nuket pieni

 

”Elämässä ei ole mitään muuta pysyvää kuin tilapäinen laituri”


Lauantaina 27.1.2018 meillä oli ilo nauttia ”Junantuomaa”-näytelmästä, laulusta sekä Mari Kätkän haitarin ja Sari Mällisen sahan soitosta Ruskeasuon seurakuntakeskus Rastilla.
Sari Kemistä ja Mari Kokkolasta; molemmat merenrannalta, kertoivat meille muistumia tuulesta ja satamasta, kielestä ja murteista. Sari kuljetti meitä tarinassa käsinukkien kanssa: miten Annasta tuli junatuoma kitteeläinen? Alussa olimme junassa käymälässä käymättä ja asemalla oli Toivo Talikon kanssa vastassa. Lopussa ”me olimme tähelliset: Anna ja Toivo. En vaihtaisi pois. Olen osa sinua”.
”Elämässä ei ole mitään muuta pysyvää kuin tilapäinen laituri”. Junantuomaa näytelmässä mietittiin muun muassa sitä "miten juurrutamme itsemme? Ja miten olemme eksyksissä, milloin mitenkin, sekoamme sanoissa ja teoissa? ”
Sen verran minussa on muistumia vuonna 1975 ensimmäisen kerran Helsinkiin junantuomasta Riistaveden tytöstä, että tunnistin itseni huutamasta Sarin lailla veivattavasta auton ikkunasta ”bussit on lakossa” ja samaan aikaan oman poikani, syntyjään hesalaisena valuvan penkin alle pienessä autossa karjuen: ”AJA, AJA!”

Marjatta veitonmaki Staf Anita Lindroos odottavat pieni

Marjatta Veitonmäki-Staf ja Anita Lindroos Rastilla ennen näytelmää mukavissa keskusteluissa

Mari Katka Sari Mallinen pieni

Ihanat junantuomat Mari Kätkä ja Sari Mällinen. Kiitos! Vielä 12.2. vuosikokouksessamme ruskeasuolaiset kiittivät näytelmästänne ja sen mukanaan tuomasta iloisesta naurusta. Kiitos!

Kuvat ja teksti: Aira Rusanen