Tapulikaupunki ja minä

Elli Hytönen-Jäntti: ”Tapulikaupunkiin, tuonne nyky-Suomen New Yorkiin…”

Tämä Harri Saksalan v. 1981 levyttämä kappale kaikui vielä keväällä -84, kun ostin ensimmäisen oman asuntoni ja muutin Tapulikaupunkiin. Haaveenani oli ollut ostaa asunto Pihlajamäestä tai Pihlajistosta (rakastin kallioita), mutta rahani riittivät vain joko Koivukylään tai Tapulikaupunkiin, joiden maineena oli olla ”kohtuullisten asuntojen alueena”. Koivukylässä kävin katsomassa 12-kerroksisessa talossa olevaa asuntoa, mutta ikkunan vieressä seisoessani alkoi huimata ja hylkäsin alueen. Tapulikaupungissa ihastuin Palovartijantiellä olevaan kauniiseen yksiöön, jota oli myymässä herttainen ikääntyvä rouva poikansa avustamana.

Uusi asuntoni oli hyvällä paikalla, lähellä asemaa ja ikkunasta näkyi ohikiitävät junat - olihan aseman vieressä olevat talot vielä rakentamatta. Iltaisin huvinani saattoi olla junien katseleminen ja tavaravaunujen laskeminen. Työkavereistani pari asui Keravalla ja myös toisella heistä oli näköyhteys radalle. Kerran luonani käydessään hekin innostuivat bongaamaan junien pituuksia. Sen jälkeen vakioaihe töissä olikin, kuka meistä oli nähnyt pisimmän junan edellisiltana.

Lisäansioita saadakseni menin viikonlopputöihin lentokentälle R-kioskiin. Joskus oli uuvuttavaa polkea pyörällä lauantai-iltana myöhään töistä kotiin ja heti sunnuntai-aamuna aikaisin takaisin kentälle. Sunnuntaivuoron jälkeen olin kerran niin väsynyt, että horjahdin pyörän selässä ja olin ajaa ojaan.

Tapulikaupungissa asuin vain vuoden verran, kevääseen -85, sillä odotin jo lasta ja muutin sen takia lapsen isän luo Tikkurilaan. Raskaana ollessani kävin kerran hammashoitolassa Läksyrinteellä. Hammaslääkärimies flirttaili kanssani ja kehui, että ”rouvalla on niin hoikat nilkat”.

Yhteyteni Tapulikaupunkiin säilyi entisellään muuton jälkeenkin, sillä omistamaani asuntoon muutti maakunnasta tullut siskoni, ennen kuin hän osti oman asunnon – tietenkin Tapulikaupungista. Lapsen ollessa pieni kyläilimme usein siskoni luona ja käväisimme samalla tyhjässä asunnossani, ennen kuin lopulta myin sen edelleen. Vietimme lapsen kanssa kesäpäivää puutarhapalstojen takana olevassa leikkipuistossa, jonka kahluualtaassa lapset pärskivät vettä innoissaan ja juoksentelivat pitkin nurmikenttää. Syksyisin siskoni kasvimaalta saimme useat kerrat marjoja ja vihanneksia kotiin viemiseksi.

Yli kolmekymmentä vuotta on kulunut Tapulikaupungin ajoista. Matkani on kulkenut Tikkurilan ja Hiekkaharjun kautta kuitenkin Koivukylään, tosin radan toiselle puolelle kuin nämä tornitalot. Molemmat asuinalueet, sekä Tapulikaupunki että Koivukylä, ovat mainettaan parempia; luonnonläheisiä, ystävällisiä ihmisiä ja hyvien ulkoilu- ja liikenneyhteyksien äärellä. .. Ja Tapulikaupunkiin ovat siteet säilyneet edelleen, asuuhan siellä siskoni lisäksi nyt myös opiskeleva kummipoikani.