Etusivu Kotikaupunkipolku 5 Pahamaineinen Rööperi

Kotikaupunkipolku

5 Pahamaineinen Rööperi

Asunto-oy 33:n historiikissa kerrotaan, että kun Katajanokalle alettiin rakentaa 1870-luvulla uusia kivitaloja, siirtyi sieltä köyhempi kansa ensin Punavuoreen, kunnes sama kehitys oli edessä täällä. Eräässäkin vuokrakasarmissa laskettiin sääntömääräisessä tarkistuksessa 760 asukasta eli kymmenen jokaista huonetta kohti. Viaporin varusväen jälkeensä jättämät lesket ja orvot koettivat selvitä kuka mitenkin. Sosiaalisista oloista huolestuneet porvarisrouvat yrittivät auttaa perustamalla lastenseimen ja alkeiskoulun 1861. Kaupunkilähetyksen turvakoti aloitti 1883 ja Marian lastentarha 1886.

Vuosisadan loppupuolella suurin osa punavuorelaisista oli jo keskiluokkaa: käsityöläisiä ja pikkuporvareita. Venäläistaustaisia kauppiaita asui täällä paljon, mm. kaupungin rikkain mies Paul Sinebrychoff. Kuitenkin paheellinen elämä ja rikollisuus olivat juurtuneet Rööperiin. Häpeäpaalu Kolmikulmassa oli ahkerassa käytössä. Erilaisia kapakoita ja ilotaloja toimi varsinkin Isolla Roobertinkadulla. Virallisessa "tarkastettavien" naisten kartassa vuodelta 1910 asui prostituoituja lähes jokaisessa Iso Roban talossa – ei kuitenkaan nro 33:ssa.

Sotien jälkeen Rööperissä näkyi huumeongelma, johon vaikutti sekin, että monien muiden vaivojen ohella osa rintamamiehistä oli jäänyt kovempien aineiden koukkuun. Kaiken kansan keskuudessa suosittua oli kipulääke hotapulverin runsas käyttö. 1960-luvulla tyypillisempää oli lestin heitto eli viinan katumyynti, joka koki uuden renessanssin 1990-luvun laman aikaan, kun virolaiset tulivat markkinoille. Nykyään kaikki tällainen samoin kuin peliluolat, pornokaupat ja prostituoidut ovat lähestulkoon kadonneet katukuvasta. Sen sijaan Punavuoresta on tullut hyvinvoivien ja tyylikkäiden hipsterien kaupunginosa, jossa asumisesta moni haaveilee.

www.kysy.fi/kysymys/joskus-aikoinaan-myytiin-hota-pulveria-mita-se-oli-ja-mita-se-sisalsi