästä Jakokunnantiellä.   Yksi kolmesta Helsingissä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan alla toimiva Pakilan työkeskus on yksi kolmesta kaupungin kuntouttavaa toimintaa harjoittavasta kaupungin omasta toimijasta. Ne kaksi muuta ovat Uusix verstaita eli Uusix-Kyläsaari ja Uusix-Suvilahti, joissa on kerrallaan yhteensä 400- 500 kuntoutettavaa asiakasta. ”Meillä on Pakilassa vajaat parikymmentä henkilökuntaa kuuluvaa työnjohtajaa ja ohjaajaa, kaksi työvalmentajaa kuntoutusohjaaja”, sanoo Teurokoski. Pakilassa on kuntouttavassa työnomaisessa työssä kerralla keskimäärin 160-170 henkeä. Heitä valmennetaan ja tavoitteena on palaaminen työmarkkinoille. Työesteisiä, mutta työmarkkinoille paluuta yhä tavoittelevia on keskuksessa tällä hetkellä 22. Keskuksessa työskentelee myös Rikosseuraamuslaitoksen lähettämiä yhdyskuntapalvelua suorittavia henkilöitä, keskimäärin 1-2 kerrallaan. Neljäs asiakasryhmä ovat henkilöt, joille keskuksen toiminnalla tarjotaan päivittäistä mielekästä sisältöä elämään. Yhteensä Pakilan työkeskuksessa on tällä hetkellä erilaisessa kuntoutuksessa noin 210 henkeä. Koko palkallisen henkilöstön määrä on noin 30 henkeä. Arkkuja ja uurnia Työkeskuksessa tehdään myösi Helsingin kaupungin velvoitehautauksissa käyttämät ruumisarkut ja tuhkauurnat. Niitä on kumpiakin tehty noin 500 vuodessa. Keskuksessa tehdään myös metallitöitä, kuten lasten kolmiopyöriä, verhoillaan vaikkapa auton penkkejä, kudotaan mattoja, tehdään patakintaita, pehmoleluja, pöytäliinoja ja puristetaan myyntiin polttobrikettejä tuotannossa syntyvästä purusta. ”Toimitusaikamme ovat sellaisia, että esimerkiksi tilattaville tuotteille pitää varata aikaa”, Teurokoski sanoo. Työkeskuksella on myös oma kuljetuspalvelu eli kaupungin omat kuljetukset hoidetaan itse. Teurokosken mukaan hänen työnsä on antoisaa ja palkitsevaa. ”Paras palkinto on, kun saa ja voi auttaa valmentamalla ihmisiä takaisin työelämään. Täältä lähtevät menevät yleensä ns. matalan kynnyksen töihin, joita onneksi yhteiskunnassa on vieläkin tarjolla”, hän sanoo. Suomen viime vuosien talouskasvu on heijastunut Pakilan työkeskukseenkin. ”Töitä täältä lähteville on ollut aikaisempaa paremmin tarjolla, mikä on hienoa asia”, hän sanoo. Teksti ja kuvat: Esko Lukkari

Helsingin kaupunki suunnittelee uudistavansa Länsi-Pakilan koulujen ja päiväkotien tilat lähivuosina. Pakilan ala-asteen ja myöhemmin myös päiväkoti Havukan tarpeisiin tarvitaan tilapäinen rakennus korjaus- ja rakennustöiden ajaksi. Kaupunki haluaa tarjota oppilaiden ja opettajien kokeiltavaksi ja käytettäväksi uudenaikaisen joustavan ja monikäyttöisen oppimisympäristön jo väistötiloissa.   Tilapäistä koulua suunnitellaan päiväkoti Kytöniityn lähellä olevalle kentälle Aulikin puistoksi kutsutulle alueelle (Paloheinäntie 40 ja 42a välinen kenttä ja leikkipaikka). Rakennuksen tilat mitoitetaan ala-asteen 500 oppilaalle. Tavoitteena on aloittaa tilapäisen koulun rakentaminen helmikuussa 2020, mutta työkoneet ja rakentajat ilmaantuvat ”Aulikin puistoon” jo aiemmin, sen jälkeen kun rakennuslupa on myönnetty. Työt aloitetaan valmistelemalla kenttä rakentamiskuntoon, muun muassa puita kaadetaan ja leikkipaikka poistetaan tilapäisesti käytöstä.   P akilan ala-asteen on tarkoitus muuttaa väistötiloihin ensi vuoden syyslukukauden alussa eli syksyllä 2020. Keväällä 2022 olisi päiväkoti Havukan lasten vuoro muuttaa taloon. Ala-asteen 1. ja 2. luokat jäävät tuolloin rakennukseen ja jakavat sen päiväkodin kanssa. Osin kaksikerroksiseen rakennukseen on suunniteltu alustavasti muun muassa ruokailu-, käsityö- ja liikuntatilat sekä nykyaikaisia oppimisauloja ja oppimissoluja. Ajoyhteys työmaalle kulkee Paloheinäntieltä. Rakennustyömaa aidataan hyvin ja ulkopuolisten pääsy alueelle estetään. Työmaa myös estää kevyen liikenteen kulun kentän alueella.  Väistötilat toteutetaan osana Pakilanpuiston allianssihanketta, jossa kaupunki sekä hankkeen suunnittelijat ja toteuttajat jakavat yhdessä hankkeen riskit ja hyödyt. Pakilan ala-asteen rakennus (Halkosuontie 88) on tarkoitus peruskorjata ja sen viereen rakentaa laajennusosa Pakilan yläasteen käyttöön. Päiväkoti Havukka (Elontie 35) puretaan uuden päiväkoti- ja opetusrakennuksen tieltä, joka valmistuu arviolta kesällä 2023. Toistaiseksi ei ole tiedossa, onko väistötiloille käyttöä tämän jälkeen. Kun ympäristö- ja lupajaosto myöntää rakennusluvan, lupapäätös linkitetään hankkeen verkkosivuille osoitteeseen www.hel.fi/pakilan-tilat. Lisätiedot: Helsingin kaupunki kaupunkiympäristö projektinjohtaja Matti Priha p. 09 310 39705, matti.priha@hel.fi

Tänä kesänä Leikkipuisto Etupelto palvelee arkisin eli maanantaista perjantaihin kello 9-16 välillä. Ohjelmatuokioita puistossa järjestetään aamupäiväisin. Luvassa on ainakin saippuakuplatemppuilua, kitaranmaalausta, juhannusohjelmaa sekä paljon muuta mukavaa. Yksi tärkeimmistä ohjelmanumeroista on kuitenkin puistoruokailu, joka Etupellon puistossa kuten muissakin puistoissa tarjoillaan alle 16-vuotiaille maksutta. Ilmaisen aterian saadakseen lapsella tai nuorella tulee olla mukana omat ruokailuvälineet. Jos välineet ovat kuitenkin jääneet kotiin, voi niitä tiedustella ruokailun ajaksi lainaan leikkipuiston henkilökunnalta. Puistoruokailulla pitkät perinteet ja tutut suosikit 1940-luvulla aloitetulla puistoruokailulla on pitkät perinteet. Sen tarkoitus on kuitenkin taata lapsille myös koulujen loma-aikoina ravitsevaa ja monipuolista lounasta. Leikkipuiston ohjaaja leikkipuisto Etupellosta kertoo, että keskimäärin noin sata lasta syö puistossa. Huonolla ilmalla ja kasvisruokapäivinä jonoa kertyy vähemmän, joten työntekijöillä on haasteita arvioida, paljonko seuraavalle päivälle tilattaisiin ruokaa. ”Joskus voi olla 50 syöjää enemmän kuin edellisenä päivänä” ohjaaja mainitsee, ja muistuttaa, että suositumpia ruokia menee aina enemmän. ”Perusruuat vetävät koululaisia” ohjaaja kertoo ja luettelee menekin perusteella suosikkiruuiksi jauhelihakeiton, makkarakeiton, italianpadan sekä ruokalistalle palanneen perinteisen hernekeiton ”Siis sen, jossa on lihaa, ei vain porkkanaa” ohjaaja tarkentaa. Kasvisruokapäivä on linjattu Helsingissä ja se koskee puistoruokailuakin. ”Monesti kasvisruokapäivinä on enemmän pieniä lapsia syömässä” ohjaaja huomaa. Ruokalistoihin voit tutustua tästä linkistä https://ruokalistat.azurewebsites.net/#/cec864f4-193a-e711-8109-00215a9c1b6d ”Ihan parasta lihakeittoa” Testipäivä on kuuma ja aurinkoinen. Puisto on täyttynyt hyvissä ajoin, touhutuokiossa on musisoitu ja sen jälkeen maalattu yhdessä. Puoli kahdentoista jälkeen kippoja, kuppeja ja lusikoita ilmestyy enenevissä määrin puistoon. Kahluuallas hiljenee ja yhtäkkiä jono on muodostunut perinteiselle paikalle - jota me keltanokkaensikertalaiset emme toki tienneet. Ei muuta kuin jonoon jatkeeksi! Kun soppatykki aukeaa, seuraa valtava pettymys: sieltä ei ammutakaan keittoa, vaan puiston ohjaajat jakavat sitä kauhalla. Tänään jonoa on paljon, joten vaatii ohjaajilta pelisilmää annostella niin, että mahat saadaan täyteen kaikilta osallistujilta. Reilulle sadalle jaettu keittokierros päättyy 12.07. Paikalle viisitoista yli 12 saapuneet katselevat ihmeissään ympärille. Joko kaikki meni? Puistossa on rauhallista: pöytäpaikkoja riittää lähemmäs kolmelle kymmenelle, lisäksi nurmikko, istutusten reunat ja muut luovat ratkaisut, kuten keinut, kutsuvat lounastamaan ulos. Tämän on oltava paras lapsiperheravintola, jossa tälle kesälle olen käynyt! Omat seuralaiseni ovat innoissaan. Jonottaminen sujuu puistossa mallikkaasti ja pöytäpaikka löytyy. Keitto on höyryävän kuumaa ja jo ensimmäisen lusikan jälkeen neljävuotias kommentoi, että ”Tämä on ihan parasta lihakeittoa”. Vastapäinen lapsi syö hyvin, vaikka hänen vanhempansa kertoo lapsen usein kotona syövän vähemmän. Ulkona syömisessä on taikaa! Tullaan uudestaan! ”Jos olisit lapsi, suosittelisin tätä keittoa sinulle” kertoo asiantuntevasti kohta viisivuotias. ”Tämä on tosi hyvää, tosi, tosi hyvää” summaa kuusivuotias ja kysyy, joko keittoa saa lisää. Valitettavasti ei, sillä suuren suosion myötä keitto on tältä päivältä loppunut. ”Me tullaan toisenkin kerran” tietää testijoukkio ja miettii, millaiset välineet sitten otetaan mukaan. Oma vesipullo ainakin, kippo ja lusikka. Ei edes tarvitse olla lautanen, vaan mikä tahansa korkeareunainen astia käy. Monella näyttääkin olevan esimerkiksi kannellinen pakasterasia mukana. Näin keiton saa läikkymättä vaikka toiselle puolelle puistoa. Sieltä täältä kuuluu ”kiitos” ja puistossa vallinnut rauhallinen tunnelma vaihtuu kesäpäivän riehakkaaseen ilakointiin. Vesi alkaa räiskyä ja nauru raikaa. Kiitos Helsinki puistoruokailusta! Teksti ja kuva: Peppi Tervo-Hiltula

Tuoreimpien tutkimustulosten mukaan kotialueellamme asuinympäristön turvallisuus koetaan erittäin hyväksi. Pääkaupungin turvallisuustilastoa johtaa Tuomarinkylä, johon Helsingin peruspiirijaossa sisältyy Paloheinä ja Torpparinmäki. Turvallisuuden kokemus on Helsingin kymmenen parhaan alueen joukossa myös Itä- ja Länsi-Pakilassa.   Asukkaiden kokema turvallisuus omalla asuinalueella on Helsingissä ollut koko 2000-luvun erittäin hyvällä tasolla. Tuoreimman turvallisuuskyselyn (2018) mukaan turvallisuus oli parantunut edellisestä tutkimuskerrasta (2015) ja asuinalueiden väliset erot olivat supistuneet. Helsingissä on turvallisuuskokemuksen kehitystä seurattu vuodesta 2003 lähtien kolmen vuoden välein toteutetuilla turvallisuustutkimuksilla. Alueellisten erojen tarkastelu on nähty tarpeelliseksi, sillä turvallisuuden tunne vaikuttaa hyvinvointiin, päivittäisiin liikkumisvalintoihin ja jopa muuttopäätöksiin ja siten laajemmin kaupunkikehitykseen. Koetun turvattomuuden alueellista vaihtelua tarkastellaan Helsingin turvallisuustutkimuksessa 34 peruspiiriä vertaillen. Koetun turvallisuuden alue-erot näyttävät tutkimuksen mukaan varsin pysyviltä. Kymmenen turvallisimmaksi koettua peruspiiriä ovat yhtä lukuun ottamatta samat vuosina 2015 ja 2018. Samoin turvattomimmiksi koettujen kymmenen alueen joukossa on molempina tutkimuskertoina ollut samoja peruspiirejä. Turvallisimmiksi koetut alueet Helsingissä ovat Tuomarinkylä, Itä-Pakila, Ullanlinna, Lauttasaari, Vanhakaupunki, Vironniemi, Länsi-Pakila, Östersundom, Reijoja ja Munkkiniemi. Omalla alueellamme turvattomuuden kokemus on vähentynyt Tuomarinkylässä (-5,4 %) ja Itä-Pakilassa (-3,2%), mutta hieman lisääntynyt Länsi-Pakilassa (+2,5%). Vastaavasti turvallisuudeltaan heikoimmiksi koetut alueet ovat Kaarela, Vuosaari, Myllypuro, Mellunkylä, Pukinmäki, Vartiokylä, Malmi, Puistola, Jakomäki ja Oulunkylä. Näistä turvattomuuden kokemus on merkittävästi vähentynyt Mellunkylässä (-11,2 %), Malmilla (-11,5%) ja Jakomäessä (-7,4%). Lue lisää .  

Helsingin kaupungin asemakaavoituspalvelussa valmistellaan kahta uutta asemakaavan muutosta alueellemme: Pakilantien varren tiiviimpää rakentamista ja Ylätuvantien ympäristön täydennysrakentamista. 1.     Pakilantien ympäristöä pyritään tulevaisuudessa kehittämään Länsi-Pakilan eläväksi keskuskaduksi, jonka varrella on ympäristöä tiiviimpää rakentamista, palveluita ja asumista. Asemakaavamuutos koskee viittä Pakilantien varren tonttia (Pakilantie 54, 71, 76, 77 ja 78). Tonteille suunnitellaan pääosin nelikerroksisia asuinkerrostaloja, joiden katutasoon tulisi liiketiloja. Tonteilla olemassa olevat rakennukset on tarkoitus purkaa. 2.     Torpparinmäentie 1:ssä sijaitsevaan päivittäistavarakauppaan suunnitellaan laajennusta ja pysäköintialueen uudelleen järjestelyitä. Laajennustarve on noin 500 kerrosneliötä. Tontille osoitteessa Ylätuvanpolku 3 sekä sen eteläpuoleiselle pysäköintialueelle suunnitellaan täydentävää pientalorakentamista. Sihteerinpolun ja Ylätuvantien välisen kapean puistokaistaleen ja Sihteerinpolun katualueen muuttamista korttelialueeksi tutkitaan. Uusia kääntöpaikkoja suunnitellaan Ylätuvantien ja Sihteerintien päätteeksi. Ylätuvantien kääntöpaikan yhteyteen tutkitaan yleisiä pysäköintipaikkoja. Päivittäistavarakaupan läheisyydessä sijaitsevien yleisten autopaikkojen siirtämistä Pykäläpolun varteen tutkitaan. Molempia kaavamuutoksia koskien järjestetään asukastilaisuus   keski viikkona 19.6.2019 klo 17.30 – 19.00 Paloheinän kirjastolla, Paloheinäntie 22. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmat ja kaavan valmisteluaineisto on esillä 10.6.–16.8.2019 Paloheinän kirjastossa ja verkkosivuilla: www.hel.fi/suunnitelmat .

Pakilan ala- ja yläasteen ja päiväkotien Havukka ja Pakila tilojen uudistushanke etenee. Tiistaina 21.5. kokoontui Pakilan yläkoululle noin 130 ihmistä kuulemaan ja pohtimaan alueen hankkeen etenemistä. Edellinen tilaisuus aiheesta oli pidetty joulukuussa 2018, minkä jälkeen kiinteistöjen sijainteihin on tullut tarkennuksia ja osaan liikennejärjestelyistä uusia suunnitelmia. Hankkeen tavoiteaikataulun mukaisesti rakentaminen alkaa kesällä 2020 ja hankkeen valmistuttua tilat otetaan kokonaisuudessaan käyttöön elokuussa 2023. Nyt on päätetty, että rakentaminen alkaa Kytöniitystä: Aulikin puistona tunnetulle kentälle rakennetaan väistötilat noin 500 oppilaalle. Ensin väistötiloihin siirtyvät alakoululaiset (luokat 1-9). Alakoulun peruskorjauksen ja yläkoulun laajennuksen valmistumisen jälkeen "isot " 3-9-luokkalaiset palaavat nykyisen alakoulun tontille ja päiväkoti sekä 1-2-luokkalaiset jäävät odottamaan Havukan tontille valmistuvaa tilaa. Havukan tontille tulee 2-kerroksinen rakennus, johon tulee päiväkodin ja 1-2 luokan lisäksi monivammaisten koululaisten ryhmä. Halkosuontielle ja Ripusuontielle on tarkoitus rakentaa tienylityskorokkeita. Jalkakäytävättömiä sivuttaissuuntaisia katuja ei aiota leventää, eikä niihin rakenneta jalkakäytäviä. Huoli turvallisesta koulumatkasta sekä varsinkin iltapäiväkerhojen tiloista nousi kysymyksissä ja työpajoissa keskiöön. Paikalla olleet kaupungin edustajat lupasivat, että mikäli koulumatkan pituus on yli 2 km, syntyy oikeus bussilippuun. Tämä voi ymmärrettävästi olla pienille eka- ja tokaluokkalaisille hyvinkin haasteellinen tapa taittaa koulumatka. Tilaisuudessa keskustelua herätti myös huoli Ripusuontien liikenteen lisääntymisestä ja päiväkoti Havukan tontille rakennettavan lisärakennuksen aiheuttamasta käyttäjämäärän noususta. Keskustelua jatketaan varsinkin liikennesuunnittelun osalta. Käydyt keskustelut heijastelevat alueen arvoja: Pakilassa halutaan liikkua autoilla, sillä julkinen liikenne heikkoa. Suunnitelmat uhkaavat puistoja ja sitä vehreyttä, joka pakilalaisille on tärkeää. Pientä epämukavuutta on toki kestettävä hyvienkin uudistusten aikaansaamiseksi. Heikoimmassa asemassa uudistuksessa ovat pienet 1-3 luokan oppilaat ja heidän vanhempansa. Lisää tietoa: hel.fi/pakilan-tilat Teksti: Peppi Tervo-Hiltula