PITÄJÄNMÄEN KOTIKAUPUNKIPOLUT

M ä t ä j o k i

Versio 13.1.2017

26 kohdetta • 10 tietolaatikkoa • pääreitti 6 km

 

Julkaisija Pitäjänmäki-seura ry

Toimittanut ja päivittänyt Pauli Saloranta

Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille ja tahoille!

Kommentointi Markku Alatalo, Henrik Helenius, Jussi-Petteri Lappi, Marja Mosander ja Siv Nordström

Hanketta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto (2008) ja Helsingin kaupungin terveys- ja sosiaalivirasto (2008) sekä Helsingin Lähiöprojekti (2016)


(Ks. Reimarlan polusta kohteet 1. Asema ja 2. Rantarata)


1. Asemapuisto
Pitäjänmäellä on jäljellä pääkaupunkiseudun viimeinen kokonaisuutena säilynyt rautatien asemapuisto. Asemat olivat aikoinaan paikkakuntansa merkkirakennuksia ja saivat ympärilleen arvonsa mukaiset puutarhat. Oma erikoisuutensa on matalakasvuinen rautatieomenapuu.

Pitäjänmäen asemapuistoa on ehdotettu nimettäväksi VR:n pääpuutarhurina 1896–1928 toimineen Willy Nykoppin mukaan. Kokonaisuus rakennuksineen on arvioitu valtakunnallisesti merkittäväksi ja edellytetty suojeltavaksi. Näyttäviä puulajeja ovat siperianpihta, hopeakuusi ja sembramänty. Erityisen komea on satavuotias lehmuskuja, jota hoitaa kaupungin puisto-osasto. Puistosta löytyy myös kultasade, sireeneitä ja happomarjapensaita. Vehreyden keskellä on junanlähettäjien työsuhdeasunnoiksi rakennettu neljän huoneiston talo sekä sen erillinen pihasauna. Talossa asuu edelleen VR:n henkilökuntaa. Alue on ränsistynyt ja kaipaa kunnostamista. Maapohjan omistaa pääosin valtio ja se on asemakaavassa rautatiealuetta.

Pitäjänmäentien toisella puolella ovat vuonna 1993 valmistuneet HOAS:in opiskelija-asunnot. Isomman talon äänieristetyissä huoneissa asui Sibelius-Akatemian Kutomotien yksiköiden opiskelijoita.

www.hoas.fi/kohteet/pitajanmaentie-13

 
2. Marttila
Martas oli yksi Talin kylän kantatiloista. Se joutui Helsingin kaupungin omistukseen 1930. Martaksen pellolle nousi 1940-luvulla sotainvalidien ja sotaveteraanien kylä, joka täydentyi 1950-luvulla Partiotien varteen. Noin 400 hehtaarin ja 360 asukkaan Marttila on nyt yksi Helsingin parhaiten säilyneitä jälleenrakennuskauden pientaloalueita.

Partiotien kulmassa on Strömbergin työnjohtajien asunnoksi 1917 rakennettu talo, nyt yksi Pitäjänmäen vanhimmista jäljelläolevista rakennuksista. Korsutien alkuun puolestaan rakennutti pitäjänmäkeläinen rakennusmestari Viljo Viisas 1950-luvun alussa liikerakennukset, joissa toimivat mm. Elanto, leipomo, parturi–kampaamo sekä Korsu-baari eli Pikkubaari, joka laajeni sittemmin viereisen kemikalion tiloihin ja tunnettiin myös nimellä "Mätäjoen kasino". Liikehuoneistot on remontoitu asuinkäyttöön vuonna 2002.

Tietolaatikko: Jälleenrakennuskausi
Jatkosodan jälkeen 11 % Suomen väestöstä oli ilman asuntoa alueluovutusten ja pommitustuhojen vuoksi, merkittävä osa teollisuuden ja energiantuotannon kapasiteetista oli menetetty, ja materiaalipula oli suuri. Jälleenrakennuskaudella suosittiin siksi puista nk. rintamamiestaloa, jonka pystyi kokoamaan omatoimisesti talotehtaiden valmistamista elementeistä. Tyyppitaloja on muutama eri versio, joissa kaikissa savupiippu on keskellä ja neljä huonetta tulisijoineen sen ympärillä. Osa arkkitehtikunnasta piti talotyyppejä hirvittävän rumana ja kansan tyylitajua pilaavana. Käytännöllisyydessä ei sen sijaan ole moittimista. Esim. jyrkkä katto mahdollistaa ullakkokerroksen, jonka saattoi vuokrata. Talot sijoitettiin yleensä pitkänomaisten tonttien kadunpuoleiseen päähän, jotta tilaa jäi hyötypuutarhalle.


3. Tammikuja
Mottitien komean tammikujan istutti Lotta Svärd -järjestö 1940-luvulla. Paikoinlehvästöt sulkevat katutilan suojaansa holvimaisesti. Puut ovat hyvässä kunnossa, mutta vuoden 2016 myrsky kaatoi yhden niistä.

Mottitien alkupään itäpuolella on Pikkumetsäksi kutsuttu, noin hehtaarin laajuinen luonnonmukainen puisto, johon on istutettu jaloja lehtipuita vanhojen metsäpuiden sekaan.
Mottitien varressa on Sotainvalidien Veljesliiton lahjoitusvaroin rakennuttamia Mäntykoto-tyyppitaloja, valmistajana Puutalo Oy. Viestitien varrella on muutama talo pienempää Metsäkoto-tyyppiä. Nyttemmin monia niistä onkin laajennettu ja korotettu.

Tietolaatikko: Tammi

Pyökkikasveihin lukeutuva metsätammi on eurooppalainen jalopuu, jonka puuaines on erittäin kovaa. Tammenterhoja syövät monet pikkunisäkkäät ja rungon koloissa pesivät useat lintulajit. Jopa sadat hyönteislajit ovat erikoistuneet käyttämään tammea elinympäristönään, osa vasta lahopuuvaiheessa kääpien ohella. Tammen juurisienistä tunnetuimpia ovat kymmenet eri tryffelilajit.

Tammi viihtyy Suomessa nykyään enimmillään vain 30 km leveällä vyöhykkeellä rannikon tuntumassa Rauman korkeudelle saakka. Tammi levisi maahan etelästä viime jääkauden jälkeisellä lämpökaudella noin 7 000 vuotta sitten, menestyen hetken jopa Oulun korkeudella saakka. Ilmaston viilettyä nykyiselleen tammi taantui ja kuusi valtasi alaa. Tammi ehti kuitenkin saada jalansijan suomalaisessa mytologiassa: Kalevalassa mainitaan iso tammi, joka peittää auringon ja kuun. Monilla itämerensuomalaisilla, germaanisilla ja kelttiläisillä kansoilla tammi on pyhä puu.

Tammenlehvä on Suomessa rintamaveteraanien tunnus.


4. Vihdintie
Tieyhteys Helsingistä Porin suuntaan kulki vielä 1950-luvulla sekalaisia paikallisteitä pitkin Hämeenkylään saakka, josta alkoi varsinainen maantie. Perimätieto kertoo, että entisellä pääministerillä Väinö Tannerilla oli maatila Vihdissä, ja hänen ansiostaan saakka aikaan oikaisu eli nykyinen Vihdintie – hyödyntäen käyttämättä jäänyttä ratavarausta Rantaradan siirtämiseksi kauemmas vuosina 1944–52 Neuvostoliiton sotilastukikohtana olleesta Porkkalasta.

Kakkostie rakennettiin Poriin saakka 1960-luvulla ja 1970-luvulla sen mutkainen alkupää korvattiin yhdistämällä Porintie ykköstiehen Vihdin Palojärvellä. Näin nykyinen Vihdintie jäi seututieksi numero 120. Sen varressa Marttilan suojana on tiettävästi Helsingin ensimmäinen meluaita.

Helsingin yleiskaavassa 2016 päätettiin muuttaa sisääntuloväylät urbaaneiksi kaupunkibulevardeiksi ja asuttaa niiden varteen kymmeniätuhansia uusia asukkaita. Suunnitelma herätti kiihkeää keskustelua puolesta ja vastaan. Se kirvoitti jopa valtion liikenneviraston tekemään valituksen hallinto-oikeuteen. Mikäli yleiskaava kuitenkin saa lainvoiman, ensimmäisenä saattaisi toteutua juuri Vihdinbulevardi erinomaisen sijaintinsa ja muita sisääntuloväyliä pienemmän liikennemääränsä vuoksi.

www.yleiskaava.fi


Tietolaatikko: Korsutien invalidikylä
Syksyllä 1940 ruotsalaiset lahjoittivat Suomeen 2000 valmistaloa sotainvalideille. Niitä sijoitettiin 75 eri paikkakunnalle Tammisaaresta Petsamoon. Ulkoministeri Henrik Ramsayn puoliso Karin Ramsay vaikutti siihen aikaan SPR:n naiskomiteassa, joka sai tehtäväkseen perustaa invalidikylän Pitäjänmäkeen Martaksen tilan maille.

Korsutielle ja Viestitien alkuun kaavoitetut tontit arvottiin sotainvalidien kesken. Kaupungin omistamien tonttien kuukausivuokra oli alussa 400 markkaa. Invalidit joutuivat perheineen itse kaivamaan perustukset ja viemärit. 11 x 9 metrin mittaiset puutalot pystytettiin kiireessä talkoilla, joissa olivat apuna mm. teekkarit. Pian valmistumisen jälkeen alkoivat nurkat irvistää ja myös vajota. Geologit totesivat, ettei maaperä sovellu rakentamiseen, mutta talot jäivät paikalleen ja invalidit saivat lunastaa ne itselleen vuodesta 1943 alkaen. Kylässä oli normaalia nähdä eri tavoin vammautuneita miehiä, joten suhtautuminen heihin oli luontevampaa kuin muualla yhteiskunnassa siihen aikaan.
Tontit rajattiin pitkänomaisiksi, jotta niillä voisi pitää perunamaata ja hyötypuutarhaa. Istutussuunnitelmat teki Helsingin kaupungin puutarhaneuvoja Elisabeth Koch. Olipa muutamilla sikoja ja lehmäkin. SPR:n naiskomitea hoiti käytännössä kaikkia kylän asioita 1940-luvun lopulle saakka.

Nyttemmin Marttilassa on nähty kohtuullista lisärakentamista, mutta yhtään tonttia ei ole pilkottu. Muutamia alkuperäisiä puutarhoja pyritään suojelemaan. Ehkäpä vehrein kaikista on Anja ja Pertti Alangon luonnonmukainen puutarha Korsutie 34:ssä.

 

5. Inviksen sauna

SPR:n naiskomitea perusti Invalidikylän asukkaille saunan Korsutien mutkaan ja sitä varten perustettiin osakeyhtiö. Talossa oli yleinen sauna ja kaksi tilaussaunaa. Kun yli puolella invalidikylän miehistä oli käsi- tai jalkaproteesi, vitsailtiin miten löytää omansa saunan jälkeen pukuhuoneesta. Saunaa hoitivat Ilmari ja Maire Nurminen, joista Maire jatkoi Ilmarin kuoltua aina vuoteen 1979 saakka. Saunalla myytiin sitruunasoodaa, Coca-Colaa ja pilsneriä. Vihdat koko talveksi tehtiin Nurmisten Karjalohjan mökillä viikko juhannuksen jälkeen. 

Naapurissa SPR:n Kerhokodissa toimi lastenseimi ja -tarha. Sillä oli hyvin suuri merkitys varsinkin alkuvuosina ennen kuin alueen yli satapäinen lapsijoukko siirtyi kansakoulun hoiviin. Helsingin kaupunki osti kiinteistön 1964 ja jatkoi päiväkerhotoimintaa siellä aina vuoteen 2002 saakka, sittemmin kaupungin perhekotina. Alakerrassa toimii kellarikahvio–sisustuskauppa, jolla on pihalla luomukanala ja hanhitarha.

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/tarinat/korsutie22.htm

www.facebook.com/Kellarikahvio

6. Mätäjoki
Vantaanjoen entisessä uomassa virtaava Mätäjoki on Helsingin vuolain puro. Se saa alkunsa Vantaan Kaivokselasta suolta, joka on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi 2004, ja laskee Iso-Huopalahteen Talissa. Puron valuma-alue on 24,4 km2, asukkaita sillä yli 72 000 ja veden laatu olosuhteisiin nähden kohtuullinen. Siihen ohjataan kesäisin lisävettä Päijänne-tunnelista Silvolan tekoaltaan kautta 55 litraa sekunnissa virtaaman pitämiseksi riittävänä. Nykyisin myös lähes kaikki valuma-alueen hulevedet eli katujen sadevedet ohjataan sivuojien kautta Mätäjokeen.

Mätäjoki muodostaa tärkeän virkistysalueen ihmisille sekä ekokäytävän eläimille ja kasveille. Mätäjoen yläjuoksulta löytyi vuonna 2009 tieteelle uusi kovakuoriainen halavasepikkä, jota ei oltu vielä tavattu missään muualla maailmassa. Sen elinpiirin säilyttämiseksi on suojeltu 23 hehtaaria jokivarren tulvametsää. 

Harvinaisia ja uhanalaisia ovat myös useat kääpälajit sekä linnuista pikkutikka ja pensastasku. Mätäjoen pesimälajistoon kuuluvat myös näyttävät tukkasotka ja palokärki sekä laululintujemme parhaimmistoa: luhta- ja viitakerttunen sekä satakieli, joiden laulua voi kuulla alkukesän öinä. Kosteikoissa elää runsaasti hyönteisiä, joita viiksi- ja vesisiipat sekä ja pohjanlepakot saalistavat hämärän tullen. Näillä main Mätäjoki virtaa varsin luonnontilaisena. Rehevässä jokilaaksossa suurten lehtipuiden reunustamassa, syvällä virtaavassa uomassa etenee helposti haitallinen tulokaskasvi jättibalsami. Se on Himalajalla karaistunut ja räjähtävän palkonsa ansiosta levittää siemeniään tehokkaasti.

www.sll.fi/uusimaa/helsy/tulemukaan/polkuryhm/Jokipolku/Jokipolku

Tietolaatikko: Vantaanjoen kääntyminen
Salpaussselältä alkava, hämäläisten erämiesten Vantaaksi nimeämä joki syntyi, kun jääkauden lommolle painama maankuori nousi esiin Itämeren edeltäjästä Litorinamerestä. Vantaanjoki laski parintuhannen vuoden ajan Kaivokselan länsipuolelle Djupbäckin kynnyksen yli ja mereen nykyisellä Pitäjänmäellä. Maan kohoamisen jatkuessa vesi kulutti hiekkamaahan yhä syvemmän uoman, kunnes ajanlaskun alun vaiheilla saavutti kallioselänteen. Parissasadassa vuodessa virta ohjautui yhä enenevästi sen ohi itään. Vantaanjoki liittyi sen jälkeen Keravanjokeen nykyisessä Helsingin pitäjän kirkonkylässä ja sen vedet laskevat mereen Koskelassa. Jäljelle jäivät kuiva Djupbäckin uoma sekä nykyinen Mätäoja, jolla nimellä Mätäjoki alkaa Vantaan kaupungin puolella. Samalla jokilaakson monituhatvuotinen asutus taantui kulkuväylän huononemisen ja myös ilmaston kylmenemisen myötä. Vantaanjoen virtauksen heiketessä kerrostui leveän uoman pohjalle jopa 7 metrin syvyydeltä orgaanista ainesta, jota paljon pienempi Mätäjoki ei ole pystynyt kuluttamaan eikä peittämään vaan ainoastaan pitämään kosteana. Niinpä jokiuoma on osittain soistunut.

7. Kallioleikkaukset

Yrityspuisto Boleron edessä kiertoliittymässä ovat Hartwallin lahjoittamat kolme kuparista huuvaa. Oluenkeittokattiloiden kannet ovat peräisin Auran, Loimaan ja Toppilan panimoista. Hartwall piti jokin aikaa pääkonttoriaan Bolerossa,
Rautatien alikulku oli aluksi erittäin kapea. Sitä on levennetty ja syvennetty vaiheittain, viimeksi 2004–06. Samalla on tullut näkyviin yhä suurempi kallioleikkaus. Koko Etelä-Suomen kallioperä oli mukana svekofennisessä vuorijonopoimutuksessa noin 1900–1800 miljoonaa vuotta sitten. Parhaimmillaan muutaman kilometrin korkuiset vuoret ovat jo kadonneet rapautumisen ja useiden jääkausien kuluttamina. Kallioleikkauksessa on näkyvissä vaalean graniitin ja tumman kiillegneissin muodostama seoskivi eli migmatiitti. Graniitti on kiteytynyt kivisulasta eli magmasta, kun taas kiillegneissi on muodostunut muinaisen merenpohjan savensekaisista sedimenteistä. Graniitti on tunkeutunut gneissin sekaan vuorijonopoimutuksessa noin 10 km:n syvyydessä, kovassa paineessa ja noin 750°C:n lämpötilassa.

Kalliokumpareen päällä tiilinen entinen VR:n tavara-aseman rakennus oli sittemmin TVH:n varikkona ja palvelee nyt autokorjaamona. Jo muutamia vuosia on ollut vireillä asemakaavamuutos, jossa tontille suunnitellaan uutta toimistotaloa. Vanhat rakennukset säilyisivät osana uudisrakennusta.


8. Martela
Matti S. Martela perusti 1945 Tehokaluste Oy:n tuottamaan edullisia huonekaluja materiaalipulan oloissa. Samalla uusien A4-pohjaisten standardien omaksuminen johti koko konttorikalusteajattelun uudistumiseenus valmistui 2001, suunnittelijana Mauri Tommila. Avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta viestivä lasinen kaksoisjulkisivu säästää lämmitysenergiaa. Kaihdinten ja valaistuksen automaattinen säätely huomioi luonnonvalon saatavuuden säästäen näin sähköä. Koko talo toimii samalla tuotteiden näyttelytilana.

Entinen konttori Strömberginkuja 3:ssa on vuodelta 1993 ja siellä toimii nykyään aikuiskouluttaja Amiedu.

Perimätiedon mukaan Strömberginkuja 2:n vaiheilla oli seppä Rehnströmin paja, jossa vielä 1950-luvulla kengitettiin hevosia. Pajamäen nimi on peräisin tästä pajasta.
www.martela.fi/martelan-historia-1945

www.arktom.fi/#/projects/martela-building


Yhteinen tietolaatikko: Kuninkaantie
Suuri Rantatie eli Alinen Viipurintie kulki Turusta Porvoon kautta Viipuriin. Se muodostui 1300-luvulta alkaen korvaamaan vaarallista merireittiä rikkonaisessa saaristossa. Niin kuninkaalliset kuin kulkuritkin käyttivät matkoillaan tietä, jonka varressa kukoistivat kestikievarit ja aateliskartanot. Sekä Espoon että Helsingin pitäjän kirkot rakennettiin 1400-luvulla nimenomaan Suuren Rantatien ja jokiväylän risteykseen.

Helsingin kaupungin perustamisen jälkeen 1550-luvulla muodostui yhdystie Espoon Bembölestä kaupunkiin ja edelleen takaisin vanhalle tielle nykyisessä Vantaan Hakkilassa. Nämä viertotiet kasvoivat jopa vilkkaammiksi kuin Kuninkaantien pääväylä. Helsingin tulliportit olivat lännessä Töölössä lähellä nykyistä Tukholmankadun ja Mannerheimintien risteystä ja Kumpulassa lähellä nykyistä Paavalin kirkkoa.

Suomen tärkeimmän maantien käyttö vilkastui entisestään, kun 1638 Pietari Brahe järjesti postin kuljetuksen talonpoikien voimin Turun ja Tukholman välillä suoraan Ahvenanmeren yli Eckerön kautta. Yhtenäinen postitie ulottui nyt Atlantin rannalta Bergenistä valtakunnan itäisimpään kolkkaan Nevanlinnaan ja aikanaan Venäjän uuteen pääkaupunkiin Pietariin saakka. Vasta rautateiden rakentaminen 1800-luvun lopulla vei Kuninkaantieltä merkityksen valtakunnallisena pääväylänä.
fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaantie

alk.tiehallinto.fi/tiehist/rantatie.htm

9. Strömbergin pato ja patoallas
Panimoitsija Kröckel rakennutti ensimmäisen padon Mätäjoen kosken yläpuolelle vuonna 1874 taatakseen tasaisen vedensaannin uuteen panimoonsa. Patoallas ja sitä ympäröivä puisto näkivät parhaat päivänsä osana Strömbergin tehtaan edustuspuutarhaa. Vasta 2000-luvun aikana kaupunki on ottanut altaan ja sen ympäristön kunnostuksen ohjelmaansa. Suunnitelmissa on ollut muurien valaisu ja suihkulähdekin. Uoma on kaivettu tunneliin teollisuusrakennusten välissä, mutta patoaltaan reunoilla kukoistaa runsas kosteikko- ja rantakasvillisuus. 

Patoaltaan alapuolella Mätäjoki laskee vuolaana koskena alas puistoon. Kosken ylittävällä sillalla on kilometripylväs, joka kertoo vanhan Turuntien mukaiset etäisyydet: Helsinkiin 8 km ja Turkuun 163 km. Sillan sisällä on tiettävästi 1600-luvun kivisilta. Näillä main Strömbergintie noudattelee vanhan Läntisen viertotien linjausta. Talin krouvi Munkkiniemen kartanon mailla Mätäjoen kosken yläpuolella oli Pitäjänmäen varhaisin oluen anniskelupaikka, toiminnassa ainakin jo 1720-luvulla.


(Ks. Piimäen polusta kohteet 25. Strömbergin tehdas, 24. Pitäjänmäki Tower ja 23. Kalevala-koru tietolaatikoineen)

10. Koski ja Kröckelin panimo
Mätäjoen koskessa on Helsingin vesistöjen toiseksi korkein luonnollinen vesiputous, 3 metriä. Eroa patoaltaasta kosken alapuoliseen suvantoon tulee jopa 6 metriä. Erityisesti syyssateiden jälkeen vesi levittäytyy koskenniskan silokalliolta putoukseen leveälti – kuin muinainen Vantaanjoki ennen kuin sen uoma kääntyi idemmäs Silvolassa ajanlaskun alun vaiheilla. Kalliokynnyksellä on vielä käytettävissä vanhat kosken ylittävät askelkivet. Kosken alapuolella oli Munkkiniemen kartanon saha ja mylly, josta myös viereinen kallio on saanut nimensä. Munkkiniemen kartanon 1728 vuokrannut pitäjän mahtimies Petter Sund muutti myllyn panimoksi ja perusti sen yhteyteen myös Turuntien kulkijoita palvelevan kestikievarin, mutta luopui näistä 1744.

Vuonna 1874 baijerilainen panimomestari Johann Kaspar Kröckel perusti kosken alapuolelle uuden panimon, jonka möi 1889 tyttärelleen Annalle ja tämän miehelle Heinrich Blöckerille. Siitä tuli menestys. Tuotteita kuljetti peräti 22 hevosta Helsinkiin, Saloon ja Hämeenlinnaan, 1903 alkaen myös Pitäjänmäen asemalta junalla aina Tampereelle saakka. Panimolla oli Helsingissä useita oluttupia ja valikoimassa useita tunnettuja sekä harvinaisiakin olutlaatuja kuten Waldschlösschen, oma kuohuviini Champagne-Mousseux, sitruunasima ja alkoholiton pihlajanmarjamehu. Suurin asiakas oli venäläinen varuskunta Helsingissä. Myös Turuntien kulkijoille myytiin suoraan panimolta. Kerrotaankin humalaisten ajomiesten ajaneen usein kilpaa Pitäjänmäeltä eri suuntiin johtavilla maanteillä aiheuttaen vaaratilanteita. Rakennus paloi 1914, syttymissyyksi kerrotaan läheisen linnoitustyömaan räjäytystyö. Yritys myytiin ja sen toiminta loppui pian kieltolain alettua 1919.
Kestikievari Myllymäessä oli lakkautettu jo 1911 ja myös uudempi Pitäjänmäen kievari lopetettiin 1920 laajamittaisen linja-autoliikenteen alkaessa. Entinen Karkaisukuja muutettiin Pitäjänmäki-seuran aloitteesta Kröckelinkujaksi 2003 ja sen avasivat Blöckerien jälkeläiset.

Tietolaatikko: Kestikievarien hinnasto vuonna 1875
Ateria (husmanskost) 80 penniä (*)
Kahvikuppi 16 penniä
Ryyppy 12 penniä
Kannu (**) olutta 32 penniä
Kannu maitoa 40 penniä
Kannu piimää 20 penniä
Naula (**) voita 1 markka
Kananmuna 12 penniä
Naula kuivaa lihaa 32 penniä
Naula kuivaa leipää 16 penniä
Yösija hengeltä 60 penniä
Tuli uunissa 20 penniä
Talikynttilä 16 penniä
Kappa (**) kauroja 75 penniä
Leiviskä (**) heinää 75 penniä
Tallisija 20 penniä
Vaunurasva 8 penniä
Kiskonnan estämiseksi taksat vahvistettiin vuosittain käräjillä. Vuoden 1865 hintatasoon verrattaessa ruoan, yösijan ja kahvin hinta oli pysynyt samana. Piimän, maidon ja heinän hinta oli sen sijaan kaksinkertaistunut. Nyt maitokannun hinnalla sai kolme viinaryyppyä.
(*) Vuoden 1875 penni vastaa vuoden 2015 rahassa 4 senttiä.
(**) Kannu = 2 tuoppia = 2,62 litraa. Naula = 32 luotia = 425 g. Kappa = 4,58 litraa. Leiviskä = 20 naulaa = 8,5 kg (metrijärjestelmässä myöhemmin 10 kg).

11. Strömbergin puisto
Jo Talin kartanon maihin aikoinaan kuulunut, luonnontilainen jokilehto koki suurtulvan 6.8.1998, kun Pitäjänmäentien alittava putki tukkeutui voimakkaan ukkosmyrskyn seurauksena reunapenkereen sorruttua. Vesi pääsi Päivälehden arkistosäätiöön, joka oli viereisessä Teräsköysi Oy:n talossa. Sen seurauksena ja asukkaiden vaatimusten johdosta kaupunki suunnitteli alueen uusiksi sekä myös toteutti suunnitelmat vaiheittain.

Puisto avattiin nykymuodossaan 2003. Upeasti toteutetussa ja myös korkealla tasolla ylläpidetyssä puistossa on tulvankestävät kivipengerrykset ja jokea myötäilevät puiset käytävät, silta ja pato, jopa huvimaja vanhojen kilpikaarnamäntyjen suojassa. Mänty alkaa muodostaa paksua kilpikaarnaa noin 150-vuotiaasta alkaen. Tällainen aihki kestää metsäpaloja ja voi saavuttaa Etelä-Suomessa jopa 500 vuoden iän. Puistossa luonnonkasvit ovat pitkälti saaneet väistyä istutusten tieltä, mutta veden äärellä viihtyvät edelleen tutut kosteikkokasvit kuten korpikaisla, ranta-alpi ja mesiangervo. Puita on kaadettu ja kalliokynnykseltä on poistettu kasvillisuus.

Jatkossa luvassa on mm. Pitäjänmäentien alikulun uusiminen samalla, kun tien eteläreunaan rakennetaan pikaraitiotie.


12. Talin siirtolapuutarha
Kaupunkilaisten palstaviljelyaate levisi 1800-luvulla Saksasta läntisiin teollisuusmaihin osana työväen elinolojen parantamisyrityksiä. Puutarhojen suosio kasvoi Suomessakin 1930-luvulla. Niillä on merkitystä myös kotimaisten puutarhakasvien kuten omenapuiden ja karviaisten geenipankkeina.
Kaupunginvaltuusto päätti 1935 Helsingin viidennen siirtolapuutarhan perustamisesta Talin kartanon maille, maalaiskunnan puolelle ja 1936 tulevat viljelijät aloittivat savipellon muokkaamisen. Talin 241 puutarhamajan tuli olla mahdollisimman huokearakenteiset, jotta vähävaraisillakin olisi mahdollisuuksia niiden vuokraamiseen. Asemapiirustuksen laati Birger Brunila ja yleisten alueiden suunnitelman Elisabeth Koch. Vuokrasopimukset on uusittu ja ne ovat voimassa vuoteen 2027. Alue on kaikille avoinna porttien ollessa auki yleensä touko–syyskuussa kello 7–21, mutta läpikulku onnistuu vain suositun juhannusjuhlan aikaan. Liikkuminen on sallittu yleisillä käytävillä ja yhteisillä alueilla. Meneminen puutarha- ja viljelypalstoille on kielletty. Myöskään palstojen välisiä ojia ei saa käyttää kulkuteinä.

Museovirasto on todennut Talin siirtolapuutarhan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja Helsingin yleiskaavassa 2002 se luokiteltiin kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi. Vehreässä puutarhassa viihtyy mm. harvinainen pikkutikka. Rusakot ovat olleet viljelysten kiusana ja niitä on koetettu torjua mm. jousella ampumalla. Citykanitkin jo melkein etenivät tänne saakka keskustasta päin, kunnes niiden invaasio pysähtyi tautiin vuonna 2016.
talinsiirtolapuutarha.siirtolapuutarhaliitto.fi


13. Concepts of Time and Space
William Dennisukin metalliputkiteokset vuosilta 1999–2000 tuotiin paikalleen Mätäjoen ympäristötaidenäyttelyyn 2001 yhteisotsikolla Concepts of Time and Space. Siirtolapuutarhan edustan puistikosta ja purovarren metsiköstä löytyy rakennustaiteen perusmuotoja eri aikakausilta antiikista barokkiin ja nykyaikaan. Rakennelmissa kuvastuu länsimaisen arkkitehtuurin suhde tilaan ja aikaan, sekä tuon suhteen taustalla piilevät maailmankuvan muutokset.
Mätäjoki virtaa siirtolapuutarhan vierellä lehtomaisessa maastossa, jossa on runsaasti vaativaa lehto- ja korpikasvillisuutta, mutta myös puutarhakarkulaisia aidan takaa. Puron yli on rakennettu kaksi siltaa Talinlehdosta. Alueella seurataan perhoslajien elinolosuhteita. Pensaikoissa kuulee alkukesällä satakieltä.
www.kolumbus.fi/william.dennisuk/Time/Time_info.htm


(Ks. Piimäen polusta kohde 15. Talinlehdon asuinalue)

14. Suuri hopeapoppeli
Helsingin kaupungin taimitarhan puustoa on edelleen jäljellä Talinlehdossa. Yksi suurimpia on pajukasveihin lukeutuva hopeapoppeli on euraasialainen puulaji, jota tavataan Keski-Euroopasta Keski-Aasiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Kaksineuvoisena se on nopea lisääntymään ja saattaa vallata kasvupaikkoja alkuperäislajeilta. Hopeapoppeli viihtyy valoisilla paikoilla ja mieluiten kostean, ravinteikkaan maaperän. Sitä onkin Suomessa käytetty lähinnä puistopuuna. Nähtävillä on myös kaksi vanhaa rautatieomenapuuta. Niitä istutettiin aikoinaan koristamaan asemapuistoja ympäri maan. Komeat pylväshaavat ja tuuhea kuusiaita ovat taimiston ajalta.

Vieressä on pensasaidalla rajattu viljelypalsta-alue, jota hoitaa Talinlehdon palstaviljelijät ry.

 

Tietolaatikko: Talin kylästä kartanoksi

Kiitokseksi hyvästä palvelusta lahjoitti kuningas Kustaa II Aadolf alitallimestarilleen Gert von Schützille 1629 suuret maa-alueet Helsingistä. Näihin lukeutuivat mm. Munkkiniemen kartano sekä siihen kuuluvat Talin ja Konalan kylät sekä nykyiset Lauttasaari ja Meilahti. Tämä ruotsinsi nimensä Skytteksi ja sai vielä 1631 Vantaanjoen kuninkaankartanon Koskelassa ja Viikin latokartanon.

Vuoden 1680 suuressa reduktiossa kaikki lahjoitusmaat kuitenkin otettiin takaisin kruunulle. Sen jälkeen Munkkiniemi tiluksineen oli usean eri vuokraajan hallussa, kunnes vuonna 1775 Viaporin linnoituksen rahastonhoitaja, sotakamreeri ja sittemmin hovioikeuden asessori Gabriel Nyberg osti Reimarsin, Martaksen ja Lassaksen tilat ja muodosti niistä Talin kartanon.

 

15. Talin golfkenttä

Helsingin kaupungin ostettua Talin kartanon sen pelloille rakennettiin Suomen ensimmäinen kolopallokenttä. Avauskilpailu lyötiin 1937. Kaikkiaan 55 hehtaarin alue on vuokrattu Helsingin Golfklubille, johon kuuluu noin tuhat aktiivipelaajaa eikä jäsenmäärää voida enää kasvattaa.

Golfklubin ylläpitämällä 18-reikäisellä kentällä käydään vuosittain lukuisia kansallisen ja kansainvälisen tason kilpailuja. Huolellisen hoidon ansiosta miljöö on säilynyt avoimena ja puistomaisena. Kentän halki kulkee kaikille avoimia ulkoilureittejä. Niillä kulkiessa kuitenkin varoituskyltit ja fore-huudot kannattaa ottaa vakavasti.

Golfaajien lisäksi viheriöillä viihtyy meriharakka, joka on levittäytymässä ulkoluodoilta kaupunkeihin pesien kallioita muistuttavilla rakennusten katoilla.


16. Talin kartanon päärakennus ja puisto

Nykyisen päärakennuksen vanhimmat osat ovat 1820-luvulta. Kartanon perustaja Gabriel Nyberg toteutti talon ja meren väliin pienen englantilaisen maisemapuutarhan huvimajoineen ja myös viljeli Suomen ensimmäiset puutarhamansikat jo 1780-luvulla.

Munkkiniemen Ramsayt hallitsivat Talia 1871–1930. He laajensivat päärakennusta lisäämällä siihen kaksikerroksisen puisen osan, verannat ja normannilaistyylisen tornin. Päärakennuksessa toimii kaikille avoin ravintola. Kiviseen viljamakasiiniin 1700-luvulta on suunniteltu kahvilaa.

Kartanonmäen länsirinteessä kasvaa Helsingin seudun paksuin tammi. Sen ympärysmitta rinnankorkeudelta oli 554 cm vuonna 2001 ja 616 cm vuonna 2013, korkeus 23,5 m. Ikää puulla on ainakin parisataa vuotta. Kartanon portin lähellä on myös 21,5-metrinen saarni, jonka ympärysmitta on 454 cm.

Pitäjänmäki-seura on järjestänyt vuodesta 2015 alkaen kartanolla suuren laskiaistapahtuman yhteistyössä golfklubin, SPR:n ja kaikkien lähiseudun kaupunginosayhdistysten kanssa.

17. Mätäjoen alajuoksu
Talin kartanon vanha kivisilta on jäljellä, samoin kartanon vanha kiviaita ja portinpylväät sekä kartanoon johtava koivukuja. Yläjuoksun puolella on siirtolapuutarhan sauna, jota vuokrataan myös yksityiskäyttöön.

Tätä joen osuutta on jo vuonna 2008 parannettu asettelemalla virtaan kiviä vaelluskalojen nousun helpottamiseksi. Strömbergin kosken alajuoksulle on jo pariin otteeseen istutettu taimenia. Toukokuussa 2013 Teknoksen maalitehtaalta pääsi sadevesiviemärin kautta jokeen noin tuhat litraa liuotinkemikaalia, joka tappoi lähes koko kalakannan ja haittasi myös pesimälinnustoa sekä kasvillisuutta. Yhtiö osallistui sen jälkeen kunnostuksiin, joiden myötä olosuhteet ovat nyt entistä ehommat: mm. kutupaikkoja sekä suojakivikkoja on lisätty. Kalakanta onkin nyt elpymässä ja taimenet voivat taas palata mereltä kotijokeensa.

Hyvinä lumitalvina sillan yli kulkee latu, jota pitkin pääsee pohjoisessa Haagan ja Kaarelan kautta Helsingin Keskuspuistoon, sieltä edelleen Vantaalle ja aina Nuuksion erämaihin saakka.

Kivisilta on noin kolme metriä merenpinnan yläpuolella. Jos merivesi nousee 1,1 metriä normaalitasonsa yläpuolelle, jää Mätäjoen matala suistoalue ja osa golf-kentästä veden alle. Jos vesi nousee 3 metriä, mm. Talinranta tarvitsee suojausta.

www.kaupunginosat.net/pitajanmaki/8-pitjnmki/kaupunginosan-uutisia/2321-kannanottomme-matajon-tilanteesta

www.tuomasheinonen.com/blog/tag/matajoki/

www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tyoraportit/matajoen_sahkokoekalastus_syksy.pdf


18. Siirtolapuutarhayhdistys

Puutarhaviljelijöiden yhdistys perustettiin 1936. Se hankki alueelle puhelinkioskin ja palkkasi postinkantajan sekä järjesti valaistuksen, omenavartiot, palstanhoitokilpailun jne. Kerhorakennukseksi kaupunki lahjoitti Talin kartanon renkituvan 1800-luvun alusta. Rakennus on palvellut aikoinaan mm. kartanon kouluna ja opettajan asuntona. Muutospiirustukset, samoin kuin vesitornin ja talousrakennusten suunnitelmat on signeerannut kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher.

Yhdistyksen ensimmäisessä kesäjuhlassa oli mukana 300 henkeä. Tanssilava rakennettiin talkoilla 1949 ja sauna valmistui 1950 rakennusmestari Martti Koivuniemen suunnitelman mukaan. Palveluita ja mukavuuksia on lisätty vähitellen. Kesäkahvila entisessä vesitornissa aloitti 1960 ja pienoisgolf 1968, molemmat lopetettiin 1980-luvulla. Vesivessa avattiin 1991. Talin juhannusjuhla on kaikille helsinkiläisille avoin kesäinen tapahtuma juhannuskokkoineen.

Yksi edustavimpia ja kasvilajeiltaan erikoisimpia palstoja oli sieniprofessori Toivo Rautavaaran (1905–87) nyttemmin hävinnyt puutarha alueen eteläreunalla. Rautavaara oli terveiden elintapojen ja luonnonmukaisen viljelyn varhaisia kellokkaita Suomessa. Hänen teoksensa Mihin kasvimme kelpaavat (1942) oli pula-ajan klassikko.

talinsiirtolapuutarha.siirtolapuutarhaliitto.fi/yhdistys/historia/

19. Pajamäki

Vuonna 1957 vahvistettiin Pajamäen asemakaava, jonka suunnitteli Toini Raunisto. Pajamäkeen nousi valtion takaamin lainoin Arava-asuntoja mm. Strömbergin työsuhdeasunnoiksi. Rakennukset ovat ajalleen tyypillisiä paikalla muurattuja kerrostaloja. Pihat voitiin jättää vehreiksi, sillä autopaikkoja tarvittiin vähemmän kuin nykyään. Yleiskaavassa 2002 Pajamäki luokiteltiin kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi. Kaupunki onkin laatinut ohjeet vanhan rakennuskannan ja lähiympäristön peruskorjaamista varten.

Nyt noin 1 500 asukkaan Pajamäessä pyritään täydennysrakentamisella lähipalveluiden säilymiseen ja asuntotarjonnan monipuolistamiseen. Tyhjälle koulutontille Poutamäentie 10:ssä valmistui asuinkerrostaloja 1998, suunnittelija Petri Rouhiainen, toteuttaja Asuntosäätiö.

Pajamäen oma kaupunginosayhdistys perustettiin 1960. Sen näkyvin ponnistus on vuotuinen Pajamäki-päivä. Keskuspuiston yläpäähän sijoitettiin lähiön 40-vuotisjuhlissa Lions Clubin lahjoittama alasin. Korttelikapakka Vanha Paja toimii edelleen. Pajamäen Pallo-Veikot on Länsi-Helsingin johtava junioritoimintaan keskittynyt jalkapalloseura, perustettu 1969. Seuran edustusjoukkue pelaa VI-divisioonassa kaudella 2017.

www.pajamäki.fi/pajamaki-seura-ry

www.ppv.fi/seura/91173/seuran-esittely

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/muut/ppv30vuotta.htm

Tietolaatikko: Metsälähiöt
Sodan jälkeen Helsinkiin suuntautui voimakas muuttovirta. Kaupungin saatua 13 564 hehtaaria lisää maata naapureiltaan suuressa alueliitoksessa 1946 päästiin suunnittelemaan moderneja asuma-alueita entistä kauemmas keskustasta. Samalla vastattiin kantakaupungin pahenevaan asuntokurjuuteen.

Metsäkaupunki-ihanteen mukaisesti tavoitteena oli yhdistää kaupunkielämän mukavuudet luonnonläheiseen elämään. Periaatteena oli rakennusten sijoittelu vapaasti maastoon sekä lähipalveluiden tuominen kävelyetäisyydelle kaikista asunnoista. Alussa lähipalvelut olivatkin monipuoliset, mutta vuosikymmenten kuluessa ne ovat vähentyneet ostovoiman valuessa suurmarketeihin.


20. Maa
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan suunnittelemaan ja Helsingin kaupungin rakennusviraston ylläpitämään aurinkokunnan pienoismalliin kuuluvat Maa ja Kuu mittakaavassa 1 : 1 miljardi asennettiin paikalleen vuonna 1992. Aurinkona on 140-senttinen teräspallo 20 metriä korkean pylvään nokassa 146,9 metrin päässä Patterimäessä. Myös muut sisäplaneetat löytyvät Pajamäestä ja muutkin noin 6 km:n säteellä. Ne on sijoiteltu niin, että periaatteessa kultakin planeetalta on näköyhteys Aurinkoon.

www.ursa.fi/tahtitieteesta/aurinkokuntamalli/maa.html

21. Patterimäki
Kallion laki kohoaa 39 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen reunalta aukeaa näköaloja Espooseen ja Turuntielle. Kallion lakea kiertää 1914–17 rakennetun Helsingin maa- ja merilinnoituksen tukikohtaan XXXV kuuluvia yhdys- ja taisteluhautoja. Tehtävänä on ollut valvoa Rantarataa ja Turuntietä varsinaisen etulinjan sijaitessa Leppävaarassa ja Konalassa. Asemaan johtaa huolella kivetty ns. tykkitie nykyisen Pitäjänmäentien mutkasta. Linnoitus on rauhoitettu muinaismuisto.

Jatkosodan aikana Patterimäellä toimi ilmatorjuntapatteri "Paja" Pitäjänmäen aseman ja Strömbergin tehtaan suojana, aseistuksenaan 4 kpl venäläisiä SŠkoda 76K31-tykkejä. Niitä avustivat Kokkokalliolle ja Mäkkylän Komendantinmäelle sijoitetut valonheittimet. Patterimäellä palvelivat mm. tykkimies Tauno Palo sekä luutnantti Touko Laaksonen "Tom of Finland", joka sai 4. luokan vapaudenristin talven 1944 torjuntataisteluista. Sodan jälkeen Patterimäellä oli kommunistisen työväenyhdistyksen tanssilava. Mäen länsipuolella oli lähde, josta pajamäkeläiset kävivät vielä 1970-luvulla hakemassa juomavettä.

Patterimäen päällä on Ursan aurinkokuntamallin aurinkona 140 cm:n läpimittainen, teräsputkista tehty pallo 20 metriä korkean pylvään nokassa. Rakennusvirastolla on hiekkasiilo entisessä puolustusvoimien luolassa. Siilon täyttöaukko on kallion laella.

Linnoitusalueen laella on myös Helsingin edustavin kallioketo. Sata vuotta sitten raivatussa maastossa viihtyy 35 eri ketolajia ahdekaunokista tuoksusimakkeeseen ja ukontulikukkaan. Jatkuvasta hoidosta huolimatta horsma, nokkonen ja pujo rehottavat paikoitellen syrjäyttäen ketokasvillisuutta. Linnoittajien jäljiltä lienee kallionkoloon juurtunut myös tupakka.
www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/muut/patterinmaki.htm

www.ranneliike.net/teema/syysretki-tom-of-finlandin-sota-ajan-palveluspaikalle?aid=11959

www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002829377.html


Yhteinen tietolaatikko: Helsingin maa- ja merilinnoitus

Tietolaatikko: Helsingin suurpommitukset
Helmikuussa 1944 Neuvostoliiton kaukotoimintailmajoukot hyökkäsivät Helsinkiin Leningradin suunnasta kolmena yönä 10 päivän välein keskimäärin 700 koneella ja pudottivat 16 500 pommia, joista 7 000 palopommeja, yhteispainoltaan 2 600 tonnia. Nämä olisivat riittäneet tuhoamaan kokonaan silloisen kaupunkialueen Katajanokalta Taka-Töölöön aikaansaaden kymmenientuhansien siviilien kuoleman. Vihollisen tavoitteena oli näin murtaa kansan taistelutahto ja saada Suomi antautumaan ilman vaivalloista maahyökkäystä.

Helsinkiä puolustavalla Ilmatorjuntarykmentti 1:llä oli käytössään kaupungin kokoon nähden Euroopan tiivein ilmatorjunta: 76 raskasta ja 20 kevyttä it-tykkiä sekä modernit saksalaiset tutkat. Taktiikkana oli ampua laajoja sulkuja ennalta määritellyille etäisyyksille kapteeni Aake Pesosen hiomalla menetelmällä. Lisäksi Vuosaaressa poltettiin viimeisenä pommitusyönä hämäyksenä suuria kokkoja. Kahtena jälkimmäisenä yönä apuna oli myös 12 saksalaisia yöhävittäjää, joiden merkitys oli ennen kaikkea psykologinen. Suurin osa neuvostolentäjistä pelkäsi yhtenäistä sulkutulta, jota vielä tehostettiin kirkkailla valokranaateilla ja valonheittimillä. On arvioitu, että jopa 95 % kääntyi pois pudottaen pomminsa mereen tai sivumaastoon. Yhteensä noin 100 konetta kuitenkin pääsi läpi. Niistä 20 ammuttiin alas ja lisäksi 10 jäi muuten matkalle. Pommituksissa kuoli 146 ihmistä ja 356 haavoittui, suurin osa ensimmäisessä hyökkäyksessä. Vain 109 taloa tuhoutui täysin. Ilmatorjuntapiireissä tätä torjuntavoittoa pidetään Helsingin ihmeenä.
fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset


22. Finnvox
Pajamäen teollisuusalueella Takkatien ja Arinatien varressa toimii kaikkiaan 100 yritystä, joissa on 1000 työpaikkaa. Niistä tunnetuin on äänitysstudio Finnvox, jonka perustivat vuonna 1965 Erkki Ertesuo ja Kalevi Hart. Rahoituksen järjestivät siirtomaatavarakauppaa harjoittavan Lejos oy:n Juurannot, jotka omistivat Finnvoxin aina 80-luvulle saakka.

Alusta alkaen tarkoituksena oli tehdä Suomen korkeatasoisin äänitysstudio: ennenkuulumatonta olivat kelluva lattia sekä neliraitanauhuri, jota alalla naurettiin aluksi tarpeettomana. Samassa rakennuksessa puristettiin myös vinyylilevyt ja pakattiin käsityönä. C-kasettien monistaminen ja pakkaus kävivät automaattisesti. Digiaika alkoi 1984 ja CD-masterointi 1987. Vinyyleistä luovuttiin 1990-luvulla. Finnvoxilla ovat äänittäneet käytännössä kaikki Suomen kuuluisimmat artistit ja yhtyeet. Takavuosina muusikoiden askel suuntautui äänitystauolla yleensä Pitäjänmäentielle Patteribaariin.

www.finnvox.fi/historia

23. Teknos
Vuonna 1948 perustettu perheyritys on toiminut alusta saakka Pitäjänmäellä. Sen vahvuutena on ollut tuotekehitys erityisesti teollisuuden tarpeisiin ja vaativiin olosuhteisiin mm. jäänmurtajien kylkiin. Teknos lanseerasi legendaarisen Panu-ulkomaalin 1960 ja ensimmäisen täysin liuotteettoman sisämaalin Bioran 1987. Yritys on laajentunut ja kansainvälistynyt voimakkaasti 1980-luvulta alkaen tytäryritysten perustamisen ja yritysostojen kautta. Nyt se toimii 16 maassa ja myyntiä on yli 20 maahan. Henkilöstöä konsernissa on 1 250, joista runsaat 150 tuotekehityksessä. Tutkimuskeskus ja pääkonttori ovat Pitäjänmäellä tuotannon siirryttyä vaiheittain Rajamäelle.

Yleiskaavassa 2016 paikalle on piirretty keskustatoimintojen aluetta. Tontti on kaupungilta vuokrattu, vuokra-aika jatkuu vuoteen 2025 saakka.
www.teknos.com/fi-FI/tietoa-meista/historia/

www.hs.fi/talous/art-2000002928981.html

24. Tavara-asema

Pitäjänmäki oli myös vilkas tarava-asema: 1960-luvulla teollisuusrahdin määrässä Suomen suurin. Peltinen, betonirunkoinen asemarakennus valmistui 1970. Tavarankuljetus keskitettiin Pasilaan 1988.

Nykyisin rakennus on Teknoksen varastona. Vuonna 2002 sen kylkeen toteutettiin vanerilevyille suurikokoinen seinämaalaus Teknosmaa, jonka suunnitteli Pia Pulkkinen ja toteutti neljä Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen maalariopiskelijaa opinnäytetyönään.


- - -

25. Talinhuippu

Iso-Huopalahti oli eräs pääkaupunkiseudun parhaimpia lintukohteita, kunnes lahden pohjoisosasta täytettiin 27 hehtaaria ja sitä käytettiin kaatopaikkana vuosina 1963–80. Jätettä on nelisen miljoonaa kuutiota: paksuimmillaan 20 metrin kerros, jonka päälle ajettiin 70 senttiä puhdasta maata. Keon savipohja on ilmeisesti pitänyt, mutta jätevuoren hengitysputket tupruttelevat edelleen ajoittain metaania. Myös Tarvontien kannaksen rakentaminen sekä Talin jätevedenpuhdistamon jo päättynyt toiminta olivat omiaan heikentämään lahden tilaa.

Maisemoitu jätemäki on tyypillistä joutomaata: runsas ruohovartinen kasvillisuus, hyvä valikoima ketokukkia, paljon ohdakkeita joten runsaasti perhosia, sekä useita eri lajeja villiintyneitä ruusupensaita. Syksyisin näkee laajoja mustesienirykelmiä ja toisinaan myös komean ukonsienen.

Varsinkin jätemäen itäpuoli on edelleen seudun parhaimpia alueita pensas- ja lehtimetsälintujen sekä yölaulajien kuten ruisrääkän, luhta- ja viitakerttusen sekä pensassirkkalinnun havaitsemiseen. Kesäöisellä retkellä voi myös nähdä lepakoita hyönteisjahdissa rannalla ja veden päällä. Monikonpuron suun lähellä on parina kesänä pesinyt koskelopari. Alueella pesii myös näyttävä lapasorsa ja uhanalainen pikkutikka. Kevätmuuton aikaan lahdelle kerääntyy huomattavia määriä vesilintuja, kahlaajia ja lokkeja.

Mäellä on Helsingin palveluskoirien harjoituskenttä sekä Talin tallaajat -seuran talkootöinä rakentama, 18-väyläinen pro-tason frisbeegolf-rata.

Tietolaatikko: Itämeri
Saarten välistä aukeava Suomenlahti kuuluu Itämereen, joka on tilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovesiallas. Helsingin edustalla suolapitoisuus on noin 5 ‰. Meren pinta-ala on 422 000 km2 ja valuma-alueen laajuus 1,7 milj. km2. Itämeri muodostui noin 7 000 vuotta sitten suolaisemmasta Litorina-merestä, kun maan kohoaminen madalsi Tanskan salmet. Koko Itämeren keskisyvyys on vain 55 metriä ja Suomenlahden 37 metriä, mikä yhdessä pienipiirteisen rannikon ja saariston kanssa tekee sen ekosysteemistä erityisen haavoittuvaisen öljypäästöille ja ravinnekuormitukselle. Itämeren harvinaisia eläinlajeja ovat mm. itämerennorppa ja pyöriäinen.

Ennen vanhaan Itämeren pinnasta jäätyi talvisin 120 000 – 340 000 km2 tarjoten ainutlaatuiset retkeilymahdollisuudet jalkaisin saaristoon. Talvimerenkulun mahdollistamiseksi Hangon satamasta Suomi hankki ensimmäisen jäänmurtajansa vuonna 1890. Kaikki talvisatamat alettiin pitää auki ympärivuotisesti vasta 1971. Nykyään kauppamerenkulun ja veneilyn käytössä Suomen rannikolla on 8 200 km merkittyjä meriväyliä.

Tarvon saari oli kieltolain 1919–32 aikaan tärkeä pirtukaupan keskus: asiakkaina ovat olleet mm. Ville Vallgren ja Akseli Gallen-Kallela Albergan taiteilijayhdyskunnasta. Saaren vieritse rakennettiin maakannas ja sille vuosina 1956–62 Suomen ensimmäinen moottoritie Tarvontie. Se ulottui Munkkiniemestä Gumböleen ja toteutettiin työllistämistöinä tuhannen miehen voimin pitkälti käsityönä. Nykyisin valtatie 1:ä käyttää tällä kohtaa arkisin 38 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

26. Jupiter
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan suunnittelemaan ja Helsingin kaupungin rakennusviraston ylläpitämään aurinkokunnan pienoismalliin kuuluva Jupiter mittakaavassa 1 : 1 miljardi asennettiin Talin jätemäen silloin korkeimmalle kohdalle juuri Helsingin puolelle vuonna 1992. Aurinkona on 140-senttinen teräspallo 20 metriä korkean pylvään nokassa 817 metrin päässä Patterimäessä. Myös muut planeetat löytyvät Laajalahden ympäristöstä. Ne on sijoiteltu niin, että periaatteessa kultakin planeetalta on näköyhteys Aurinkoon.

www.ursa.fi/tahtitieteesta/aurinkokuntamalli/jupiter.html

 

Pitäjänmäki Facebookissa

Pitäjänmäki ilmakuvina 1932-2012

Pitajanmaki kartta

Liikkeitä ja palveluita

 

Talin siirtolapuutarha

 

tarmo

 

ristikko

 

vpk

 

ottila

 

Pit. elakkeens

 

mll konala

 

lions pit

 


kulttuurikirkko stamp 40x40 small

 

kauneusmestarit


hiusmestarit

 

Konalan martat

 

logo lansihelsingin omak