Tapulikaupungin kotikaupunkipolku

Tapulikaupungin kotikaupunkipolku

 Tapulikaupunki on Helsingin Koillisen suurpiirin ja Puistolan peruspiirin osa-alue no 402. Alue rajoittuu etelässä Tapanilankaareen, pohjoisessa Vantaan rajaan, idässä junarataan ja lännessä Suutarilan teollisuusalueeseen. Kaupunginosa muodostuu neljästä pienalueesta. Etelässä ja pohjoisessa on pientaloja. Keskellä on tiivistä kerrostaloasutusta.

Kaupunginosan asukasluku on kasvanut tasaisesti kerrostalokeskustan rakentamisen myötä. Vuonna 1979 Tapulikaupungissa asui 3 692 asukasta ja vuoden 2014 alussa jo 8 621. Opiskelija-asuntoja on paljon ja Tapulikaupunki onkin tuttu monelle erityisesti Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan taloissa asuneelle.

Tapulikaupunki sai oman nimikkolaulun vuonna 1981, kun alueella asunut Harri Saksala levytti kappaleensa "Tapulikaupunkiin".

Tämä kotikaupunkipolku johdattaa sinut Tapulikaupungin historiaan ja nykyisyyteen. Tervetuloa!

Julkaisija Tapulikaupunki-Seura ry
Tukija  Helsingin Lähiöprojekti
Työryhmä Katriina Alestalo (pj), Terttu Heinonen, Ritva Hytönen, Antti Hytti, Maj-Britt Ostrow, Petri Syrjänen, Ilkka Uotila (Puistola-Seura), Juhani Vahde ja Kirsti Valento-Laine
Editointi ja aputoimitus Pauli Saloranta / Suomen Kotikaupunkipolut tmi
Kommentointi Pekka Luoma (Medialukio), Kyllikki Rosentröm, Pirjo Ruotsalainen (Lähiöprojekti), Elias Rainio (KSV) ja Anni Tirri (HKR)
Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille, yhteisöille ja tahoille!

Tietolaatikko 0.1: Tapulikaupungin synty

    Nykyisen Tapulikaupungin tienoot liitettiin Helsingin kaupunkiin ns. Suuressa alueliitoksessa 1946, mutta vielä 1970-luvun alussa Tapulikaupungin kerrostaloalue oli peltoa. Täällä toimi valtion sikataloudellinen koeasema, jonka iso sikalarakennus oli nykyisen päiväkoti Mintun paikalla. Menneisyys viljelypeltoina näkyy yhä monin paikoin katuverkossa.

     Kerrostaloalueen alkuperäisen asemakaavan laati vuonna 1972 arkkitehtuuritoimisto LehtovuoriTegelmanVäänänen. Helsingin kaupunki teki vuonna 1973 aluerakentamissopimuksen Palkkiyhtymän ja Polar-Rakennuksen kanssa. Talot ovat yhtenäisessä koordinaatistossa radan suuntaisesti ja liikennejärjestelmä on ulkosyöttöinen: asuntokadut ovat päättyviä, jolloin niille ei muodostu läpiajoliikennettä. Sen sijaan aluetta halkovat kevyen liikenteen väylät. Niistä keskeisin on itä–länsi-suuntainen Maatullinkuja.

     Miljöösuunnittelu perustui ajatukseen, että asukkaat jättävät autonsa tonttien ulkopuolelle, usean taloyhtiön hallitsemille pysäköintialueille. Tapulikaupungin tonteista noin 2/3 on taloyhtiöiden omistamia ja 1/3 vuokrattuja. Myös asuntojen omistuspohja on monipuolinen: on omistusasuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja, yksityisiä vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja sekä opiskelija-asuntoja.

     Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi vuonna 2006 Tapulikaupungin kaavoituksen yleissuunnitelman, johon sisältyi runsaasti ehdotuksia täydennysrakentamisesta. Viimeinenkin suunnitelmaan kuulunut asemakaavamuutos tuli voimaan vuonna 2015. Rakentaminen on jo alkanut ja jatkuu vuosia eteenpäin.

Tietolaatikko 0.2: Tapulikaupungin nimi

  Alkuaikoina uusi asuinalue oli nimeltään "Puistolan asemanseudun kerrostaloalue". Ympärillä kiemurteli jo tuolloin Tapulikaupungintie. Hiljalleen tien nimi vakiintui tarkoittamaan uutta asuma-aluetta ja se virallistettiin 1980.

Tapulikaupunki tarkoittaa kaupunkia, jolla on oikeus lähettää laivoja ulkomaille ja päästää ulkomaisia laivoja satamaansa. Sellainen tuli Helsingistä jo 1569, kun kuningas Juhana III myönsi vähän aikaisemmin perustetulle kaupungille tapulioikeudet. Helsingin tapulikaupunkiajan mukaisia nimiä on Tapulissa paljon:

Maatullinaukio: Maatulli oli maksu, joka vanhassa Helsingissä perittiin kaikista kulutustavaroista.

Syökärinpolku: Syökäri oli maatullin alempi virkamies.

Aksiisipolku: Aksiisi oli kotimaisista tavaroista peritty vero.

Kartuusipolku: Kartuusi oli paperista ja pahvista valmistettu tupakan kääre.

Kämnerintie: Kämneri oli alioikeuden jäsen.

Kruunaajanpolku: Kruunaaja leimasi mitta- ja punnitusvälineitä.

Parmaajantie: Parmaaja mittasi lautaa.

(Lähde: Kansalaismuisti MaTaPuPu)

Tietolaatikko 0.3: Aluerakentaminen

    Kun suuri maaltapako alkoi 1960-luvulla, rakennusteollisuus oli juuri sopivasti oppinut tuottamaan betonielementtejä liukuhihnalla. Ideologiana oli rakentaa nopeasti vuokra-asuntoja, jotka voitaisiin vaikka purkaa, kun ihmiset vaurastuvat ja muuttavat omistusasuntoihin. Uudessa uljaassa "lähiössä" olisivat lähellä niin palvelut, naapurit kuin koskematon luonto.

     Edes maan suurin kaupunki Helsinki ei ollut valmistautunut näin nopeaan kasvuun. Aluerakentaminen ratkaisi yhtälön: maanhankinta, suunnittelu, rakentaminen ja asuntosäästäminen niputettiin yhteen kuntien päätöksenteon ohi. Valtion ohjauksessa haettiin asuntotuotantoon tehokkuutta. Myös arkkitehtuurissa arvot olivat vastakkaiset 1950-luvun suunnittelulle. Nosturiradan ekonomia määräsi korttelien muodon.

     Muutto uusiin kerrostaloihin merkitsi monelle huomattavaa asumistason nousua. Juokseva vesi, nykyaikainen keittiö ja sisävessa tulivat nyt koko kansan saataville. Aluksi ihmiset olivatkin tyytyväisiä, mutta pian alkoivat ongelmat. Esikaupunkielämä ei sopinut kaikille, eikä betoni kestänyt ikuisesti.

      Aluerakentamisen kulta-aikaa oli 196070-luvun vaihde. Sen jälkeen rakentaminen on painottunut pienempiin hankkeisiin. Vanhat lähiöt on korjattu 1990-luvulta alkaen mittavissa lähiöprojekteissa. Suomessa on kaikkiaan noin 300 lähiötä, joissa asuu miljoona ihmistä. Ensimmäinen lähiöissä syntynyt sukupolvi on aikuistuttuaan jopa alkanut hakeutua takaisin

Tietolaatikko 0.4: Lähiöprojekti

   Helsingin kaupungin Lähiöprojektin toiminta alkoi 1996. Lähiöprojekti edistää esikaupunkien rakennusten peruskorjauksia, ulkoalueiden kunnostamista sekä täydennysrakentamista, koordinoi eri virastojen yhteistyötä, tukee asukkaiden omaa aktiivisuutta ja tuottaa uusia harrastusmahdollisuuksia sekä matalan kynnyksen kulttuuria. Samoin erilaisten järjestöjen ja paikallisten yhdistysten aktiivisuus kaupunginosien kehittämisessä on ollut merkittävää.

www.lahioprojekti.hel.fi

www.helsinki.fi/palmenia/hankkeet/2009/Osterit_asukasosallistumisen_kokemukset.pdf

Tietolaatikko 0.5: Tapulikaupungin kehittäminen

    Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi 14.5.1980 Martti Asunmaan ehdotuksesta ponnen, joka edellytti suunnitelman laatimista Tapulikaupungin lähiympäristön laadun parantamiseksi yhteistyössä Tapulin asukkaiden ja rakentajien kanssa. Ensin tehtiin selvitys, jossa todettiin maapohjan olevan liian märkää korkealla olevan pohjaveden vuoksi sekä viheralueiden toteutuksen olevan erittäin heikko.

     Vuosina 198386 toteutettiin kehittämissuunnitelma, jonka laati arkkitehti Matti Vesikansa. Merkittävimpiä tuloksia olivat Tapulin monitoimitalon rakentaminen, parkkitalojen rakentamisen vaatimuksesta luopuminen sekä istutusten parannusohjelman tehostaminen. Seurantaryhmä järjesti myös Tapulikaupungin tunnuskilpailun, jonka voitti toteutumatta jäänyt ehdotus "Ruovikko".

     Vuonna 1976 Tapulikaupunkiin perustettiin ensimmäinen asukasyhdistys, joka pyrki vaikuttamaan alueen viihtyisyyden ja palveluiden parantamiseksi. Myöhemmin toimi Pro Puustellinmetsä -kansalaisliike, joka onnistui estämään Henrik Forsiuksentien jatkamisen. Se anoi ja sai kaupungilta rahaa vaihtoehtosuunnitelmaa varten, joka luovutettiin apulaiskaupunginjohtaja Erkki Tuomiojalle 13.6.1989. Tämä esitti kaupunginhallitukselle, ettei Henrik Forsiuksen tien jatkoa rakenneta.

     Asukastoiminta väheni 1990-luvulle tultaessa. Tapulikaupungin viihtyisyydessä oli edelleen parantamisen varaa. Helsingin kaupungin Nuorisoasiankeskuksen työntekijät Aija Niittynen ja Päivi Anunti ryhtyivät herättelemään alueen asukkaita. Syntyi Tapuli talkoot -liike, mikä johti 1993 Tapulikaupunki-Seuran perustamiseen.

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/tapuli/Tapulikaupungin_lähiympäristöselvitys.htm www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/tapuli/Tapulikaupungin_asuinympäristön_kehittämissuunnitelma.htm

Tietolaatikko 0.6: Vantaa

    Nykyinen Vantaa eli entinen Helsingin pitäjä mainitaan asiakirjoissa ruotsinkielisellä nimellään Helsinge jo 1351. Tällöin kuningas Maunu Eerikinpoika myönsi Mätäjoen ja Helsingenjoen koskien lohenkalastusoikeudet virolaiselle Padisten sistersiläisluostarille. Tätä perua ovat mm. Munkkivuoren ja Munkkiniemen nimet. Hämäläiset erämiehet puolestaan kutsuivat jokea Vantaaksi. Pyhän Laurentiuksen kirkko rakennettiin keskeiselle paikalle, Vantaan- ja Keravanjoen sekä Kuninkaantien ja Hämeentien risteykseen 1300-luvun lopulla, nykyinen kivikirkko valmistui 1460.

     Kuningas Kustaa Vaasa perusti Vantaanjoen suulle pitäjän alueelle Helsingforsin kaupungin 1550 kilpaillakseen Tallinnan hansakauppiaiden kanssa. Helsinki siirrettiin 1640 Vironniemelle ja siellä alkoi kaupungistuminen erityisesti pääkaupungiksi tulon 1812 jälkeen. Pitäjä sen sijaan kehittyi kartanoiden ja sahateollisuuden myötä vauraaksi maalaiskunnaksi. Sen keskuksiksi nousivat rautateiden valmistumisen jälkeen Malmi ja Pitäjänmäki, kunnes ne liitettiin osaksi Helsinkiä suuressa alueliitoksessa 1946. Asukkaita vanhan pitäjän puolelle jäi vain 10 000. Toisaalta 1950-luvulla pitäjään liitettiin Korson kylän maat Tuusulasta ja Keravasta. Sitten alkoikin jo suuri maaltamuutto, jonka seurauksena rakennettiin pääkaupunkiseudun lähiöt lyhyessä ajassa. Maalaiskunnasta tuli kauppala 1972, jolloin otti nimen Vantaa (ruots. Vanda), ja edelleen kaupunki 1974. Väkiluku ylitti 200 000 vuonna 2010.

www.vantaa.fi/fi/tietoa_vantaasta/vantaan_historiaa

Tietolaatikko 0.7: Kirjallisuutta

Kirjallisuutta

Elämää lähiössä. Riitta Astikainen ja Riitta Heiskanen ja Raija Kaikkonen 1997, Sanoma Oy.

Helsingin kadunnimet, osa 2, Leo A. Pesonen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1979

Helsingin kadunnimet, osa 3. Jyrki Lehikoinen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta 1999.

Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Väitöskirja. Johanna Hankonen 1994, Gaudeamus ja Otatieto.

Ostari. Lähiön sydän, Sari Saresto, Anne Salminen ja Mira Vierto 2004, Helsingin kaupunginmuseo.

Sub 26. Esikaupungeissa tapahtuu! Marja Piimies (toim.) 2009, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Juhani Piilosen artikkeli Helsingin pitäjä -vuosikirjassa 1996, Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys.

Itämeren valtiaiden tytär. Matti Kinnusen artikkeli julkaisussa Helsinki 450-vuotias. Kaupunki meren sylissä. Helsinki-Info-lehden juhlanumero 12.6.2000.

Lähiöiden kehittäminen Suomessa. Kokemuksia asukkaiden osallistumisesta. Juha Kokkonen, Marjaana Seppänen ja Ilkka Haapola, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia 2009.

Urheileva Puistola, Välähdyksiä Puistolan urheiluseuroista ja urheiluharrastuksista 100 vuoden ajalta, Juhani Vahde, Helsinki 2010, Tampereen Offsetpalvelu Oy.

1. Maatullinaukio

  Maatullinaukio on Tapulikaupungin keskipiste. Nykyisen katukuvansa se sai vuonna 2000, kun Tapulikaupunki-Seura kaupungin avustuksen turvin palkkasi arkkitehti Hille Kaukosen laatimaan suunnitelman aukion ilmeen parantamiseksi.231 197 Puistolan asematunnelin sis nk ynti Maatullinaukiolla 2008

  Aukion itälaidan punatiilisen Kiinteistö Oy Puistolan pankkitalon ”kaari” on Tapulin maamerkki. Rakennuksen yläkerta on yhtiöjärjestyksellä osoitettu terveysasemakäyttöön. Alakerran K -kauppa oli 1980-luvulla nimeltään "Lintumäki". Rakennuksessa sijaitsivat myös optikko ja Osuuspankin konttori.

  Etelälaidalla oli puolestaan T-kauppa. Sen yläkerrassa oli kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen "Maatullin kerho", joka myöhemmin toimi asukastilana nimellä ”Tapulin tupa”. Asukastila lakkautettiin 2000 -luvulla Nuorisoasiankeskuksen säästötoimena. Katutason liiketilassa toimi posti nro 75 vuoteen 2012 saakka, joilloin se muuttui asiamiespostiksi Valintatalon yhteyteen eli siirtyi entiseen  "Seston taloon".

  Muita tärkeitä palveluita ovat Puistolan hammashoitola ja kotipalvelu, Tapulin Huolto Oy, R -kioski, pankkiautomaatti sekä torikauppa.               

www.hel.fi/.../puistolan-terveysasema 
www.hel.fi/.../toimipistekuvaus?id=5472 
www.tapulinhuolto.fi/  
 
 
M aukio torimyyntiä 2012

Tietolaatikko 1.1: Yhteissuunnittelulla hyvään lopputulokseen

  Maatullinaukion kehittämissuunnitelma laadittiin poikkeuksellisen tiiviillä yhteistyöllä kaupungin, kaupunginosayhdistyksen ja asiantuntevan arkkitehdin kesken. Menettelyn mahdollisti Tapulikaupunki-Seuran kaupungilta saama avustus. Suunnitelma syntyi vuorovaikutteisena prosessina. Arkkitehti Hille Kaukonen haastatteli alueen yrittäjiä ja muita toimijoita. Seura järjesti kolme asukastilaisuutta, joissa koottiin ideoita. Aineiston pohjalta kaupunki laati lopullisen toteutussuunnitelman.

   Lehtikuuset ja pensaat poistettiin aukion etelälaidalta, mutta pohjoisreunaan ne jätettiin. Aukion laatoitus, penkit ja valaistus uusittiin. Asukkaiden toivomaa suihkulähdettä ei kaupunki säästösyistä suunnitelmaan sisällyttänyt. Aukiolle saatiin kuitenkin arkkitehdin suunnittelema, veistosmainen kukkaympyrä”.

fi.linkedin.com/pub/hille-kaukonen/18/771/68b

2. Puistolan asematunnelin maalaukset

231 242 Vanha P juna, sein maalaus 2002, Puistolan asematunneli   Puistolan asematunnelia on ehostettu nuorten maalauksin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1992 osana "Tapuli Talkoot" asukastoimintaa. Tuolloin Pohjois-Helsingin yläasteen yhdeksännen luokan oppilaat tekivät kuvataiteilija Tuula Salmisen opastuksella suuria maalauksia . Apulaiskaupunginjohtaja Timo Honkala vihki elämänpuita ja sademetsää esittäneet värikkäät maalaukset Helsinki-päivänä 12.6.1992. "Tapuli -Talkoot" - toiminta johti Tapulikaupunki-Seuran perustamiseen vuonna 1993.

   Maalauksia uusittiin vuonna 2002; nyt ilme vaihtui lähemmäs katutaidetta ja teemoiksi tulivat kaupunkiympäristö ja liikenne. Maalauksissa esiintyvät mm. perinteinen P -juna sekä bussi numero 75.

   Asematunnelin peruskorjauksessa 2012 oli suunnitteilla kaikkien pintojen uudistaminen, mutta asukkaiden toiveesta kolme nuorten seinämaalausta säilytettiin. Perusparannusratkaisu mietitytti asukkaita, sillä tunnelin seinät olivat säilyneet siisteinä juuri nuorten maalausten vuoksi, eikä erityisiä töhrimisen estotoimia ollut tarvittu.

  Peruskorjauksessa tunnelin seinät saivat kirkkaat ja värikkäät pinnat. Valaistusta ja pyörätelineiden määrää lisättiin. Parannustyöt rahoitettiin Lähiörahastosta.

3. Puistolan asema

  Fastbölen seisake avattiin vuonna 1910 nykyisen Arttolantien vaiheille. Vuonna 1925 rautatiehallitus hyväksyi sen suomenkieliseksi nimeksi Puistola, joka oli vakiintunut lähialueiden paikannimeksi. Seuraavana vuonna valmistui hirsirakenteinen asemarakennus puistolalaisten valtiolle lahjoittamalle maalle. Vuonna 1954 Puistolan rautatiepysäkin ruotsinkielinen nimi Fastböle muutettiin Parkstadiksi. Nimi "Fastböle" jäi kuitenkin elämään puhekielessä muodossa  "Fastika". Fastbölen kyläkeskus oli nykyisessä VVanha asema sähkökaapissa Tapuli tutuksi kävely 2013antaan Kuninkaalassa.

   Vanha asema poistui käytöstä, kun nykyinen asema tunneleineen otettiin käyttöön 20.2.1978. Samalla lakkautettiin vanhan aseman luona ollut vaarallinen tasoylikäytävä.

   Tunneli puoliympyrän muotoisine kaariportaaleineen valmistui syksyllä 1981 samaan aikaan, kun siihen liittyvä rakennus (ns. Puistolan pankkitalo) saatiin valmiiksi. Uudessa asemarakennuksessa oli lipunmyyntitila, joka toimi myös lämpimänä odotushuoneena. Asemahalli oli varustettu ulko-ovin ja sinne pääsi myös liukuportailla. Vuonna 1995 asema peruskorjattiin ns. kaupunkiradan eli neljännen raiteen rakentamisen yhteydessä. Liukuportaat sekä ulko-ovet poistettiin. Kun VR lopetti lipunmyynnin, tila muutettiin kahvilaksi ja myöhemmin pizzeriaksi.

  
Puistolan asema 2012

 

Tietolaatikko 3.1: Päärata

    Päätös Suomen ensimmäisen henkilöliikenteelle tarkoitetun rautatien rakentamisesta Helsingistä Hämeenlinnaan tehtiin säätyvaltiopäivillä ja sen siunasi keisari Aleksanteri II vuonna 1857. Rakentaminen alkoi vuoden kuluttua sisältäen maan ensimmäiset junasillat Vantaanjoen ja Keravanjoen yli sekä mittavan ratavallin. Säännöllinen junaliikenne aloitettiin 1862 aluksi kolmesti viikossa kumpaankin suuntaan. Pian vuorot tihentyivät ja alettiin myös rakentaa yhteyttä Riihimäeltä Viipurin kautta Pietariin. Pääradan sähköistys valmistui 1970.

     Aluksi pääradan kaikki junat olivat kaukojunia, joilla lähiliikenteen hoitaminen oli hankalaa. Ensimmäiset paikallisjunaveturit hankittiin Sveitsistä kesäkaudelle 1886. Maayhtiö Parkstad Wanda Puistonkylän ehdotuksesta perustettiin 1910 Fastbölen liikennepaikka, sekä noin kilometri etelämmäksi Wanda, josta myöhemmin hiukan siirtyneenä tuli Tapanila. Toinen raide rakennettiin tänne saakka 1910. Sillä pärjättiin pitkään, sillä kolmas raide pelkästään lähijunien käyttöön valmistui vasta 1972 ja neljäs 1996, jolloin lähiliikenne saatiin kokonaan pois kaukoliikenteen jaloista. 

portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/liikenneverkko/rautatiet

www.vr.fi/fi/index/aikataulut/lahiliikenteen_aikataulut.html

4. Tapuliaukio

    Tapulikaupungin keskustan kolmas aukio sai nimensä ja nykyisen muotonsa 1980-luvulla, kun aukion laidan liiketalo valmistui ja 231 248 N kym Tapuliaukiolle Puistolan aseman suunnasta , Tapulikaupungintie 2012aiemmin Ajurinaukiolla olleet bussin 75 pääteasema sekätaksiterminaali siirtyivät Tapuliaukiolle.

   Vuonna 1984 järjestettiin kaikille avoin aatekilpailu Tapulikaupungin tunnuksen ideoimiseksi. Sen voitti arkkitehti Sakari Tanttari ehdotuksella Ruovikko. Teoksen oli tarkoitus rakentua kolmestakymmenestä 15 metrin korkuisesta ja 20 cm:n paksuisesta lasikuituputkesta. Idea oli teknisesti vaativa ja sen epäiltiin joutuvan ilkivallan kohteeksi, eikä sitä koskaan toteutettu.

  Tapulikaupunki-Seuran ehdotuksesta aukiolle istutettiin kuusi vuonna 2007.                                                            

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/tapuli/Aatekilpailu_Tapulikaupungin_tunnuksen_ideoimiseksi.htm

5. Radan varren kortteli

Kortteli Tapulikaupungintien ja junaradan välissä oli pitkään rakentamatta. Alkujaan sinne oli osoitettu  paikka mm. hotellille. Korttelin rakentaminen ei kuitenkaan käynnistynyt edes 1980 -luvun nousukaudella, joten alue kasvoi pensaikkoa vielä 20 vuotta Tapulikaupungin perustamisen jälkeen.

Asemakaavaa ryhdyttiin muuttamaan 1990 -luvulla asuntorakentamisen hyväksi. Pysäköinti sijoitettiin osaksi maanalaiseen parkkihalliin, joka oli ensimmäinen laatuaan Tapulikaupungissa. Osa paikoista on osoitettu liityntäpysäköintiin. Kortteliin tuli nuorisoasuntoja, vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja sekä omistusasuntoja. Katutason kaksi liikehuoneistoa - ravintola ja kampaamo - ovat olleet käytössä keskeytyksettä talojen valmistumisesta lähtien.

231 212 Tapulikaupungintie Puistolan asemalta pohjoiseen 2007

 

 

Tietolaatikko 5.1: Vuorovaikutteinen suunnittelu

    Radan varren kaavamuutos vuosina 1999 2000 oli vuorovaikutteinen prosessi, jossa kaavoitusarkkitehti, rakentajan edustajat ja kaupunginosayhdistys tekivät hedelmällistä yhteistyötä. Ajoyhteyttä tontille tutkittiin tarkoin. Kaupunki halusi alueelle lähinnä asuntoja eikä liikehuoneistoja ollut tarkoitus kaavoittaa lainkaan huonon taloustilanteen vuoksi: Tapulikaupungissa oli tyhjää liiketilaa jo muutenkin. Kaupunginosayhdistyksen esityksestä kortteliin kuitenkin sijoitettiin kaksi liikehuoneistoa, sillä katutason tiloista oli puutetta. Vuoropuhelussa myös rakennusten kerroskorkeutta laskettiin yhdellä ja kulkureittejä sekä esim. roskakatosten sijaintia tarkistettiin asukkaiden toiveiden mukaisesti.

6. Hannukselantien huvila-alue ja Puistolan posti

Osana Puistolan huvilayhdyskuntaa nousi myös vanhan aseman länsipuolelle huvila-alue. Asemalla toimivia kauppoja olivat HOK ja Elanto. Rakennuksista kaksi on suojeltu: Hannukselantie 5 sekä 15. Myös Päitsitiellä on kokonaisuutena kiinnostavaa miljöötä, jonka kruunaa erityisen hienosti säilynyt huvila numerossa 17b.

Hannukselantie 5:ssä on korkea ja näkymää hallitseva rakennus, joka muistetaan vahvasti Puistolan postina, vaikka sen osuus tässä tehtävässä jäi aikoinaan melko lyhyeksi. Rautatieverkon kehittymisen myötä postitoimi siirtyi kievarilaitokselta vähitellen rautatielaitoksen tehtäväksi. Vuoden 1926 alusta Puistolan postipysäkki toimi uudessa rautatien pysäkkirakennuksessa, mutta pian se siirtyi, postiasemaksi korotettuna, Hannukselantie 5:n uudisrakennukseen 14 m2:n tilaan.

Kesällä 1948 postin toiminta siirtyi saman tien varrella olleeseen rakennukseen, jota ei enää ole. Vuonna 1970 postitoimipaikka numero 76 siirtyi Puistolan torille. Myöhemmin se yhdistettiin Tapulikaupungin postiin numero 75 ja toiminta Puistolan torilla loppui.

Heti Arttolantien pohjoispuolella Aisapuistossa virtaa Puistolanpuro, jonka pääuoma on pituudeltaan 2 km ja laskee Keravanjokeen Ala-Tikkurilassa. Valuma-alue 340 ha kattaa koko Tapulikaupungin, osan Puistolasta ja hieman naapurikaupunginosistakin. Keltainen talo Hannukselantiellä Tapuli tutuksi kävelyllä 2013

Tietolaatikko 6.1: Näköala Puistolaan

    Radan itäpuolella Puistolan asutus on pientalovaltaista. Rakennuskanta on syntynyt runsaan sadan vuoden kuluessa. Vuonna 1906 Parkstad Wand Puistonkylä -yhtiö ryhtyi palstoittamaan ja myymään tontteja englantilaisen puutarhakaupunki-idean mukaisesti halukkaille. Nyt Puistolan rakennuskannassa on kerrostumia koko sadan vuoden ajalta, joskin vanhinta osaa on runsaasti purettu ja tontteja tiivistetty. Huomattavan muutoksen toi tullessaan vuonna 1971 vahvistettu asemakaava, jonka myötä alueelle on rakennettu yksittäistalojen ohessa myös melko paljon rivitaloja.

     Huomiota herättää Suuntimotien varrella sijaitseva suurehko rakennus, jonka voi havaita poikkeavan alueen muusta rakennuskannasta. Kyseessä on Helsingin keskustasta nykyisen Hakaniemen torin sijoilta Puistolaan 1930-luvun alussa siirretty kaupunkilaisvuokratalon puolikas. Venäläinen kauppias Aleksei Kovin rakennutti 1880-luvun alussa kaupungilta vuokraamalleen tontille osoitteeseen Siltasaarenkatu 79  vuokratalon, joka täyttyi montaa kansalaisuutta edustavista vuokralaisista. Olipa talon jossain osassa pieni moskeijakin.

     Kun talon tontin vuokra-aika vuonna 1929 päättyi, päätti kaupunki, ettei sitä jatketa, koska rakennus oli Hakaniemen torin avaamisen ja kehittämisen esteenä. Hirsirakenteinen talo täytyi siis purkaa. Sen puolikas, todennäköisesti pohjoisempi, pystytettiin nykyiselle paikalleen Puistolaan, jonne se valmistui vuonna 1934. Talon julkisivussa oli aluksi komeasti teksti PUISTONLINNA.

     Rakennus oli pitkään pääosin vuokra-asunto-käytössä, jonka lisäksi siellä oli erilaista liiketoimintaa ja verstaita. Olipa talossa 1930-luvun lopulla Ainola-niminen matkustajakotikin. Rakennuksen vuokratalo-aikoina yleinen seinälude juurrutti pitkäksi ajaksi sen kutsumanimeksi Lutikkalinnan. Nykyisin rakennus on asiantuntevasti ja huolella peruskorjattuna yksityisasuntona.

     Vanhaa Puistolaa on kuvattu mm. Puistola-Seuran historiapolussa sekä Helsingin kaupunginmuseon kuvapolulla sähkökaappien kyljissä.

www.hel.fi/hel2/kaumuseo/kuvapolut/Puistola/index.html

Tietolaatikko 6.2: Parkstad Wanda Puistonkylä


  Asumisolojen kurjuus Helsingin kaupungissa kärjistyi 1900-luvun alussa asukasmäärän ylitettyä 100 000:n rajan. Sitä helpottamaan Konrad "Konni" Zilliacus (18551924) ystävineen aloitti vuonna 1906 englantilaistyylisen puutarhakaupungin kehittämisen Helsingin maalaiskuntaan Fastbölen (nyk. Kuninkaala) ja Suutarilan kyliin rautatien varteen. Hän hankki 1 200 hehtaaria maata, teki ehdotuksen rautatieseisakkeiden perustamisesta ja aloitti markkinoinnin lähinnä suomenkieliselle työväestölle. Asukkaat saivat ostaa tonttinsa kymmenen vuoden osamaksulla ja rakentaa talonsa vapaasti. Vaikka yhdyskunnasta suunniteltiin omavaraista viljelypalstojen ja pienteollisuustonttien avulla, käytännössä väki joutui käymään töissä Helsingissä.

     Markan inflaatio maailmansodan aikaan 191418 vaikeutti maayhtiön toimintaa. Kun ruotsinkielinen maalaiskuntakin alkoi haluta eroon suomenkielisestä työläisyhdyskunnasta, ei sen tulevaisuus näyttänyt valoisalta. Lopulta Helsingin kaupunki lunasti yhtiön 1934 saadakseen maata Malmin lentokentän perustamiseen. Alue liitettiin hallinnollisesti Helsinkiin vuonna 1946 ja sinne asetettiin rakennuskielto. Monin paikoin on vielä jäljellä merkkejä entisestä puutarhakaupungista, jonka paikalla ovat nykyiset Malmi, Tapaninvainio, Tapanila, Puistola (Parkstad) sekä Alppikylä.

7. Sikalanmetsä

231 236 Sikalanmets n valkovuokkoja p iv koti Mintun takana 16.5.2010

 Palovartijantien kääntöpaikan, päiväkoti MIntun sekä Tapulikaupungintien talojen väliin jää metsikkö; Sikalanmetsä.Se on saanut nimensä paikalla vuosina 1925 – 1968 toimineesta Valtion sikataloudellisesta koeasemasta. Aikoinaan pienen mäen kupeessa oli suuri sikalarakennus sekä asuintalo ja neljä latoa. Lisäksi kiinteistössä asusti hevonen, jonka kärryillä koeasemalle haettiin junalla lähetettyjä sikoja. Koeasemalla vertailtiin sikarotujen ominaisuuksia ja tehtiin ruokintakokeita, toisin sanoen kehiteltiin joulukinkkuja eri aikojen vaatimusten mukaisiksi.  Nyt jäljellä on enää pyöreä rehutorni.

Sikalanmetsässä on saattanut olla elämää jo nuorakeraamisella ajalla. Mäen rinteellä olleesta hiekkakuopasta Palovartijantien kääntöpaikan lähettyviltä on löydetty kivinen, teräväksi hiottu ns. oikokirves. Se viittaa asuinpaikkaan noin vuosina 2 500 2 000 e.a.a. Ilmasto oli tuolloin jääkauden jälkeen lämmin. Asuminen oli kausittaista, sillä elannon hankinta vaati siirtymistä paikasta toiseen. Vähitellen maanviljelys muodostui pääelinkeinoksi ihmisille, jotka olivat todennäköisesti tulleet tänne etelästä päin. Varmoja kivikautisia asuinpaikkalöytöjä on lähialueilla noin 40, merkittävimmät Vantaan Jokiniemessä. Mutta yksi löytö on myös Tapulikaupungin "sikalanmetsässä" 4000 vuotta sitten täällä eläneen ihmisen jälki.  

 

 Sikalanmetsän torni 26.5.2017

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8. Yhteispihat ja huoltoyhtiö

Yksi Tapulikaupungin erikoisuus ovat monen talon yhteiskäytössä olevat pihat, joita on jäljellä kaksi. Ne sijaitsevat Kämnerintien molemmin puolin olevissa kortteleissa. Yhteispihat omistaa vuonna 1975 perustettu Puistolan Asemanseudun HHatuntekijänkujan yhteispiha 2012uolto Oy, joka on vuodesta 1985 ollut nimeltään Tapulin Huolto Oy. Sen omistajia ovat kaupunginosan taloyhtiöt.    

Yhteispihat oli tarkoitettu ympäröivien taloyhtiöiden virkistyskäyttöön; pihojen jatkeeksi. Yhteispihoilla oli muun muassa grillikatoksia, leikkivälineitä ja koripallotelineit